ja surulliseksi... Elämässäni on tapahtunut paljon isoja muutoksia aika lyhyen ajan sisällä. Ulkomaille muuttaminen, työn, palkan, ystävien, perheen ja kaiken tutun ja turvallisen menettäminen. Paikan päällä huomasin siis "tulevan" työpaikkani muunlaiseksi mitä ensi vierailulla ajattelin.
Mulla ei ole ystäviä, jotain töitä olen löytänyt. Tällä hetkellä olen niin loppu, itken vain koko ajan, enkä edes halua lähteä mihinkään. Olin mukamas varautunut alun nihkeyteen, mutta ei näihin asioihin sitten kuitenkaan osaa varautua. Olen niin yksin, enkä pysty keskustelemaan "henkeviä" oikein kenekään kanssa, tapaan paljon uusia ihmisiä,mutta keskustelu on todella pintapuolista.
Kukaan ei ymmärrä miltä musta tuntuu, koska kukaan muu mun "ystävistä" ei ole kokenut tätä samaa.
äh... ahdistaa niin!
Mulla ei ole ystäviä, jotain töitä olen löytänyt. Tällä hetkellä olen niin loppu, itken vain koko ajan, enkä edes halua lähteä mihinkään. Olin mukamas varautunut alun nihkeyteen, mutta ei näihin asioihin sitten kuitenkaan osaa varautua. Olen niin yksin, enkä pysty keskustelemaan "henkeviä" oikein kenekään kanssa, tapaan paljon uusia ihmisiä,mutta keskustelu on todella pintapuolista.
Kukaan ei ymmärrä miltä musta tuntuu, koska kukaan muu mun "ystävistä" ei ole kokenut tätä samaa.
äh... ahdistaa niin!
Vastaukset 8
Vanhimmat
edes otsikkoa enää kirjottaa!!
kirjoitettu. Naseva logiikka. Oon usein tosi samoissa fiiliksissä sun kanssa, kuka oletkin, ystävä, hope so.
Ymmärrän miltä tuntuu, opiskelin ulkomailla. itkin varmaan viikon heti kun tulin kotiin. helpottuihan se vähän sitten kun pakotin itseni olemaan sosiaalisempi. oli rankkaa... luulen kyl että kun pääset jatkamaan juttua jonkun ns. tutun kanssa niin saat ystävän. tai pari. tsemppiä
ja siis kodilla tarkoitin sitä kämppää missä siellä asuin :D
sama täällä, vaikka en edes ulkomailla asu vaan tuntuu kyllä siltä..
Mikä sut sitten sai alunperin muuttamaan ulkomaille ja mikä estää palaamasta takaisin kotimaahan? Kuinka kauan sä nyt sitten olet astunut siellä? Kuinka kauan tätä "alun nihkeyttä" on kestänyt? Oliko suuret odotukset kaikesta ja luulit saavasi ja kokevasi kaikenlaista kivaa, mitä suomessa et kokenut?
kirjoittaja varmaan kuitenkin tarvitsee tukea, myötätuntoa, ymmärrystä ja yhteistyötä.
Niitä syitä voi jokainen pohtia, syitä ja seurauksia, jotka mihinkin tapahtumaan johtivat ja niistä voidaan keskustella vaikka kulttuuri -osiossa tai muualla. Yleisellä tasolla ja rakentavasti, kuten hiekkakakkuja
kuitenkin jotain lohduttavaa tai kaunista, mistä voisit ammentaa voimaa jaksaa eteenpäin?
Saanko kysyä, missä olet? Tiedätkö jonkun, joka olisi ollut siellä samassa paikassa? Voisitko ottaa häneen yhteyttä, saada vertaistukea jotenkin? Tyyliin, "niin, mä tiedän, millaista siellä on".