Kauan sitten kuulin tällaisen selityksen syyksi
sille, miksi koirilla on niin erikokoisia
turkkeja, toisilla vähän niin kuin liian isoja ja
toisilla taas kireämpiä: - Ennen muinoin koirilla
oli tapana tavata Vanhan kuppilassa. Turkkinsa ne
olivat jättäneet roikkumaan narikkaan, tietenkin.
Siellä ne viettivät aikaansa iltaisin, joivat
kaljaa ja paransivat maailmaa. Sitten kerran
alkoi savua virrata nurkista. Tulipalo! Kaikki
koirat säntäsivät yhtäaikaa ulos. Syntyi kaaos ja
turkit menivät sekaisin. Ja tulos on se mikä on.
Tykkään muuten koirista, ehdottomasti!
sille, miksi koirilla on niin erikokoisia
turkkeja, toisilla vähän niin kuin liian isoja ja
toisilla taas kireämpiä: - Ennen muinoin koirilla
oli tapana tavata Vanhan kuppilassa. Turkkinsa ne
olivat jättäneet roikkumaan narikkaan, tietenkin.
Siellä ne viettivät aikaansa iltaisin, joivat
kaljaa ja paransivat maailmaa. Sitten kerran
alkoi savua virrata nurkista. Tulipalo! Kaikki
koirat säntäsivät yhtäaikaa ulos. Syntyi kaaos ja
turkit menivät sekaisin. Ja tulos on se mikä on.
Tykkään muuten koirista, ehdottomasti!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun ne noin joutuivat ottamaan narikasta häthätää
ensimmäisen vastaan osuneen turkin, niin mitä
syntyneestä turkkien vaihdoksesta seurasikaan?
Nyt ne etsivät jokainen omaa turkkiaan ja käyvät
vilkaisemassa naapurin hännän alta, valkenisiko
omistussuhde sieltä päin.
(Muuten, tarina vähän toisenlaisena muunnelmana
mainitaan Veikko Huovisen romaanissa Lentsu.)
Hih-hii! Jos muistat miten tarina Huovisen
Lentsussa meni, niin kerro! Eikö ole aika
ihmeellistä, että koirilla kaikesta huolimatta on
turkissa reikiä juuri oikeissa kohdissa, esim
silmät yleensä näkyvät ihan hyvin. Samahan koskee
vähän ihmisiäkin.. Toden totta, koirat ovat
tavattoman kiinnostuneita toinen toisistaan ja
tarkkaanhan ne toisensa tutkivatkin, jos vain
tilaisuus sallii eikä niitä ole kasvatettu
piloille asti.
Reikiä on turkissa todellakin eri puolilla.
Miksi koirat nuuhkivat vain yhtä reikää? Koiran
ystävä tietääkin ehkä syyn, mutta kerrottakoon se
tässä varmuuden vuoksi jatkoksi aikaisemmalle
tarinalle.
Vanhan tuolloinen ovimies, karkea sekoitus
lammaskoiraa ja bulldogia, oli pannut turkkeihin -
anteeksi sanankäyttö - rapareikään kiinni
numerolapun.
Kaikessa hässäkässä turkit revittin nauloista,
ulos kun piti päästä nopeasti turkki päällä, eikä
kukaan koirista ehtinyt numerolappua vilkaista;
siksipä ne nykyään etsivät omaa turkkiaan
numerolappunsa perusteella.
Onneksi ainakin tietävät, mistä numero on
löydettävissä.
Tosin tiedossa ei ole, että joku olisi löytänyt
jo omansa.
(Kannattaa lukea myös Veikko Huovisen Lentsu)
Hih! Kiitti vaan. Olen tavannutkin varmaan tuon
portsarin! Kuulostaa tutulta, poliisiko se oli
oikeesti vai entinen nyrkkeilijä.. Oi niitä
aikoja! Juu, hankin ensitilassa Lentsun
verkkokeinulukemisiksi! Kuulin tuon 'ihme, että
turkin reijät ovat juuri oikeissa paikoissa'
ystävältäni, jolle sen taas oli kertonut hänen
avomiehensä, joka on filosofi ja joka kerran
silmät kyynelissä kertoi sen hänelle.. Mutta tämä
filosofi ei enää muista (!) missä kirjassa tätä
asiaa pohdittiin (saattoi kuulema olla joku
sosiologian oppikirjakin ja saattoi jopa olla
puhe kissoista!)..Mutta se siitä. Voisihan joku
heittää kysymyksen filosofiafoorumille (en nyt
muista onko sellainen Suomi24:llä ).
....päivä on pelastettu tuon tarinan tultua
luetuksi.