Olen melko uusi tämän palstan käyttäjä, mutta valitettavasti täytyy todeta että olen melko hukassa tässä 60 seurassa.Olen elännyt jos vaikka minkälaisessa seurassa perhesuhteiden takia, avioliitossa edelleen saman miehen kanssa jo yli 40v, kaikki melko hyvin, mutta missä on tämän palstan ilo ja positiivisuus?? nautin aivan suunnattomasti olostani, saan olla jo oman kehoni ja mieleni haltija, matkustella ja nauttia kaikrsta mitä näen ja koen, rahaa ei ole paljon, mutta ei ne suuret tulot, vaan ...... ONko tosissaan niin että tämä "kepeys" mistä puhutaan kuten naimiset jne. ovat meidän ikäisten ihmisten sillä sanalla puhuttua iloa ja nautintoa?? Haluan olla haluttu, ja annan miehelleni vain sitä parasta itsestäni, rakastelu on taitolaji, ja sen paletin kaikki sanalliset nautinnot jokainen voi sotkea mieluisekseen olevista väreistä. Terveys ja ilo kulkevat monestu käsikädessä, ei tietenkää jos vakava sairaus kohtaa, mutta jo pitkin päivää kun toisiaan vilkaisee sellainen katse silmäkulmassa että "olen sinun ja sinä minun ihana rakas2 se on alku ihanalle yhteiselle hetkelle. kaunes niin kielessä kun mielessä, kokeilkaapaa!!
olenko minä hukassa???
aikuinen nainen
452201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
ei todellakaan ole meiltä pois.
Olemme vain saaneet niin luterilaisen kasvatuksen, että emme ole valmiita siitä kovin ääneen puhumaan.
Ei meiltä mitään puutu, vaikka emme kovin iloistamme viserräkään, ainakaan ääneen.
Terveyttä ja iloa, ihan monta kiloa, toivon meille kaikille!
tähän aikaan yöstä, on jo positiivista...
Mun "rakas vaimoni" menee nukkumaan illalla jo klo 9...
Nauti siitä...
Pilkettä silmäluomassa löytyis...
miksi en olisi hereillä?? luoja on antanut niin vähän unta, että nautinollisen lempeän hetken ja raukean olon jälkeen tulin kuluttamaan aikaani , jospa se uni kohta tulee!!Mieheni nukkuu ihanan levollisen ja onnellisen näköisenä, aamuun on aikaa, mutta se on taas meidän!! Ole kerrankin rohkea ja yllätä vaimosi, puhu vaikka kuinka sinun on ikävä hänen lähelle ja haluaisit nukkua hänen kurveissa, se muuten autta, edes alkuun.
Missä se on---vain apinoita,,, ja paskaa.
viisaat on pois, hyvä nyt apinat puhua.
"siitä puhe josta puute"
'Kuten' kirjoittamasi teksi tuli mieleen, jokainen han saaaaa nauttia siitä mistä milloinkin, suurin sydämin.
Ja sinäkö et sitten siitä puhu.
Voi voi, jos keskellä yötä tänne pitää "purnaamaan" tulla, ei kovin hyvin mene todellakaan.
Tarinoita on monia, mutta näitä "haisevia" itsensä ylentäviä onneksi vähän.
Ehkä sinun pitää vielä kasvaa, omahyväisyys ei kanna kovin pitkälle.
Taidat olla todellakin hukassa.
käy ilmi, miten käy, jos on tyytyväinen elämäänsä ja ilmaisee sen täällä. Itselläni olisi tullut tänä vuonna 40 vuotta täyteen aviomieheni kanssa, mutta hän lensi pilven reunalle jo 4 vuotta sitten. Yhteiset hetkemme kantavat minua loppuelämän, niitä ei kukaan voi enää viedä pois. Voin esim. muistella viimeistä yhteistä viikonloppuamme. Eilen nautin, kun kävin viemässä joululehteä yksinäisille vanhemmille ihmisille. Kaikki halusivat jutella kanssani ja tajusin, että mieheni on jättänyt jälkeensä myönteisen suhtautumisen. Hänestä pidettiin ja minutkin hyväksytään hänen jalanjäljissään.
Asia on tullut hyvin selväksi!
omahyväinen kehuskelu, on siis tyytyväisyyttä?
Saanen olla erimieltä?
Jos kaikki on niiiiin ihanaa, niin miksi tulla tänne arvostelemaan palstan kirjoituksia?
Ja samalla nostamaan "oman häntänsä"?
Kun saa arvostusta muilta, ei ole tarvetta kehuskella sillä, oma erinomaisuus tulee kyllä esille muutoinkin.
No, kukin tyylillään. Palstahan on vapaa.
työhistoriaasi. Ehkä olet saanut työpaikan suhteilla. Nykyään on osattava työnhaussa tuoda esille hyviä puoliaan. Olen paljon toiminut nuorten parissa ja tässä suhteessa he ovat ikäpolveamme parempia. Minua esim. turha itsensä vähättely ärsyttää.En myöskään kadehdi parempiosaisia, ei ole minulta pois.
Kyllä palstan kirjoituksia ja siinä mukana tuon nimimerkin "mielestäsi" kirjoituksia voi arvostella.
Kohteena ollut kirjoittaja "1943" kertoi omasta elämästään ja toiminnasta, joka tuotti hänelle samoin kuin epäilemättä muillekin iloa; ehkä se voisi tuottaa muillekin. Ei tuossa mitään omahyväisyyttä ollut.
Kuinkahan "eriomainen" nimimerkki "mielestäsi" - typerä nimimerkki muuten - kuvittelee olevansa moisella "paljastuksellaan"? Ei tuolla ainakaan arvostusta tule.
"No, kukin tyylillään. Palstahan on vapaa." - Siltä näyttää. Meitä on moneen junaan ja on niitäkin, jotka jäävät asemalle.
Aloittajan tekstistä.
Kyllä siinä arvosteltiin, tai ehkäpä olen jo sitten dementoitunut, enkä enää ymmärrä, mikä on itsekehua, arvostelua, "kukas sen hännän nostaa, jos ei kissa itse".
en ainakaan minä hae täältä, kunhan kirjoittelen yksinäisinä hetkinäni. Kyse on mielipiteistä. Kun on terve itsetunto, niin viis välittää arvostetaanko vai ei. Itse pyrin välttämään toisten arvostelemista. Politiikassakin pitäisi toisten mollaamisen sijasta tuoda esille omia/puolueen hyviä puolia.
Olen toiminut kaupallisella alalla. Myynti ja markkinointi.
Ei ole koskaan ollut tarve tuoda itseäni esille, tuotteiden erinomaisuus ainoastaan.
En myöskään ole hakenut työpaikkaa, minulle on tultu niitä tarjoamaan.
Itsetuntoni on kohtuullisen hyvä, koska olen voinut valita työpaikkani.
Myös naisena ja äitinä, mummina, tiedän olevani hyväksytty, ja rakastettu.
Olen tuupannut lapseni ulos maailmaan, yksi etelä-amerikassa, yksi aasiassa, yksi euroopassa, ja vielä yksi jäi tänne suomeenkin, hänellä jo lapsenlapsi itselläänkin.
Joten kyllä nuoristakin jonkinlainen käsitys. Lasteni ikähaitari 27-46v, ja heidän kaverinsa käyvät useinkin moikkaamassa.
Jos olen kanssasi erimieltä aloittajan kirjoituksesta, en ymmärrä missä kohtaa kateus siinä tuli esille?
Meillä molemmilla kaiketi oikeus omaan mielipiteeseen.
En todellakaan ymmärrä oman itsensä "tyrkyllä" oloa, sitä miten hän arvosteli, ja kertoo omista intiimiasioistaan, kuvittelemalla, ettei tämän ikäisillä ole tuota tietoa, mitä hän ilosanomana kertoo.
Hyvä että on, kirjoitus vain laittaa epäilemään, sen aitoutta, kun keskiyöllä koneelle tulee tuota ilosanomaansa kirjoittelemaan.
Hyvää päivän jatkoa, vai vieläkö seikkaperäisempi pitäisi tämän itsestäni kirjoituksen olla?
Täällä näet yhteiskunnan pienoiskoossa. Tavikset jotka viettävät täällä aikaansa taitavat olla jo vähemmistö. Moni on kyllästynyt mollaamiseen. Katkerat, kateelliset ja kaunaiset heittävät lokaa toisten päälle viinahuuruissa. Mielenterveysongelmista kärsivät purkavat tunteitaan, yksinäiset haluavat puhua seksistä koska heillä ei sitä ole kuin mielikuvituksessa. Eivätkä kaikki varmaan edes ole 60 , osa on varmaan vielä murkkuiässä teksteistä päätellen.
Sinähän et "MOLLANNUT"?
Kuinka saatoitkaan noin aliarvostettujen ihmisten kirjoituksia edes lukea?
Jollet sitten ole juoppo, yksinäinen, mielenterveysongelmainen, kateellinen, katkera, murkkuikäinen?
Omia sanojasi, kaikki tyyni.
Kun kirjoittajia on laidasta laitaan, myös mielipiteitä on saman verran.
Olen sitä mieltä että (ainoastaan itseni kohdalla), että elämä on sellaista miksi sen itse tekee.
Minulla olisi ollut suurempi mahdollisuus tulla piikikkääksi ja katkerakasi kun monella suojatumpaa elämää eläneillä.
Tämä omaishoitajan pestikin, jota on jatkunut lähes kymmenen vuotta voi viedä elämänhalun.
Terve itsekkyys on paikallaan.
Ei pelkkä uhrautuminen ja toisen eteen eläminen ole edes hoidettavan etu.
Olen selvinnyt lähes mahdottomalta näyttävistä tilanteista.
Tiedän jo nykyisin koska mitta on täysi ja hellitän hetkeksi.
Silloin teen kaikkea mitä itse haluan, enkä tunne syyllisyytä.
Parin viikon loman jälkeen palaa jo mielellään arkiseen rutiinniin.
totesi edellinen, nimimerkki "hukassa ihminen".
Ei mollannut, ei asettunut yläpuolelle tai opettavaiseksi, ei viestinyt aliarvostavansa ketään - totesi vain tosiasian.
Nuohan ovat ihan tavalliseen kielenkäyttöön kuuluvia sanoja, ja kaikkia noita tässä porukassa on, varmasti myös jokunen, johon sopivat kaikki nuo sanat, murkkuikäiset ehkä pois lukien.
Miksi sitä ei saisi sanoa?
Edellisestä:
"Täällä näet yhteiskunnan pienoiskoossa. Tavikset jotka viettävät täällä aikaansa taitavat olla jo vähemmistö."
- Jos kerran tavikset (tavalliset ihmiset , siis enemmistö) ovat täällä vähemmistönä, niin miten tämä voi olla yhteiskunta pienoiskoossa?
"Moni on kyllästynyt mollaamiseen."
- Ei kovinkaan moni ole kyllästynyt.
"Katkerat, kateelliset ja kaunaiset heittävät lokaa toisten päälle viinahuuruissa."
- Missäs viinanhuurut haisevat?
"Mielenterveysongelmista kärsivät purkavat tunteitaan,"
- On totta, pätee ehkä myös kyseiseen kirjoittajaan.
" ...yksinäiset haluavat puhua seksistä koska heillä ei sitä ole kuin mielikuvituksessa. "
- Eivät pelkästään ne.
Tekstit eivät kerro mitään kirjoittajien iästä. Murrosikäiset kyllä kirjoittelevat mieluiten muualle. Kirjoittavat ovat valtaosin 60+-iässä ja pääosin (yli 80 %) naisia.
"olen sinun ja sinä minun ihana rakas2 se on alku ihanalle yhteiselle hetkelle. kaunes niin kielessä kun mielessä,"
Jo tämä kertoo, että olet kaikkea muuta kuin hukassa. Olet elämässä läsnä hyvin vahvalla ja elämän makuisella otteella. Jopa kadehdin sinua, vaikka pihistänkin pienen osan onnestasi itselleni.
Eipä taida jakauma toteutua näillä palstoilla!
Nähtävästi mollivoittoisuus kuuluu kansanluonteeseemme ja tietenkin se näkyy kirjoituksissa.
Yksikseen elävillä, joista osa ymmärrettävistä syistä, on tyytymättömiä sen hetken olotilaansa, on myös eniten aika kirjoitteluun ja selailuun.
Minusta on mukavampaa lueskella positiivisia purkauksia kielteisten asemesta.
Kannanotot yleisiin asioihin ovat tietenkin eturivissä.
Muutenkin näihin kirjoitelmiin voisi suhtautua kuten Välimeren EU-maat direktiiveihin.
Asennoituu siten kuin itseä miellyttää välittämättä negatiivisista purkauksista.
Yleisellä tasolla tuskin ketään kiinnostaa mitä olemme elämäni sulostuttajan kanssa viime yönä tai tänä aamuna (parasta aikaa ikäreille) puuhailleet.
Kuten myöskään se että odotellessamme Poutiaisen voittoa Levillä minä kilkuttelen konetta ja vaimo kokoaa palapeliä.
Kiitos laiska-lasse, totuus on kirjoituksessasi.
Täällä olijoilla ei voi kuitenkaan olla kaikilla hyvä hetki, joillakin se voi olla kiukkua ja kiusottelua, yhtäkaikki siitä sitä keskustelua saadaan aikaan.
Epämiellyttävää kuitenkin on kun omat todella henkiläkohtaiset asiat tuodaan tänne reposteltavaksi, se mitä siellä kukkapeiton alla tapahtuu, on niiden kahden asia, ei se täällä ketään saa hyvälle tuulelle, vaan kaikilla ei kai ole ajatusmaailma eikä teotkaan harkittuja, pitää viinanhuuruisetkin ajatukset saada julki.
Suurin osa meistä varmaan onkin yksin eläjiä ja mielellään täällä ajankuluksi liikuskelee, niin minäkin teen, harvemmin kuitenkin kirjoitan, paitsi runoja rustailen.
Minusta ei ole mitään mieltä pahoittaa kenenkään mieltä, eikä myöskään aloittaa ketjua jollain ylilyönnillä!
elämässä paitsi purjehdus on turhaa. Tältä pohjalta ei koko nettiä, kijoittelusta puhumattakaan, tarvittaisi.
Kuitenkin kannattaa kirjoittaa kaikista, siis aivan kaikista, asioista.
Jokainen voi kuvitella mitä haluaa.
Jokainen voi kasata sellaisen perheen itselleen kuin parhaaksi näkee.
En kuitenkaan ymmärrä äitejä joilla on paljon lapsia, palkitaan äitienpäivillä.
Kysytään joskus naisen perheen muilta jäseniltä, mitä mieltä he ovat elämästään.
Mitä vaikutti ja missä meni niin loistavasti että prinikan ansaitsi.
etkös sinä tuossa toisessa aloituksessasi naida napautellut?
Vaikea kuvitella, kuka noita neuvojasi ja vinkkejäsi tarvitsisi - kiitos kuitenkin, että kannat huolta meidän osaamisestamme tälläkin elämän alueella.
Pyydän anteeksi, jos erehdyin henkilöstä.
jos ei niin kissalanpojat tuo rappupäähän.
On vain niin että me olevinaan eläneet ja kokeneet emme löydä kirjoituksillemme sitä 'loosia' jota suomi24 on antanut, siis tarjoaa.
Ne naintiosastot on aivan eri paikassa, kurkatkaapas vaikka otsikon 'seksi' ryhmiä siellä teille panoporukalle on ihan oikeat pilttuut, ei sielä 60 ja 70 ihmisiä luokitella.
Seksi kuuluu elämään ja siellä saa erilaisia mielipiteitä, vai tuntuuko se siltä että täällä saa enemmän huomiota.
Siirtykää siis *seksipilttuuseen*
Kaikenlaiset kirjoitukset ja mielipiteet ovat ok, mutta kuitenkin ajatuksissa päällimmäisenä huokuu negatiivisuus. Minä ainakin monesti saan asian itselleni kristalliseksi, kun olen saanut ajatukseni kirjoitettua, vaikka näin nettipalstalla. Kun liityin teidän laajaan joukkoonne, olen päässyt paljon syvemmin perille itsestäni. Siitä kiitos, sillä jos vaan ajattelen asioita, ne pyörivät joskus samaa kehää. Olen saanut monta ahaa- ja heureka-elmystä kanssaeläjän mielipiteestä. - Ja ei suinkaan aina mielipide ole minua miellyttänyt, mutta aina sitä näkökanta laajenee ja piirun verran kehittyy tässäkin iässä. Joten ei ne mielipiteet ja kirjoitukset niin pintapuolisia ole.
Hei, minäkin olen vasta tänäsyksynä löytänyt tämän Suomi24, vaikka täytin viime viikolla jo 63. Minunkin mielestäni 60 viestit ovat vähän surkeita. Olenkin huonannut täällä seikkaillessani että olen vanha, en sitä normaalielämässä ole kokenut niin vahvasti kuin juuri netissä! Vaikka pitäisi olla päinvastoin. Etsin myös miesystävää koska jätin mieheni lähes 2vuotta sitten. Olen havainnut että minun ikäiseni miehistä yli puolet etsii nuorempaa tai huomattavasti nuorempaa seuraa. Sitä vastoin minulle tulee tarjouksia 30 miehiltä jotka hakevat iäkkäämpää naista. En halua tuntea itseäni iäkkääksi joten en vastaa näille. Olet siinä onnellisessa asemassa että sinulla on vierelläsi oma kulta, hyvä mies. Tämä ei ole itsestään selvyys meidän ikäisilleni. Vaikka miehet pitävät minua puoleensavetävänä ja kauniina naisena, en ole onnistunut löytämään kumppania. En ole täysin luovuttanut, mutta jos olen realisti, minulle on tarjolla vain seksiseuraa 10-20 vuotta nuorempien kanssa. Kerro miten yli 60-kymppisen miehen valloittaa?
ihan oma itsesi. Älä ole liian aktiivinen, mutta edesauta hieman, jos huomaat, että toinen arastelee. Näin minä sen olen kokenut oltuani 2 vuotta leskenä. Sitä ennen en edes huomannut, että miehiä on olemassa.
oiko se mies kenen kanssa elit?
avioliitossa on toinen juttu. Leskeydestä alkoi uusi, surujen jälkeen melko kiehtova.
Olet ihan oikeassa, näin minäkin sen ajattelen. Mutta olen huomannut että väsähdän tai menen takalukkoon jos miehellä ei ole aloitetta. eli jos on ollut kiva keskustelu ja sympatiaa molemmin puolin erotaan ilman että annetaan yhteystiedot. Helsingin kokoisessa kaupungissa ei ehkä koskaan enää kohdata. Pitäisi kai vain olla vähän frekki ja ehdottaa jotain.
on niin, että olen melko kranttu miesten suhteen. Hyvin harva mies on sytyttänyt ja silloinkin on usein käynyt niin, ettei tykästyminen ole ollut kaksisuuntaista. Mutta jos niin on käynyt, niin todella salamoi. Onnea Sinulle näissä asioissa.
Voi hyvät hyssykät,mitä tarinaa.Mee nyt vaan sen ukkos kans ihan niin hukkaan kuin haluat.Jotain on sullakin jäänyt nuorena olemisesta väliin.
Ainahan se kannattaa katsoa mihinkä provoon takertuu.
Aloin epäillä että onko sinullakin ongelmia.
Oletko elänyt miehen kanssa ja nyt mies on alkanut tuntua naiselta?
Silloin on tosiaan hukassa??
Noh, tästä on keskusteltu monasti. Yksi hakee yhdenlaista keskustelua, toinen muuta - eikä kumpikaan löydä haluamaansa. Ehkä ei kannata suhtautua näihin nettiyhteisöihin niin kovin vakavasti vaan mieluummin hankkia sen tosi tarpeellisen seuransa ihan muualta. Siihenhän sinulla pitäisi olla hyvät mahdollisuudet.
Käyn täällä lähinnä ihmettelemässä kuusikymppisten tasoa, sitä on joka suuntaan. En odota saavani ystäviä tai tuttavia enkä oletakaan täällä kirjoittavien olevan samaa mieltä tai samanhenkisiä kuin itse olen. Se olisi ollut täysin turhaa.
Elämän rikkaudeksi kutsutaan erilaisuutta, miksi et nauttisi siitä, sitä täällä riittää -? Saattaa olla, että kokemasi ilon ja positiivisuuden puute on elämän se puoli, joka täällä kirjoittavilla on enemmän "päällä" kuin iloisemmat asiat. Kestää aikansa, ennenkuin oppii löytämään ankeasta elämästä iloja. Kuusikymmentä ja risat ei ole kaikille oikea ikä siihen - eikä ehkä koko elinaika.
Kun katsot elämääsi taaksepäin - eikö se sisällä muutakin kuin iloja? Aivan varmasti. Ota tämä tilkutäkki sellaisena kuin se on. Vaatimalla muilta sellaista, mitä he eivät halua tai pysty antamaan - niin ei ainakaan iloa kylvetä. Entä, jos sinun elämäsi ei olisikaan matkustelua, nauttimista siitä ja tästä vaan sairautta, köyhyyttä, aina pieleen menneitä unelmia ja pettymyksiä täynnä? Kepeys ja ilojen löytyminen vaatisi sinulta paljon enemmän kuin nyt - vai kuinka?
niin tuollaisen mielipiteen olisin kirjoittanut minäkin. Varsinkin tuo "Vaatimalla muilta sellaista, mitä he eivät halua tai pysty antamaan - niin ei ainakaan iloa kylvetä", teki vaikutuksen.
Muissakin kohdissa olen ihan samaa mieltä kanssasi.
En usko, että kenenkään - 60:n elämä on yhtä alamäkeä, köyhyyttä, kurjuutta jne. Ihmisen elämä on syklittäin Ylä- ja alamäkeä, yleensä kuitenkin melko tasatietä. Suomessa on elintaslo sodan jälkeen ollut nouseva ja suht'koht tasapuolinen, kouluakin on saatu käydä ja aina 1990-luvulle saakka työllisyys oli taattu ammattiin valmistumisen jälkeen. - Nykyajan nuorella sukupolvella on taas toinen juttu, pitää opiskella monta ammattia, työ ei ole taattu eläkeikään saakka ja maailmantalous taantuu, sodat ja muut kauheudet ovat vakiouutisia jne. - Ja sitten vielä tuo henkiökohtainen elämä meillä kaikilla: siinä on koko elämän kirjo ilosta suruun, Ei elämä voi olla yhtä ilotulitusta.
kai ilmaissut itseäni epäselvästi, mutta mitäpä siitä, vastaan sinun viestiisi kertomalla oman mielipiteeni.
Olen sitä mieltä, että on olemassa ikäisiämme ihmisiä joiden elämä on melko ankeaa terveys- raha- omaishoito- ym. ongelmineen. Ja kun me nyt olemme hyvinvointivaltiota murentamassa, niin tuskinpa on parannuksia heidän oloihinsa koskaan luvassa. Ei ainakaan ulkoapäin tulevia.
Toivon ja osin uskonkin, että jokaisella kuitenkin on myös ilon aiheita ja hyvän olon tunnetta ja ettei ketään jätetä yksin, ellei hän itse sitä halua.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että nuoremmilla on monessa suhteessa vaikeampaa kuin meillä on ollut.
Samaa mieltä olen myös tuosta henkilökohtaisesta elämästä, iloja ja suruja lienee ollut jokaisella. Oma elämäni on ollut melko tasainen, ehkä hyväkin, työtä ja terveyttä on toistaiseksi ja sainpa tuon ilotulitusvaiheenkin vielä tämänkin ikäisenä kokea.
Hiukan tämä nyt meni alkuperäisen asian vierestä, mutta kun nyt nuo hieman huonompiosaiset tähän tuli vedettyä, niin enpä enää ilkeä ruveta sinänsä mitättömiä keskustelupalstan asioita vatvomaan.
Kadehdittava tilanne siinä on.
hyvin ellei erinomaisesti, silti kehittelee ajatuksen joka saa hänet tuntemaan olevansa melko hukassa???