Tapasin viimetalvena pimeällä maantiellä melko kesyn eläimen,jota luulisin hopeaketuksi,sen upean turkin vuoksi.Se jökötti keskellä maantietä eikä meinannut väistää ollenkaan. Juttelin sille avoimesta ikkunasta ja tuntui että se olisi voinut vaikka hypätä kyytiin. Sinne se jäi seisoskelemaan.
Nyt tänä aamuna,kun tulin taas aamupimeällä töistä,oli valtatiellä iso nyytti ja pysähdyin katsomaan mikä se oli ja sepä olikin valtaisan komea...mikäs muu kuin hopeakettu. Tai niin ainakin luulisin.Tällä oli valkoinen hännänpää.Pää oli murskaantunut niin pahoin että hampaat olivat pitkin tietä,mutta turkki mahtavan tuuhea ja tyvi ja latva eri väriset.
Näitten havaintopaikkojen väliä on n.15km.
Ihmettelen vain että miten tarhakettu voi pysyä noin muhkeassa kunnossa luonnossa,kun ei ole oppinut itse pyydystämään ruokaansa.
Nyt tänä aamuna,kun tulin taas aamupimeällä töistä,oli valtatiellä iso nyytti ja pysähdyin katsomaan mikä se oli ja sepä olikin valtaisan komea...mikäs muu kuin hopeakettu. Tai niin ainakin luulisin.Tällä oli valkoinen hännänpää.Pää oli murskaantunut niin pahoin että hampaat olivat pitkin tietä,mutta turkki mahtavan tuuhea ja tyvi ja latva eri väriset.
Näitten havaintopaikkojen väliä on n.15km.
Ihmettelen vain että miten tarhakettu voi pysyä noin muhkeassa kunnossa luonnossa,kun ei ole oppinut itse pyydystämään ruokaansa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.