Mitä tehdä kun AVH potilaalla on ajolupa, ja hän ei havaitse vierustoverin mielestä oikeaa puolta riittävän hyvin, vaan on aiheuttanut muutamia vaaratilanteita?
Itse hän kieltää täysin ko. tilanteet. Kahtena kertana ei havainnut ennenkuin viime tipassa ja sanomisen jälkeen oikealle pysähtynyttä autoa ja sai viime tipassa väistetyksi.
Sitten oli törmätä oikealta tulleeseen suojatiellä kulkijaan. Pari kertaa on meinannut ajaa oikeanpuoleiseen katukivetykseen.
Tämä kaikki muutaman kerran sisällä ja yhteensä noin tunnin kyydissä olo aikana. Potilas on myös suutuspäissään muutaman kerran lähtenyt yksin noin tunnin ajelulle.
Mahdankohan ylireagoida? Ajaja oli ennen sairastumistaan poikkeukselllisen hyvä ajaja.
Itse hän kieltää täysin ko. tilanteet. Kahtena kertana ei havainnut ennenkuin viime tipassa ja sanomisen jälkeen oikealle pysähtynyttä autoa ja sai viime tipassa väistetyksi.
Sitten oli törmätä oikealta tulleeseen suojatiellä kulkijaan. Pari kertaa on meinannut ajaa oikeanpuoleiseen katukivetykseen.
Tämä kaikki muutaman kerran sisällä ja yhteensä noin tunnin kyydissä olo aikana. Potilas on myös suutuspäissään muutaman kerran lähtenyt yksin noin tunnin ajelulle.
Mahdankohan ylireagoida? Ajaja oli ennen sairastumistaan poikkeukselllisen hyvä ajaja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko se sukua kaksoiskuvan näkemiselle? Siis hlö, joka näkee molemmin puolin, oikealla ja vasemmalla, silmällä, mutta molemmilla yhtaikaa katsoen näkyy kaksoiskuva päällekkäin ja osin sivuttain? Miten silloin autoa ajetaan?
Ei ole sukua, siinä vaan ei oikea puoli hahmotu riittävän hyvin. Esim. tavara ei meinaa löytyä pöydältä oikealta puolelta helpolla, vaikka ennen löytykin. En tiedä, miten suuremmat asiat sitten hahmottuvat. Ilmeisesti huonosti nekin.
http://avh.palaios.com/
Oireena kai voi olla sekin, ettei potilas tunnista vaillinaisuuttaan. Voi esimerkiksi sanoa menevänsä seuraavana päivänä töihin vaikka toinen puoli kropasta olisi halvaantunut.
Omalta kohdaltani voin sanoa jotain.
Olin autokolarissa taannoin ja tuli niska retkahdusvamma.
Oireet paheni pikkuhiljaa kun palasin töihin.
Pahimmillaan oireeni olivat verenkiertohäiriötä.
Missään vaiheessa lääkärit eivät epäilleet ajokykyäni vaikka itse jo huomasin kaikenlaista. Sain siis ajaa työkseni vaikka itseä ja puolisoa jo hirvitti.
Ajoin väärällä kaistalla, eksyin, unohdin risteyssääntöjä. Huomasin myös, että usein jäi näkemätta vasemmalta tulevat autot. Joskus en muistanut missä autoni tai minkä merkkinen se on. Oli monta lähellä piti tilannetta kun lähdin risteykseen ja kas kummaa, siinä olikin auto.
Olin ajaa junapuomiin kun en tajunnut, että se laskeutuu yms. Ainahan ne valot vilkkuu noissa junapuomeissa!
Lääkäreille kerroin näistä, eikä se heitä juuri hätkäyttänyt. Itse määräisin moisista toikkaroinneista jonkinlaiseen ajokieltoon tai ajamisen välttämiseen.
Lääkäreillä tuntuu olevan aika olematon kyky käsittää, mitä vaikeuksia oireet aiheuttaa.
Jos ei pysty ajamaan niin eihän sitä saa ajaa vaikka lääkäri ei kieltäisi. Kyllä vastuu ajamisesta on nimenomaan ajajalla eikä ensisijaisesti lääkärillä. Eihän väsyneenäkään saa ajaa tai alkoholin vaikutuksen alaisena.
Et taida käsittää että sinulla on vastuu ajosuorituksestasi ja jos koet että ajokykyä ei ole niin älä sitten aja. Ei lääkäri voi vastata kaikesta vaan pitää vastuuta olla myös yksilöllä itsellään.
on aivoissa jotain häikkää niin se mietintä ei välttämättä ihan toimi.
Kun kerran lääkäri vakuutti, ettei minulla ole moista ongelmaa niin uskoin sen.
Työni oli autolla ajamista ja lääkäri-neurologi ei lomaa mynötänyt, joten mitäpä teet?
Jälkeenpäin on käynyt melkoiset kilinajatukset päässä. Tosin neurologia tämä edelleen naurattaa.
Jos on ollut veritulppa tai verenkiertohäiriötä mitä vaan niin ihmisen käsityskyky omista taidoistaan voi olla hyvinkin heikoilla.
Sitä vaan menee ja tekee. Joskus voi ihmetellä ja toisella kertaa ei edes muista mitä on ihmetellyt ja miksi.
Ihmettelin kävellessäni, että onpa huonosti tehty nuo jalkakäytävät kun on niin kauhesti monttuja. Nyt olen huomannut, ettei monttuja olekaan. Näköni vain teki tepposia ja tasapainoaisti oli sekaisin.
Olin laittanut myös kattilaan hellalle mutta en välillä osannutkaan käyttää hellaa, joten liha oli päivän kylmällä hellalla. Mitä olisi tapahtunut jos olisin osannut käyttää hellaa? Hella päällä kunnes joku tulee kotiin tai ainakin palokunta.
Se etten aina kuullut puhettakaan oli lähinnä minusta huvittavaa. Kun aivot ei pelaa niin ei myöksään sinänsä pelota. Sitä vain ihmetteli, että mikäs tässä nyt on, töks töks kuuluuko kuuntelen? Ei ollut huolia ei murheita.
Nyt voin jo ajaa mutta, en aja pimeällä, en aja yli 200km samana päivänä, työkseni en aja enää koskaan.
Esim tuo aloittajan huoli kuskin kunnosta. Hän ulkopuolinen huomaa, että käytännössä toinen ei ole ihan kunnossa. Kuski itse ei tajua vaikka hänelle siitä sanotaan. Hän ei kerta kaikkiaan YMMÄRRÄ koska hänellä on aivoissa heikkoja kohtia. Sen sijaan hän ajattelee, että pirun idiootit, osaanhan ajaa, ei mitään hätää.
Tämän paremmin en osaa selittää.
Suurin osa ei pysty ikinä ymmärtämään miten ne vioittuneet aivot toimivat. Miltä se tuntuu kun kielitaito katoaa.
Käskepä vasenta kättäsi nyt pyörimään. Ilmeisessti se tottelee jos ei ole kädessä vikaa. Aivoissa kun on häikkää niin se vasen käsi ei ehkä tottelekaan tai tekee ihan omiaan, silti aivopotilas ei välttämättä itse sitä huomaa.
Suurin osa ihmisistä ajaa vaikka olisi väsynyt tai stressaantunut. Sekin kuski joka tuli päälleni oli stressaantunut ja nukahti rattiin. Mutta eihän niin käy kellekään itselle, eihän. Jätätkö itse ajamatta jos hiukan väsyttää? tuskin.
Työssäni huomasin, että pahinta liikennekäyttäytymista on aamuruuhkat ja iltaruuhkat. Kiire töihin, kiire kotiin ja agressio sitä myöten.
Ne jotka kaahaa ja ajaa persiissä, tuskin ajattelee, että enpä ajakaan kun en nyt ole ajokunnosa. Ehkä pitäisi ajatella.
Itselläni oli myöskin vaikeuksia hahmottaa ajaessa oikeaa puolta. Ajokielto kuukauden mutta itse en todellakaan kokenut olevani ajokuntoinen. Joskus tosi asioiden myöntäminen on vaikeaa