Viime aikoina on tällä palstalla ollut kirjoituksia, joissa on pelätty “puhdistuksia”. Mitään välipuhdistuksia ei tule, jos noudatetaan rovasti Laestadiuksen opetusta. Viidentenä loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina v. 1851 Pajalan kirkkoherra Lars Levi Laestadius saarnasi Matt. 13: 24-30 :n johdolla:
“Me kuulemme tästä pyhästä evankeliumista, että eräs ihminen kylvi hyvän siemenen peltoonsa, mutta ihmisten maatessa tuli vihamies ja kylvi ohdakkeita; ja palvelijat tahtoivat hävittää ohdakkeet, mutta eivät saaneet lupaa Herralta.
---
Ei siis ole ihme, että palvelijat tahtovat koota ohdakkeita pellosta, ennen kuin ne pääsevät kasvamaan; mutta ei Isäntä salli sitä, sillä he saattaisivat ohdakkeitten kanssa temmata myös nisuja, ja se olisi vahingollista. Palvelijoilla olisi kyllä halu vahingollisia ruohoja temmata ja poisjuurittaa, mutta Isäntä on heitä kieltänyt sitä tekemästä, ettei sen kautta tulisi vahinko nisunjyville, sillä ei ole pelto niin kuin naurismaa tai perunamaa, josta ihmiset korjaavat vesiheinät ilman vahinkoa.
Mutta pelto, jossa nisunjyvät ovat kasvamassa, tulisi poljetuksi, jos palvelijat rupeaisivat nykimään ohdakkeita. Sen tähden palvelijat kysyivät Isännältä: “Tahdotko, että me menemme ja kokoomme ne?” Mutta Hän sanoi: “En, ettette ohdakkeita kootessanne myös niiden kanssa tempaisi nisuja.”
Ei sen vuoksi, etteivätkö palvelijat saata erottaa ohdakkeita nisuista, vaikka nämä ovat kyllä ensin nisujen kaltaiset, niin että sellainen palvelija, joka ei ole oppinut tuntemaan ja erottamaan kasveja, saattaisi kyllä epähuomiossa temmata nisuja ohdakkeitten mukana, mutta siksi, että pelto tulisi poljetuksi, jos palvelijat rupeaisivat sieltä ohdakkeita kiskomaan ylös, ja että nisu myöskin taitamattomuudessa temmattaisiin, on Herra kieltänyt, etteivät palvelijat saa mennä kokoamaan ohdakkeita, enne kuin elon aika tulee.
Mutta ei ole Herra kieltänyt palvelijoitansa niitä ohdakkeita kokoamasta, jotka kasvavat pellon syrjillä, sillä niistä tulevat ne pahat siemenet, joita maailman tuuli lennättää peltoon, ja niitten ohdakkeitten poisjuurittamisessa pitäisi palvelijain olla oikein kiivaat, niin kuin me näemme Joosuan kirjasta. Mutta ei ole palvelijoilla niin suuri halu hävittää niitä ohdakkeita, jotka kasvavat pellon pyörtänöllä; muutamat palvelijat tahtovat ainoastaan temmata niitä ohdakkeita, jotka kasvavat pellossa nisun keskellä. Mutta siinä taitaa heillä olla vähäisen ymmärtämättömyyttä, koska he eivät ymmärrä niin varovaisesti temmata ohdakkeita, ettei nisuja tulisi temmatuiksi ohdakkeitten kanssa.
Te kuulette nyt hyväntahtoiset palvelijat, ettei se ole Isännän tahto, että teidän pitää koota ohdakkeita pellosta, ennen kuin elon aika tulee, vaikka teillä kyllä on halu koota niitä ohdakkeita, jotka kasvavat pellossa, mutta Isäntä on vastannut: “Ei, ettette ohdakkeita kootessanne tempaisi niiden kanssa nisuja pois.” Malttakaa siis, palvelijat, ja sallikaa kasvaa molempien elonaikaan asti!
Ja elonaikana sanoo Isäntä elomiehille: “Kootkaa ensin ohdakkeet ja sitokaa ne lyhteisiin poltettaviksi, mutta nisut kootkaa minun aittaani.” Me kuulemme, että elomiehet eivät ole samoja miehiä kuin ne palvelijat, jotka tahtovat ohdakkeita pellosta temmata.”
---
Lähde:
Laestadius, L. L. Postilla I. 2. p. Pieksämäki 1964, Akateeminen Kustannusliike. S. 264-266.
“Me kuulemme tästä pyhästä evankeliumista, että eräs ihminen kylvi hyvän siemenen peltoonsa, mutta ihmisten maatessa tuli vihamies ja kylvi ohdakkeita; ja palvelijat tahtoivat hävittää ohdakkeet, mutta eivät saaneet lupaa Herralta.
---
Ei siis ole ihme, että palvelijat tahtovat koota ohdakkeita pellosta, ennen kuin ne pääsevät kasvamaan; mutta ei Isäntä salli sitä, sillä he saattaisivat ohdakkeitten kanssa temmata myös nisuja, ja se olisi vahingollista. Palvelijoilla olisi kyllä halu vahingollisia ruohoja temmata ja poisjuurittaa, mutta Isäntä on heitä kieltänyt sitä tekemästä, ettei sen kautta tulisi vahinko nisunjyville, sillä ei ole pelto niin kuin naurismaa tai perunamaa, josta ihmiset korjaavat vesiheinät ilman vahinkoa.
Mutta pelto, jossa nisunjyvät ovat kasvamassa, tulisi poljetuksi, jos palvelijat rupeaisivat nykimään ohdakkeita. Sen tähden palvelijat kysyivät Isännältä: “Tahdotko, että me menemme ja kokoomme ne?” Mutta Hän sanoi: “En, ettette ohdakkeita kootessanne myös niiden kanssa tempaisi nisuja.”
Ei sen vuoksi, etteivätkö palvelijat saata erottaa ohdakkeita nisuista, vaikka nämä ovat kyllä ensin nisujen kaltaiset, niin että sellainen palvelija, joka ei ole oppinut tuntemaan ja erottamaan kasveja, saattaisi kyllä epähuomiossa temmata nisuja ohdakkeitten mukana, mutta siksi, että pelto tulisi poljetuksi, jos palvelijat rupeaisivat sieltä ohdakkeita kiskomaan ylös, ja että nisu myöskin taitamattomuudessa temmattaisiin, on Herra kieltänyt, etteivät palvelijat saa mennä kokoamaan ohdakkeita, enne kuin elon aika tulee.
Mutta ei ole Herra kieltänyt palvelijoitansa niitä ohdakkeita kokoamasta, jotka kasvavat pellon syrjillä, sillä niistä tulevat ne pahat siemenet, joita maailman tuuli lennättää peltoon, ja niitten ohdakkeitten poisjuurittamisessa pitäisi palvelijain olla oikein kiivaat, niin kuin me näemme Joosuan kirjasta. Mutta ei ole palvelijoilla niin suuri halu hävittää niitä ohdakkeita, jotka kasvavat pellon pyörtänöllä; muutamat palvelijat tahtovat ainoastaan temmata niitä ohdakkeita, jotka kasvavat pellossa nisun keskellä. Mutta siinä taitaa heillä olla vähäisen ymmärtämättömyyttä, koska he eivät ymmärrä niin varovaisesti temmata ohdakkeita, ettei nisuja tulisi temmatuiksi ohdakkeitten kanssa.
Te kuulette nyt hyväntahtoiset palvelijat, ettei se ole Isännän tahto, että teidän pitää koota ohdakkeita pellosta, ennen kuin elon aika tulee, vaikka teillä kyllä on halu koota niitä ohdakkeita, jotka kasvavat pellossa, mutta Isäntä on vastannut: “Ei, ettette ohdakkeita kootessanne tempaisi niiden kanssa nisuja pois.” Malttakaa siis, palvelijat, ja sallikaa kasvaa molempien elonaikaan asti!
Ja elonaikana sanoo Isäntä elomiehille: “Kootkaa ensin ohdakkeet ja sitokaa ne lyhteisiin poltettaviksi, mutta nisut kootkaa minun aittaani.” Me kuulemme, että elomiehet eivät ole samoja miehiä kuin ne palvelijat, jotka tahtovat ohdakkeita pellosta temmata.”
---
Lähde:
Laestadius, L. L. Postilla I. 2. p. Pieksämäki 1964, Akateeminen Kustannusliike. S. 264-266.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja onko tämä saarna pidetty ennen vai jälkeen Laestadiuksen parannuksen tekoa?
Lestadiolaisperinne katsoo LLL:n kääntyneen v. 1844 Kaaresuvannon aikoihin. Ja kyseinen saarnahan on vuodelta 1851 Pajalasta.
Yksi hyvin yleisistä vl-strerotypioista on, että aina kun LLL.:n saarnan sisältö ei vastaa vl-uskoa, saarna katsotaan pidetyksi ennen hänen kääntymystään.
Pölijä, ihan pölijä
kohta Raamatusta soppi mihinkin kohtaa ja tilanteeseen.
Koska on siellä myös kirjoitettuna Matt.18
Ei Raamattu kumoa näillä kirjoituksilla itseään, vaan täydentää toinen toista kirjoitusta. Se on kokonaisuus, eikä sitä ole tarkotettu luettavaksi, että lukee yhden luvun sieltä ja toisen täältä niin kuin itse kenellekin ihmiselle sopii.
Vaan että se Pyhän Hengen valossa luetaan uskon vahvistukseksi. Ja että etsivä löytää
Tuo on ihan sydämeen käypä viesti. Tuollaisia innokkaitten palvelijoitten toimia saimme seurata 1970-luvulla ja jopa olla niitten kohteena. Siinä peltoa todella tallattiin ja rikkaruohojen/valhevehnän kanssa poistettiin paljon myös oikeaa nisua, meitä, jotka tänne kirjoittelemme, emmekä ole uskoamme kieltäneet koskaan.
Laestadius kirjoittaa kyllä niistä ohdakkeista, joita pellon pientareella kasvavat ja joita voi poistaakin. Sellaisia ovat ne julkijumalattomuudessa elävät, mutta vielä seurakunnassa kulkevat ihmiset. Esimerkkinä Paavali mainitsee: mies joka pitää isänsä vaimoa, eikä ole siitä puhuttelusta huolimatta luopunut. Tällaiset ovat siis esimerkit niistä oikeista synneistä, joita voidaan "poistaa seurakunnasta".
Olet jo saanut vastauksia siitä Matt 18 kohdasta, että sekin on kirjoitettu Raamattuun. Niin onkin, mutta sitä ei saa taas sovittaa miten sattuu. Vanhassa Raamatun käännöksessä on "Jos veljesi rikkoo sinua vastaan..." ja uudessa: "Jos veljesi tekee syntiä..." Nämä ovatkin kaksi eri asiaa ja olisi kiinnostavaa tietää, kumpi on oikein alkukielen mukaan.
Tuo ensimmäinen, vanhan käännöksen kohta tarkoittaa vain kahden uskovaisen ihmisen keskinäisiä ristiriitoja, johon ei muilla ole asiaa puuttua, koska kukaan muu kuin he kaksi eivät tiedä asioitten oikeaa laitaa. Toinen käännös taas tarkoittaa, että kuka tahansa uskovainen voi nuhdella toista uskovaista, joka tekee syntiä, vaikka nuhtelija ei itse olisi osallinenkaan asiasta.
Kokonaan toinen seikka on sitten se, mitä syntinä pidetään. Jos syntinä pidetään vl-joukon perinnäissääntöjen rikkomista, niin silloin ollaan hakoteillä. Monet vl:thän ovat sanoneet, että ne eivät ole mitään sääntöjä, "niitä ei ole"(;), mutta ne varjelevat uskovaista joutumasta syntiin. Jos siis sellaisen ohjeen rikkominen, joka ohje siis varjelee joutumasta syntiin, käsitetään jo syntiin lankeamisena, niin silloin ollaan hukkateillä ja paljon tiukempia kuin itse Jeesus. Siis perinnäissääntöjen rikkomista ei pidä pitää syntiin lankeamisena ja puhuttelun aiheena.
Mutta itse aloituksen asiaan, niin SRK ja vl-liike ovat joutuneet itse suureen lankeemukseen, josta Jeesus varoittaa. Ei pidä mennä poistamaan rikkaviljaa, ettei nisukin tulisi pois temmatuksi. Tämä on niin selvä asia, ettei siihen voi mitenkään vastaan kirjoittaa Raamatulla eikä Lestadiuksen tai Lutherin kirjoituksilla.
Hyvä kun kirjoitit. Mieleni on tehnyt kirjoittaa samasta aiheesta, mutta tuota Laestadiuksen postillaa minulla ei ole, joten tekstisi on painavampaa kuin minun olisi koskaan ollut.
Nythän harrastetaan kasvin'suojelu'ruiskuuksia, joissa ohdakkeet tapetaan.
Vaikuttaako alkup. asiaan, että ruis ja vehnä on saatu risteytettyä?
On se tuo LLL aika vekkuli. Ei selittänyt mitä Jeesuksen opetus tarkoitti, ja ei kertonut missä kohti Raamattua se sijaitsee. Vaan vähättelee sitä ottamalla Joosuan jutun, joka on tarkoitettu meille juutalaisille vesittämään Herran sanoman, huomioimatta sitä, että kertomuksien välillä muuttuu liitto, eli emme elä Joosuan aikaisessa liitossa, vaan Jeesukseen liitossa.
Selittämättä jäi se, että ihmisen tarkoitus ei ole ruohoa pois niitä ihmisiä, jotka eivät ole mieleen, eli rikkaviljaa. Tämä sääntö rikkoontui huimasti hoitokokouksissa, sillä Saari ei tuntenut Julman sanaa, juuri enemmän kun nykyisetkään VL;t.
Jeesus kertoo tässä sen, että ihmisten tehtävä ei ole kitkeminen, vaan Hänen sen jälkeen kun aika on kypsä. SRK;n tuomiot ovat vain pelleilyä.
Miksi ottaa esille pyörtänöt tässä vertauksessa, vain siksi koska saatana pitää huolen, ettei Jumalan Sana pojassaan pääse VL liikkeessä eteenpäin.
Jeesusta pitää aina vesittää, sillä hehän luulevat itse olevansa jumalia.
Ja elonaikana sanoo Isäntä elomiehille: “Kootkaa ensin ohdakkeet ja sitokaa ne lyhteisiin poltettaviksi, mutta nisut kootkaa minun aittaani.” Me kuulemme, että elomiehet eivät ole samoja miehiä kuin ne palvelijat, jotka tahtovat ohdakkeita pellosta temmata.” ** Se on totta, ette todellakaan ole samoja.
Tässä Jeesuksen vertaus. Matt. 13. 24- 30 > Jeesus esitti heille toisen vertauksen taivasten valtakunnasta: "Mies kylvi peltoonsa hyvää siementä. Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois. Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois. Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö sinä kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?' Isäntä sanoi heille: 'Se on vihamieheni työtä.' Miehet kysyivät silloin häneltä: 'Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?' 'En', hän vastasi, 'te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.'"
Rauhaa.
1970-luvulla vl-liikkeessä katsottiin, että ohdakkeiden keräämisn aika oli tullut, koska uskottiin elettävän maailmanlopun aikaa. Saarnamiehet selitettiin enkeleiksi.
Muuten... miten ns. Kristuksen kirkkolaki ja ohdakevertaus on yhdistettävissä?
Ilmeisesti 70-luvulla katsottiin, että "väärään hengeen" joutunut edusti rikkakasvia. Jos hän ei nöyrtynyt Kristuksen kirkkolain mukaiseen parannukseen seurakunnan edessä, hänet heitettiin tuleen.
Uusheräyshenkinen HS ja ER kiistelivät ohdakevertauksesta 1970-luvulla. HS edusti polttolinjaa. Hän edusti kantaa, että rakkaudettomuudesta ei voi tehdä parannusta, katumisen syvyys on tutkittava ja väärän hengen juuret on kaivettava esiin. Tämä oppi johti levottomuuteen koko vl-liikkeessä, sillä milloin voidaan tietää, että kaikki juuret ovat varmasti kaiveltu esiin. Kysymyksessä oli paha opilinen harha, jota perintöä vl-liike vieläkin kantaa ja kannattaa.
”” Kysymyksessä oli paha opilinen harha, jota perintöä vl-liike vieläkin kantaa ja kannattaa.** Jopa niin paha, ettei Heillä ole vieläkään Pyhää Henkeä, koska se ei seurustele murhaajien kanssa.
Muistan sen kultaisen kuusikymmenluvun, kun seurojen takapenkeissä oli Jeesusta ylistäviä mummuja, huivi tiukasti kiinni. Ylistys jatkui koko seura- ajan hiljaisena ka osin rukousmuotoisena ja Pyhä Henki oli elävänä seurakunnassa.
Samat mummut ottivat rukouksella vastaan ja siunasivat lähtivät. Sitten alkoi tulla niitä jatsarijalkoja, joka heitti turkin tuvan pöydälle ja alkoi suoltamaan helvettiin näitä mummuja.
Kerrankin Saaren puhuessa yksi mummu hiljaa rukoili niin saari huusi Hänelle ja vertasi Häntä saatanaan joka ei kuuntele Herran puhetta. Nainen vain kiihtyi, ha huusi, Kiesus, kiesus, ja niin Hänet heitettiin lumihankeen. Meille tilanne oli uusi ka ihmeellinen. Todellisuudessa ei tajuttu, kuinka suoraan nahkansa SRK silloin möi saatanalle, siinä lähti samalla tavalla oikea opetus, ( oppihan olin sama kun kirkolla, ei siinä juuri eroja ollut. ) ja karismaattisuus, pyhän hengen armolahjat, sekä Jeesus. Sen koommin heitä ei ole näkynyt, koska uupuu PARANNUS.
Siitä lähtien SRK on ollut tuhon tiellä ja näyttää pysyvän.