Jäähyväiskirje

Jäähyväiskirje

Sinä aamuna oli kuuma, pirullisen kuuma. Rannalla kävellessä teki mieli heittäytyä mereen. Kauempana rannalla näkyi tumma hahmo. Hahmo lähestyi ja huomasin että se oli mies joka oli lenkillä koiran kanssa. Tervehdin miestä mutta mies jatkoi vain matkaa. Käännyin katsomaan miehen perään jolloin hän heitti lapun jonka otin maasta. Olin juuri huutamassa miehen perään kun huomasin mitä lapussa luki.
Juoksin sisälle ja näytin isälleni Peterille lappua. Oli itse järkyttynyt mutta Peterin ilme oli todella järkyttynyt. Tämä on vietävä poliisille. Ja siitä alkoi kunnon juoksurumba.
Poliisiasemalla etsimme käsiimme poliisikonstaapelin joka luki lappua pitkään ja hartaasti. ”Ehkä kysymyksessä on väärinkäsitys. Ainakin toivomme niin.” poliisi sanoi ja lähdimme kotiin. Kun saavuimme pihalle talomme portailla oli sama mies joka oli lenkillä rannalla aamulla. Järkyttyneenä katsoin kun hän painoi ovikelloamme ja yritti saada oven auki. Kuullessaan auton äänen hän käännähti ympäri ja lähti tulemaan meitä kohti. ”Oletteko te nähneet koiraani? Se katosi tässä tunti sitten kun tulin lenkiltä.” hän kysyi. ”Ei, emme ole nähneet sitä.” sanoin ja lähdin nopeasti kävelemään sisälle monet ajatukset mielessäni pyörien. Muistin että poliisi oli sanonut, ettei kenellekään saisi sanoa mitään kirjeestä, mutta vähällä oli etten kertonut miehelle mitä epäilin. Ehkä kirje saattaisi tarkoittaa sitä koiraa. Tai sitten se tarkoitti miestä. Tiedä sitä mutta omia päätöksiä ei kannattaisi tehdä.
Ilta meni kirjaa lukiessa mutta sitten yöllä kahdentoista aikaa alkoi mereltä päin kuulua hirveätä ryminää ja kolinaa. Pomppasimme Peterin kanssa sängystä ylös mutta ikkunaan mennessä melun aiheuttaja oli jo mennyt ohi. Koko loppuyö oli levoton. Nukuin huonosti, koska joka välissä oli kuulevinani jotain melua jostain päin merta.
Aamulla lehdessä oli ilmoitus ”Kadonnut 2-vuotias kultainennoutaja uros eilen Cape Codin rannalta. Tottelee nimeä Ricky Jos on jotain havaintoja soittakaa numeroon 05-384957” , luin mietteissäni. Onkohan tuo sen miehen koira mietin mutta annoin asian olla.
En muista mitä tapahtui silloin kun Peter tuli kotiin mutta sen tiedän että Ricky oli tullut hänen mukana. ”Isä, mistä sinä löysit tuon?!”, kiekaisin järkyttyneenä. ”Se oli tuolla ojassa meidän tien varrella. Sitä on potkittu ja hakattu”, Peter sanoi ja kantoi Rickyn pesuhuoneeseen. ”Hänelle pitää ilmoittaa”, sanoin ja tartuin puhelimeen. ”Elä soita! Piti ensiksi ilmoittaa poliisille”, Peter huudahti. Laskin kuuliaisesti puhelimen paikoilleen.
Poliisiasemalla koira otettiin hoitoon ja sitä tutkittiin. Saimme raportin käteemme mitä koiralle oli tehty. Rickyllä oli sisäisiä vammoja ja hänet jouduttaisiin leikata. Poliisit olivat soittaneet miehelle ja sanoneet että Ricky oli löytynyt ja se leikattaisiin. Mies oli luvannut tulla poliisiasemalle pikimmiten. Odotellessani luin lehtiä mitä odotustilassa oli.
Ovi kävi ja mies tuli sisään. Hän esittäytyi muttei minulle jäänyt miehen nimi mieleen. Hän oli todella komea ja hämmästyin kun hänellä ei ollut ollenkaan vihkisormusta. Mies etsi katseellaan koiraa ja suu jäi hämmästyneenä auki kun hän huomasi meidät. Hän käännähti salamana ympäri ja alkoi juttelemaan konstaapelin kanssa. Konstaapeli lähti johdattamaan häntä koiran nukkumatilaa kohti, joten lähdimme Peterin kanssa kotiin.
Kotiin tulomme jälkeen ullakolta alkoi kuulua outoa huminaa. Menimme katsomaan mistä ääni kuului. Jo rappusissa tunsin savun hajun mutta en sanonut mitään ja kun avasin oven liekit löivät vastaani. Suljin oven kiireesti ja juoksimme alas. Olin hätäännyksissäni. Otin tarvitsemiani papereita mukaan ja Peter soitti palokunnan apuun. Kun pääsimme ulos, liekit löivät jo ikkunoista. Ei ollut enää mitään mahdollisuuksia saada taloa pelastetuksi. Katselin kauempana kuin liekit tuhosivat taloamme neliömetri neliömetriltä. Kauhukseni huomasin että minulla ei ollut päällä muuta kuin yöpaitani ja jalassa oli sandaalit. Peter lohdutteli minua. Kun poliisit tulivat paikalle he kuulustelivat meitä mutta emme osanneet sanoa miten liekit olisivat voineet saada alkunsa. Meidän vietiin poliisiasemalle. ”Toinen kerta tänään kun olemme täällä”, ajattelin ja huokasin raskaasti.
Meidät vietiin jonnekkin taloon yöksi. Käperryin isäni viereen, koska meillä oli vain yksi sänky käytettävänä. Heräsin yöllä kun huomasin ettei isä ollut enää vieressäni. Venyttelin ja olin juuri nousemassa vuoteestani kun kuulin ulkoa kovaa huutoa. ”…et ois saanu tuua sitä tänne! Sehän kuol…” En erottanut kunnolla sanoja koska huutaja meni kauemmaksi ikkunan alta. Juoksin ikkunaan ja huomasin että isä oli toinen osapuoli huutajista. Huudahdin hiljaa kun toinen mies tönäisi isääni ja isä kääntyi katsomaan ikkunaan. ”Pitää mennä”, hän sanoi ja tuli minun luokse ylös.
”Mitä sinä teit tuolla?”, kysyin ennen kuin isä ehti sanoa mitään. ”Se koiran omistaja vain. Hän sanoi etten olisi saanut tuoda…” Isä ei ehtinyt sanoa loppuun lausettaan kun ovelta kuului napakka koputus. ”Peter, Peter! Avaa nopeasti ovi!”, joku huusi käytävältä. Isä pomppasi ylös ja meni ovelle. Konstaapeli käski isän käytävään ja sieltä alkoi kuulua hiljaista muminaa. Sisälle tullessa isä käski minun pukeutua sillä menisimme taas poliisiasemalle.
Huokaisin raskaasti kun astuimme poliisiasemalle. Koiran omistaja istui aulassa pää käsiin painettuna ja kohotti päätään kun tulimme sisään. Hän oli itkenyt. Katselin kauhuissani kun kävelimme huoneeseen jossa koira oli. Ricky oli vain enää eloton ruumis joka makasi patjan päällä. Kyyneleet tulvahtivat silmiini kun kumarruin silittämään elotonta koiraa. Mieleeni tulvahti muistoja oman koirani kuolemasta enkä kestänyt enää enempää. Nousin ylös ja lähdin pois huoneesta. Menin miehen luokse ja puristin häntä lohdutuksekseni kädestä. Mies puristi takaisin ja purskahti uudestaan itkemään. Juttelimme miehen kanssa pitkän tovin kunnes isäni pakotti minut lähtemään pois.
Noin viikko sen jälkeen isäni tuli kotiin, jossa asuimme vain väliaikaisesti, surullisin mielin. Hän sanoi että mies joka omisti koiran oli kuollut. Hänet oli löydetty omasta talosta. Istuuduin sohvalle järkyttyneenä. ”Eikä siinä vielä kaikki,” isäni sanoi ja jatkoi ”Hänen kotoaan löytyi kirje.”
Luin kirjettä jo kolmannen kerran peräkkäin mutta vieläkään en saanut siitä selvää. ”Kirjoitan tätä nyt kovissa tuskissa. Haluan kertoa sinulle Milla kuinka tärkeä tuki sinä olit silloin kun juttelit minun kanssani kun Ricky kuoli. En olisi muuten selvinnyt siitä päivästä. On paljon muitakin ihmisiä joita haluan kiittää, mutta niistä sitten toisessa kirjeessä. Haluan että te ette jää kaipaamaan minua. En halua tuottaa teille tuskaa tämän takia. En vaan pärjää täällä maailmassa. Ricky oli minun ainoa kaverini päällä maan ja en voinut edes kuvitella elämää ilman sitä. Joten ainoa vaihtoehto oli tämä. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja koita olla surematta liikaa Milla.

Terveisin Roger”
Elämä on kovaa, ajattelen ja lasken kirjeen kädestäni. Mieleeni tulee kirje, jonka löysin silloin rannalta. Sekin oli Rogerin kirjoittama. Sen kai oli tarkoitus mennä hänen äidille, mutta kaikki asiat ei ole tarkoitettu täytettäväksi. ”Minun on pakko tehdä tämä äiti. Olen hankkinut tätä varten paljon tavaraa. Myyn kotini ja koirani, Ellei hän jo kuole ennen sitä. Minulla on laatikossa pyssy joka on hyvä tähän tekoon. Ole kiltti ja älä sure minua liikaa.”