Hei! Olen 17-vuotias normaalipainoinen tyttö ja olen kärsinyt bulimiasta pari vuotta. Alkaessaan se oli erittäin paha (pituutta 160cm ja painoa joku 49) ja nyt huomaan syömishäiriön tiukentavan taas otettaan. Poikaystävän kanssa tuli ero muutama kuukausi sitten jonka seurauksena päähäni on pesiytyi ajatus siitä että olin varmasti liian lihava ja ruma tyttöystäväksi, vaikka toisaalta tiedän olevani täysin väärässä. Päässäni on myös ajatus siitä että 50 kiloisena olen varmasti hyvä, kelpuutettava ja onnistunut ihminen.
Olen masentunut ja itsetuhoinen ihminen ja bulimia tekee tästä elämisestä vielä vaikeampaa. Ruoka ja ainainen laihtuminen hallitsevat päivittäistä elämääni: lasken kalorit, käyn vaa'alla 2-7 kertaa päivässä, tuijottelen peileistä jatkuvasti vartaloani, vertaan itseäni kaikkiin mahdollisiin ihmisiin, yritän mukamas välttää epäterveellistä ruokaa ja sitten kuitenkin aina sorrun syömään jotain minkä lasken epäterveelliseksi ja hupsista keikkaa löydän itseni oksentamasta. Rankaisen itseäni kaikin keinoin (viillän haavoja sinne tänne, hakkaan itseäni vyöllä, treenaan joka paikkaa kunnes olen aivan poikki ja tuskissani ja hakkaan itseäni esineillä tai seiniin jne) aina turhasta syömisestä ja varsinkin jos painoa on esim. viikonlopun jälkeen kertynyt muutama 100 grammaa lisää. Olisiko kellään mitään hyviä vinkkejä miten tästä inhottavasta vaivasta pääsisi eroon? En jaksa tätä enää.
Kiitos jos jaksoitte lukea.
Olen masentunut ja itsetuhoinen ihminen ja bulimia tekee tästä elämisestä vielä vaikeampaa. Ruoka ja ainainen laihtuminen hallitsevat päivittäistä elämääni: lasken kalorit, käyn vaa'alla 2-7 kertaa päivässä, tuijottelen peileistä jatkuvasti vartaloani, vertaan itseäni kaikkiin mahdollisiin ihmisiin, yritän mukamas välttää epäterveellistä ruokaa ja sitten kuitenkin aina sorrun syömään jotain minkä lasken epäterveelliseksi ja hupsista keikkaa löydän itseni oksentamasta. Rankaisen itseäni kaikin keinoin (viillän haavoja sinne tänne, hakkaan itseäni vyöllä, treenaan joka paikkaa kunnes olen aivan poikki ja tuskissani ja hakkaan itseäni esineillä tai seiniin jne) aina turhasta syömisestä ja varsinkin jos painoa on esim. viikonlopun jälkeen kertynyt muutama 100 grammaa lisää. Olisiko kellään mitään hyviä vinkkejä miten tästä inhottavasta vaivasta pääsisi eroon? En jaksa tätä enää.
Kiitos jos jaksoitte lukea.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi! Mä olen 18-vuotias tyttö ja sairastanut bulimiaa noin neljä vuotta. Monta vuotta ahmin ja oksensin 3-6 kertaa päivässä - voit varmaan siis arvata, mihin rahani ja aikani kuluivat...
Tiesin, etten ikinä löytäisi itsestäni rohkeutta hakea apua, mutta kun vanhempani saivat asian selville, muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Nyt saan lääkkeitä bulimiaan ja käyn kerran viikossa terapiassa. Ahmimis-oksennuskohtaukset ovat vähentyneet huomattavasti ja oma olokin tuntuu virkeämmältä. Helppoa se ei ole, mutta vaivan arvoista kuitenkin.
Avun pyytäminen ei ole helppoa - tiedän sen, sillä itse en olisi pystynyt siihen. Oma tilanteeni vaikutti toivottomalta ja tulevaisuuteni tuhoontuomitulta, en uskonut että mitään olisi enää tehtävissä.
Parantuminen on hidasta ja voimia vievää, mutta ei mahdotonta. Minä aion voittaa tämän. Yritä sinäkin, jookos?
Toivon sulle kamalasti voimia ja jaksamista! Puhuminen ei ole helppoa, mutta se oikeasti auttaa! Säkin olet nuori vielä - ihan niin kuin mäkin - ja sulla on elämä edessä, joten älä anna bulimian pilata sitä!!! Koita pärjätä, toivon sulle kaikkea hyvää :)
Moikka! Mä olen just samaa mieltä kuin saana. Khyl sä jaksat! Voimia ja tervettä elämäÄ!