Heipä hei, olen 5v terrieri uroksen (kastroroitu)
onnellinen omistaja ja vuoden päivät olen
haikaillut koirani seuraksi toista koiraa ja
tehnyt töitäkin löytääkseni juuri sellaisen.. nyt
sellainen pentu on löytynyt, kasvattaja on ok
kaikki reilassa ja juuri kun mun pitäisi iloinen
siitä että sellainen on löytynyt ja pian luovutus
ikäinenkin... mä mietinkin pärjäänköhän ja
jaksankohan, pentu on kuitenkin aina pentu jollei
vapaa niin ainakin villi ja miten kaksi koiraa
sitten, riittääkö enää kahdelle aikaa, pentu touhu
on aika rankkaa mutta palkitsevaa.. yms yms yms
Itseäkin jo ihmetyttää moinen ajattelu mutta onko
teillä vastaavia kokemuksia, mihin ratkasuun
päädyitte ja miten on mennyt, miten selvisitte
pennun&aikuisen koiran kanssa ja
kaduttiko jokin
??????????????????????????????????????????????????
onnellinen omistaja ja vuoden päivät olen
haikaillut koirani seuraksi toista koiraa ja
tehnyt töitäkin löytääkseni juuri sellaisen.. nyt
sellainen pentu on löytynyt, kasvattaja on ok
kaikki reilassa ja juuri kun mun pitäisi iloinen
siitä että sellainen on löytynyt ja pian luovutus
ikäinenkin... mä mietinkin pärjäänköhän ja
jaksankohan, pentu on kuitenkin aina pentu jollei
vapaa niin ainakin villi ja miten kaksi koiraa
sitten, riittääkö enää kahdelle aikaa, pentu touhu
on aika rankkaa mutta palkitsevaa.. yms yms yms
Itseäkin jo ihmetyttää moinen ajattelu mutta onko
teillä vastaavia kokemuksia, mihin ratkasuun
päädyitte ja miten on mennyt, miten selvisitte
pennun&aikuisen koiran kanssa ja
kaduttiko jokin
??????????????????????????????????????????????????
Vastaukset 8
Vanhimmat
On ollut mahtava. Rankaahan se joskus on ollut,
mutta kun nämä kaksi koiraa tulevat keskenään
hyvin toimeen ei ole kaduttanut päivääkään.
Ajattelimme jo silloin kun hankimme ensimmäisen
koiramme, tiibetinspanielin, että joskus kyllä
hankitaan toinen. Tämä meidän vanhus oli ollut
meillä vain n. vuoden, kun sopiva pentu löytyi ja
tallusteli meille.
Kyllä siinä kuule saa nauraa joka päivä! Niin
hassuja juttuja tämä meidän pieni tipsu keksii.
Onhan siinä hoitamista enemmän kuin yhdessä,
harjaamiset ja kaikki. Mutta se on myös
palkitsevaa, se on melkein kuin olisit kasvattanut
yhden lapsistasi aikuiseksi ja saisit vauvan.
Kaikki pitää alkaa alusta, jouduin jopa hakemaan
ne vanhat pentukoira kirjat ja ohjeet miten
kasvatetaan koiran pennusta kunnon koira..
suosittelen kyllä toisen koiran ottamista, tämä
meidän vanhempi koira aivan silminähden piristyi,
kun pienokainen tuli meille. Hommaa on, mutta
niinhän on jokaisessa asiassa.
p.s. Meillä on nyt sitten nelihenkinen perhe.. 2
koiraa ja 2 kissaa...ja hyvin on mennyt, joskus
hermot menee, mutta pieni hellyyden osoitus näiltä
karvapalloilta sulattaa viimeisenkin epäröinnin
rippeen.
Ilmoittele sitten mihin päädyit. : )
kolmen terrieriuroksen lauma, ja pojat on nyt
kaikki veteraani-ikäisiä aikoinaan hankittu n.
vuoden välein.
Mitään ongelmia ei ole ollut, kun arvojärjestys
oli alusta asti selvä ja ihmiset pönkitti
johtajan asemaa. (meillä keskimmäinen)
Kahdesta on aina seuraa toisilleen ja siinä ne
kaksi lenkittää kun yhdenkin. Kahdelle on tietty
vaikeampi löytää hoitopaikkoja tai lenkittäjää,
mutta kyllä me on homma holdattu joskus
jakamallakin lauma.
Nyt pojat asuu jokainen erikseen, kun olen
muuttanut äitin luota omilleni, mutta kun
tavataan, niin voi sitä riemua... mitään ongelmia
ei ilmene.
meillä on 5-vuotias rotikka uros ja pari vuotta
sitten hankittiin sille kaveri.kyllähän se alku
rankkaa oli,mutta nyt jälkeenpäin kun
miettii,niin se oli sen arvoista.kyllähän siinä
välillä hermot menee kun kaksi isoa koira juoksee
ympäri taloa,mutta niinhän sen täytyy olla.
Ensimmäisen Collienarttumme ollessa 6v otimme
sille kaverin samasta kennelistä. Aluksi oli
pikku rähinöitä, mutta se meni myöhemmin ohi! Nyt
vanhempi koira on 7v ja nuorempi 2v ja hyvin
menee =D!
Minusta sinun pitäisi pitää se pentu... Jos
haluat! Sen voi aina viedä johonkin eläinkotiin,
jos et halua pitää sitä...
No jos yhtään epäilyttää itseään,että jaksaako
hoitaa pentua koko ajan,sillon ei varmaankaan
kannattisi hankkia vielä.Kannattaa myös miettiä
miten toinen koirasi suhtautuu uuteen
perheenjäseneen.
Itse omistan 3koiraa,eikä ole kertaakaan
kaduttanut yhdenkkään hankkiminen.Mutta hauskaa
kesää kuitenki koirasi/koiriesi kanssa!!!
Kun sanoin miehelle, että nyt otetaankin koira
(kissa oli kuollut), niin hän kielsi: Se on
paljon vaativampi ..ym) Otettiin koira. Mies
ihastui suunnattomasti ensin arkailtuaan. Kun
koira oli neljävuotias, sitä kysyttiin siitokseen
ja palkaksi luvattiin pentu. ' Ei oteta', sanoi
mies. Otettiin pentu. 'Minä en kyllä kahta koiraa
ulkoiluta!', sanoi mies. Nyt hän ulkoiluttaa
kahta koiraa!! Ei lähde minnekään yhden koiran
kanssa. On tarkkana niitten hyvinvoinnin
puolesta, tykkää molemmista valtavasti.. Ja hyvin
tulivat koirat toimeen keskenään alusta asti.
Kasvattajat neuvoivat, totuteltiin asiaan,
käytiin ennalta 'isukin' kanssa katsomassa
pentua.. Nyt ne ovat oikeat majakka ja perävaunu,
miten milloinkin!! Koira sulatti jotakin meidän
elämästä, kaksi kaksinkertaisesti. Harkitse asiaa
huolella, mutta jos päädyt ottamaan pennun, niin
pidä hyvänä vanhempaa koiraa, ettei se hetkeäkään
luule jäävänsä millään tavalla syrjään.
Vanhemmalle pitää ensin antaa ruokakuppi ym..
Esittele sille uusi otus, älä tyrkkää sitä sille
päin kuonoa. Kerro sille, kyllä se ymmärtää.
Vaikka meillä on nyt kaksi aikuista urosta, niin
uskomattoman hienosti on vanhempi koira nuoren
temppuja suvainnut ja suvaitsee yhä.. Naurettu on
lukemattomat kerrat kippurassa, käppyrässä..
...kaikkia teitä vastanneita, rohkaisusta ja
asiallisista vastauksista...ja alkaa kerätä
sanomalehtiä varastoon :)