Olen elämässäni risteyskohdassa, jossa pitäisi valita lisäopintojen ja koulutustani vastaavan työnhaun välillä. Taloudellisista syistä näitä kahta asiaa ei voi valitettavasti yhdistää. Näetkö onnistunko työn saannissa? Mitä muuten näet kohdallani?
Anigaville
Collie doll
3158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tällä hetkellä suosittelisin Sinulle kyllä suuntautumista noihin lisäopintoihin, sillä olosuhteet eivät vaikuta oikein suotuisilta työnhaulle juuri nyt, taitavat työpaikat olla kohdallasi kiven alla. Vaikka lisäopinnot tarkoittavatkin taloudellista tiukkuutta joksikin aikaa, kannattaa se pidemmän päälle; tämän opintorupeaman jälkeen ovet aukeavat sinulle paljon helpommin. Ensin tulossa kaksi pätkää mutta kun tämä taloustaantuma alkaa helpottaa reilun vuoden päästä niin sitten vakinaista. Paikkakunnan muutosta joudut kyllä vakavasti miettimään.
Näin Sinut muuten tummahiuksisena (hieman punertavaa seassa), topakan elämänmyönteisenä naisena. En nähnyt sinun seurustelevan vakituisesti, ja sinkkuutesi näyttäisi vielä jatkuvan jonkin aikaa - yksin et toki joudu olemaan, seuraa ja ystäviä riittää, mutta ihan sitä pitempiaikaista seurustelukumppania joutunet vielä odottelemaan. Paikkakunnan vaihdoshan se tässäkin sitten...
Lämmintä syksyn loppua Sinulle
- Anastasia (Ani) K. G.
Kyllä katsauksesi kuulosti osuvalta – pelottavan osuvalta! Oletko jo kauan tiedostanut näkijän lahjasi ja käyttänyt niitä.
Lisäopinnot toki kiinnostaisivat, mutta pelkään, etteivät työllistymismahdollisuuteni niidenkään jälkeen parane, koska minulla ei ole alani työkokemusta. Siksi olin ajatellut hakea töitä edes harjoittelun muodossa, mutta silloin opinnot eivät olisi mahdollisia:(. Olin jo täysin kallistumassa rohkeasti opintojen lopettamisen kannalle, mutta pitää vielä pohtia, miten niiden jatkaminen olisi taloudellisesti kohdallani mahdollista. Sydän käskee opiskella, mutta järki taas kokeilemaan vaihteeksi muuta. Niukasti eläminen ei minua pelota, mutta en haluaisi jäädä valtion elätettäväksi.
Hiukseni ovat muuten tummat, oma väri on lähellä kastanjanruskeaa, joten punaisuuttakin niissä on. Olen myös sinkku ja olen ollut sitä mielestäni jo vuosia. Katkaisin viimeisetkin siteeni ex-kumppaniini kuluneen kevään aikana, koska en yksinkertaisesti uskonut hänen tunteidensa olleen aidot. Ymmärrän, että ihminen ansaitsee toisen mahdollisuuden, muttei enää seitsemättä... Uskon kuitenkin tehneeni oikean ratkaisun ja palveluksen myös ex-kumppanilleni, sillä ehkäpä nyt edes hän on lopulta valmis siirtymään elämässään eteenpäin – pysyvästi. Tunnen vihdoinkin olevani VAPAA mutta myös yksinäinen:/. Toki olisi ihanaa, jos kumppani löytyisi, mutta kohdallani se saattaa olla yhtä vaikeaa kuin sellaisen työn saanti, jossa voisin todella hyödyntää vuosia kestäneitä opintojani. Kumppanin löytämisen suhteen toivo alkaa jo mennä (eniten harmittaa, jos en saa lapsia), mutta mielekästä työtä haluaisin vielä joskus tehdä. Elämänmyönteisyyttä on kuitenkin vielä sen verran jäljellä, että toivo minkään haaveeni suhteen ei vielä ole täysin loppunut – ehkä vain hiipunut ikävuosien karttuessa. Uteliaisuuttani vielä kysyisin minkä tyyppisissä työtehtävissä minut tulevaisuudessa näet? Tämä ei todellakaan ole mikään testikysymys, sillä en ole valmistunut varsinaisesti ammattiin vaan mahdollisia toimenkuvia on lukematon määrä. Lisäksi kysyisin vielä sitä, näetkö mistä exäni ja minun välinen yhteys ylipäätään muodostui. Tunsinko hänet kenties menneessä elämässä?
Suuret kiitokset Sinulle Ani vaivannäöstäsi ja aurinkoista ja iloista syksyä!:)
Työtehtäviäsi katsoessani mieleeni nousi voimakkaana sana MUSEO: museonhoitaja, arkistonhoitaja tms.. kuitenkin paikassa jossa säilytetään vanhaa tavaraa tai materiaalia - enpä tiedä onko kaukaa haettua tai täsmääkö ollenkaan koulutuksesi kanssa, mutta tällaista kuitenkin näytettiin..
Menneistä elämistähän ei varmaa takuuta voi saada, mutta keskittyessäni sinuun ja exääsi sain voimakkaan mielikuvan siitä, että olisit aikanaan tappanut hänet taistelussa (olitte siis molemmat miehiä) joskus 'haarniskoiden aikaan', ja karmanne näin ollen kietoutuivat yhteen. Tässä elämässä sielusi tunnisti hänen sielunsa (syvällä tiedostamattomalla tasolla) ja tunsi huonoa omaatuntoa tekosistaan haluten hyvittää aiheuttamansa pahan ja maksaa näin karmavelkansa - hänen sielunsa taas halusi ehkä tekosillaan kostaa Sinulle aiemmat kärsimyksensä. Näkisin, että kumpikin on nyt karmansa maksanut ja olette tosiaankin vapaita jatkamaan eteenpäin. Hyvin usein ihmissuhteemme ovat tosiaankin karmallisia, mutta emme kai niihin ryhtyisi jos todelliset syyt muistaisimme ja tiedostaisimme..
Niin, yli kaksikymmentä olen tätä näkemisen vaikeaa taitoa harjoitellut, joskus paremmalla, joskus huonommalla menestyksellä.. Varsinkin alussa. Olen myös oppinut paljon omien istuntojeni avulla, joita olen järjestänyt lähes viisitoista vuotta muutaman kerran vuodessa. Kiitos että sain katsoa Sinulle!