Voiko kuolinpesään tulla noin vain, kun on sattumoisin saanut isyyden vahvistamisen perinnönjättäjälle kuoleman jälkeen. Perinnönjättäjällä on ollut testamentti sisaruksilleen, sukuselvitys tehty, josta ei ilmene rintaperillistä, eikä tunnustettua lasta ole. Äiti ja tämä isäksi vahvistettu kuolleet ennen isyyden vahvistamista. "Lehtolapsi" syntynyt avioliitossa ennen vuotta 1976. Uudelta isäehdokkaalta jäi omaisuutta. Perunkirjoitus oli pidetty, toimitettu verottajalle, mutta verotus tekemättä useita vuosia. Täydennysperukirja tekemättä, mutta tämä lehtolapsi olisi nyt kuulema jossain väestörekisterissä kuolleen perillisenä.
Testamentti on annettu tiedoksi käräjäoikeuden vahvistaessa vainajan isyyden. Testamentin saajat sisarukset valittaneet, mutta isyystuomio pysyi.Testamenttia ei ole moitittu ja se on lainvoimainen. - Onko tämä tuntemattomuudesta ilmestynyt oikeutettu päättämään pesässä ja onko hänellä oikeus rintaperillisen osaan eli puoleen pesän omaisuudesta. - Miten tallaisessa tapauksessa päästään pesän osakkaaksi ja perilliseksi ?
Käsitykseni on, että testamentinsaajat voivat antaa testamentin tiedoksi ilman mitään muuta aikamäärää, kuin 10 vuoden kuluessa. Kuitenkin mahdollisiman pian, jotta pesänselvitys ja perinnönjako saadaan käynnistettyä. Käsitän myös, että testamenttiin pitää reagoita määräajassa tiedoksiannon jälkeen. Ja eikö testamentti saa lainvoiman, jos sitä ei kukaan moiti määräajassa (olikohan se 6 kuukautta) tiedoksisaannosta.
Testamentti on annettu tiedoksi käräjäoikeuden vahvistaessa vainajan isyyden. Testamentin saajat sisarukset valittaneet, mutta isyystuomio pysyi.Testamenttia ei ole moitittu ja se on lainvoimainen. - Onko tämä tuntemattomuudesta ilmestynyt oikeutettu päättämään pesässä ja onko hänellä oikeus rintaperillisen osaan eli puoleen pesän omaisuudesta. - Miten tallaisessa tapauksessa päästään pesän osakkaaksi ja perilliseksi ?
Käsitykseni on, että testamentinsaajat voivat antaa testamentin tiedoksi ilman mitään muuta aikamäärää, kuin 10 vuoden kuluessa. Kuitenkin mahdollisiman pian, jotta pesänselvitys ja perinnönjako saadaan käynnistettyä. Käsitän myös, että testamenttiin pitää reagoita määräajassa tiedoksiannon jälkeen. Ja eikö testamentti saa lainvoiman, jos sitä ei kukaan moiti määräajassa (olikohan se 6 kuukautta) tiedoksisaannosta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olipas onnekas sattumoinen sille lapselle! Saa vihdoin jotain, vaikka on saanut kasvaa isättömänä.
oli. Sillä 50 vuotta oli isänsä poika ja sitten tuttva keksiskin, että voisit olla lapsettomana kuolleen poika ja saat muhkeamman perinnön kuin omalta isältäsi. Isyys kumoon isän tietämättä ja eikun uutta isää hakemaan isyyden vahvistamisen kautta. - Onko joku toinen käyttänyt samanlaista rikastumiskeinoa ?
Höpsistä! Ei ole tällaista keinoa kukaan käyttänyt, kun ei se käytettävissä ole. Puhdasta mielikuvitusta.
Ei kai nyt kuka hyvänsä voi tuosta vain ilmoittaa olevansa jonkun poika?
Joten tärkein kysymys: onko tämä henkilö todellakin tuon kuolleen poika? Onko asia todettu DNA-testeillä? Vai miten?
Jos on todettu esim. DNA-testeillä että on kuolleen poika, niin silloin hän on rintaperillinen. En ymmärrä mitä te tästä valitatte?
Lain mukaan ei voi olla keinoa, että voisi rikastua toisen suvun perinnöllä. Tiedossani on yksi tapaus. Todennäköisesti sama, kuin tuo aloittajan. - Pesänselvittäjä on selvittänyt pesää kymmenen vuotta ja nyt vasta on esillä lakiosavaatimuksen määräajan myöhästyminen. Yli 53-vuotias mies oli saanut kanteensa isyyden vahvistamisesta läpi oikeudessa. Hovioikeuden mukaan läheisten kertoma (vainajien eläessään kertomana)huomioiden ja kun poissuljentaa ei saatu. Isyyindeksin määritys siis jätettiin huomioimatta oikeudessa.
Perintöjä hakemaan lähtenyt on ollut vaihtamassa pesänselvittäjää jo ennen tätä KäO:n isyysjuttua ja saanut vaihdettua pesään pesänselvittäjän. Perillisen asemassa olleista sisaruksista ja testamentista huolimatta lakiosavaatimusasia on otettu esille viimein vihdoin ja pesänselvittäjä/-jakaja hyväksyi sen ilman testamentin moittimista. Testamentti on laivoimainen, mutta se on sisaruksille tai heidän jälkeläisilleen. Perinnönjättäjällä ei ollut rintaperillistä ja pitkä avioliitto takanaan.
DNA-tutkimus on osoittanut 83 % ja Kansanterveyslaitoksen mukaan isyyden todistusvoiman tulee olla vähintään 98 %. Tapauksessa asianosaiset äiti ja isäksi vahvistettava olivat kuolleet, heitä ei voitu edes kuulla. Pesään tulleen avioisä eli, mutta häntä ei haluttu kuulla isyytensä kumoamisessa. Isyys tietekin pitää olla kumottu, ennen kuin uutta isää (kuollutta) miestä iskäkseen hakee. Oikeuskirjallisuuden mukaan pitää olla myös makaamisnäyttö, mutta mienkäs se saatiin, kun asianosaiset olivat haudassa.
Tämä tapaus on mennyt tavallisten ihmisten yli ymmärräyksen, myös rehellisten juristien yli ymmärryksen. Sain eilen tiedon, että asia menee todennäköisesti hovioikeuteen, sillä perinnönjakoa on moitittu lakiosa-asiaan vuoksi.
nix nax voisit selvittää, miten lähdetään pesää selvittämään eli mitä pitää tehdä vainajan hautauksen jälkeen.
osuminen tulkitaan sukuun, kun itse äiti ja oletetu isä kuolleet? Oletan, että 98% todennäköisyys saadaan silloin, kun näytteet voidaan molemmilta vanhemmilta, mutta kun tuossa tapauksessa näytteet on ilmeisesti pitänyt ottaa oletetuilta sisaruksilta, niin silloin tuskin tulee sitä 98% näyttöä...en tiedä, mutta kai perinöllisyysasiantuntijoita käytössä ollut tai tulee olemaan...
isyys on vahvistettu Ko.ssa, niin "lehtolapsi" on rintaperillinen. Laki on laki ja oikeus on oikeassa.
Ekö tuolla mainittu, että "perinnönhakija" oli syntynyt avioliitossa toisen isän lapseksi, kuin tämän "ottoisän". Miten isyys on kumottu, olisi mukava tietää. Eikö avioisän isyyden kumoaminen ole erikoislaatuinen toimi ja oliko isä mahdollisesti mukana huijauksessa ? - Tässähän on kysessä rikos, kun tarkemmin juttua miettii. Poliisin tykö vain !
kumota kuin oikeusprosessin kautta. Ja sen jälkeen on täytynyt tehdä tutkimuksia joilla on vahvistettu uuden isäehdokkaan isyys. Siihenkin on tarvittu oikeusprosessi, koska muuten se ei onnistu, jos isä ei ole elossa. Jos oikea isä on elossa hän kyllä voi tunnustaa vapaaehtoisesti isyytensä milloin vain. Tiedän,kun on oma kokemus.
avioisyys voidaan erittäin painavin syin kumota ja oikea isä voi tunnustaa lapsensa, mutta tietääkseni siihenkin tarvitaan sekä (äidiltä) makaamisnäyttö, että dna-tutkimus isä, äiti ja lapsi tai vähintään isän ja lapsen tutkiminen veritestinä. DNA:n tulee olla silloin 99,999 %, jos se makaamisnäyttö puuttuu. Voidaan silloin isyys vahvistaa jos molemmat osapuolet sitä haluavat (aikuisista kyse).
Jos on avioliiton lapsesta kyse, niin isän ei tarvitse tunnustaa lasta, vaan isyysolettama on "100 prosentia".
Mutta kieltäisitkö biologisen isäsi ja loukkaisit äitiäsi rahan tähden ?
näin: Isäksi "joutuu" ensin isä, joka on äidin kanssa naimisissa lapsen syntyessä. Lain mukaan aviomies on ilman muuta isä, kun lapsi syntyy avioliitossa. Vanhemmat eroavat kun lapsi on kuusi vuotias.
Lapsi alkaa kysellä isästä ja epäillä, että kuka hänen isä oikein on, sillä lapsi vaistoaa asioita, eikä ole tieten tahtoen salattu tai aiottu salata lapselta. Biologinen isä on ollut tiedossa kaiken aikaa, mutta hänellä ei ole ollut mitään halua tunnustaa lasta.
Lapsi saa tietää oikean isänsä yli 10v ja alkaa kyselemään, mitä nimiä on niissä papereissa, joissa mainitaan äidin ja isän nimi. Äidin on kerrottava totuus, että biologisen isän nimeä siinä ei ole.
Asiaa selvitetään ja ilmenee, että lapsi saa/voi vaatia isyyden kumoamisen, kun täyttää 15v. Odotetaan siihen saakka ja ilmoitetaan biologiselle isälle, että väärän isän isyys lähtee oikeuteen kumottavaksi. Sitä ennen lapselle haetaan edunvalvoja joka ajaa asian oikeudessa.
Asia etenee ja väärä isä, lapsi ja äiti kutsutaan dna-testeihin kaksi kertaa ja lopuksi oikeus antaa tuomion: Väärän isä isyys kumotaan, koska ei voi olla isä( dna testit osoittavat) ja kumous on lapsen tahto. Biologiselle isälle ilmoitetaan, että isän paikka on vapaana, jotta hän voi vapaaehtoisesti tunnustaa isyytensä. Jos ei, niin lähtee uusi oikeuskäsittely isyyden selvittämisestä ja tulee haaste dna...
Biologinen isä vitkastelee jonkin aikaa, mutta tajuaa viimein, että jos hän ei käy tunnustamassa lastaan, se hoituu oikeuskäsittelyn ja dna-testien jälkeen kuitenkin. Isä käy tunnustamassa vapaaehtoisesti lapsensa lastenvalvojan luona. Eli: Ei tarvita dna:ta, jos isä on varma isyydestään niin vapaaehtoinen tunnustus onnistuu. Lastenvalvojan antaman tiedon mukaan, isä voi tunnustaaa lapsen milloin vaan, ilman dna tutkimuksia, kun on varma isyydestään.
Ja tämä on sattumoisin varma tieto, koska se on oma kokemus ja selvitys koko prosessista.
Käräjäoikeudessa voidaan tehdä pöytäkirja ja silloin ei välttämättä kuulla ketään, eikä istuta käräjiä. Jos hakee perintöä tuttavaltaan, jolla ei ole rintaperillistä, niin kollega kolleegaa auttaen kirjaa nimensä käräjätuomarina. Saadaan tuomarilta lupaus nimen käyttö tuohon valepöytäkirjaan. - Isyystutkimuksissa voidaan käyttää kenen isää hyvänsä eli miestä kuin miestä verinäytteen antamisessa vaikka maksua vastaan, mutta nimenä on isä, jonka isyys halutaan kumota. - Aivan eriasia on isyyden tunnustaminen ja sen nojalla pääsee rintaperilliseksi. Mutta pääseekö perilliseksi sillä, että oikeus vahvistaa isyyden ja tällä isällä sattuukin olemaan testamentti. Miten kumotaan testamentti, kun perintöjä hakeva ei ole ollut perinnönjättäjän eläessä hänen siittämänsä, eikä tunnustamansa perillinen.
Rehottaako mielivalta ja kosto, vai mistä on kyse, kun tämän nettikeskustelun ketjun lukee. Miten paljon on ihmisiä, jotka ovat jotuneet oikeusloukkausten ja oikeusmurhien kärsijöiksi. Mitä maksaa yhteiskunnalle, meille veronmaksajille, mielivaltaa käyttävien tuomarieden ja asianajajien toilailu. Asianajaja voi kääntää mustan valkoiseksi, mutta tuomarin tulee tutkia laki ja tuomita sen mukaan. Maailmankirjat ovat sekaisin tällä havaa koko maailmanlaajuisesti finassiasioissa, mutta sekaisen ne ovat oikeuslaitoksessakin ja ovat olleet hamaasta alkuajoista lähtien.