kyllä minä olen lukenut
tiedän
hänestä oleellisen
kaiken
entä miten on mahdollista
että rintani eivät ole nähneet
imettäneet
maailmaa käsivarsillaan
merkityksettömiä ihmisiä
vailla ideaa
sovittelevat housupukujaan
kuin suuhunsa saippuaoopperan sanoja halpoja
tiedän
hänestä oleellisen
kaiken
entä miten on mahdollista
että rintani eivät ole nähneet
imettäneet
maailmaa käsivarsillaan
merkityksettömiä ihmisiä
vailla ideaa
sovittelevat housupukujaan
kuin suuhunsa saippuaoopperan sanoja halpoja
Vastaukset 3
Vanhimmat
..entiedä kenen onneksi siten sain tekeleeni laitettua luettavaksi. Mykistävän runosi jälkeen on minulta suuri saavutus edes jonkinlainen palaute kirjoittaa hienosta runostasi : )
Kiitos kun sain lukea : )
Saippuaoopperasta tuli mieleen runsaahkon tuotantoni määrä. Kun yritän kuvata tunnelmiani, tuntuu aina, etten ole löytänyt niitä parhaimpia sanoja sanottavaksi. Joskus vielä, kun oikein harjoittelen, kirjoitan sen hyvän runon. Luja usko vie läpi harmaan kiven -vai mites se nyt oli.
Älä huolestu. Kysmys tuskin on siitä miten näppärästi vieritetään kirjaimia toistensa perään. Todellisuus näissä runoissamme on aika yksinkertainen - ja se on sisältö.
Kaikkihan me väännetään omalla persoonallisella tavallamme ajatuksia ruutuun. Mutta kun on lukenut about sen satamiljoonaa runoa niin niiden ulkoasu alkaa olla melko merkityksetöntä. Suurinta ja kauneista on tavoittaa jonkin tuntemattoman ihmisen sanoissa jokin oma tunnistamaton tunnetila. Eikä siinä sen sanamuodoilla ja kvasilyyrisillä kiemuroilla ole juurikaan mitään virkaa tai sen tekemistä.
Mielestäni onnistunut viestitys on lähempää kuin ystävyys, mutta ei niin lähellä kuin on täysin hallitsemattomana flaukkaava rakkaus
ja taas ja taas. Yhä uudelleen nämä runosi vie
meikäläistä, en tule varmaan koskaan ymmärtämään
mikä näiden se juju on. Mutta hällä väliä, tää
joka tapauksessa iski taas tajuntaan.