Jos lähtökohtana suhteelle on se, että sitten vasta olen onnellinen kun olen hänet saanut elämääni ei ehkä osaa nähdä elämää oikeassa valossa. Voit olla onnellinen yksinkin, mutta se että on rakas ihminen jakamassa asioita kanssasi tekee elämästä enemmän elämisen arvoista.
En osaa sanoa
tämän enempää
3346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on osa ihmisyyttä.
Minä en voi olla onnellinen enää yksin, voin elää, hengittää, syödä ja tavata kavereita, harrastaa, tehdä työtä, mutta ajatellen itseäni, niin en vaan pysty siihen, jotkut varmaan pystyvät, minä en.
En edes neutraaliin olotilaan.
En ole niin kylmä ja tunteenton ihminen.
Olet täysin väärässä tuossa asiassa ja minulle on tuo jo kerrottu ja olen sihen vastannutkin.
Mutta kun rakkaani ei jaa asioita kanssani,eikä toisenkaan kanssa-mitäs sitten.
Kai sekin on osa ihmisen persoonaa, ei se mihinkään loppupeleissä muutu, vaikka hetken voikin esittää jotain.
Minä ainakin jakaisin kaiken, jos olisi mahdollista, tosin olen niin vanhanaikanen tietyissä asioissa, että esimerkiksi talousasiat pitää kyllä olla vähintääkin fifty-fifty, miehenä tosin oma ylpeyteni on sellainen, että parisuhteessa katson sen velvollisuudeksi.