milloin pelko

Jos asia sinua oikein kovasti huolettaa, voit käydä varhaisultrassa. Itse kävin juuri aiempien keskenmenojen vuoksi ja siellähän se pieni sydän pomppi :). Vasta 7 vk täynnä minulla. Lähteepähän huoli pois kun näkee että alkio on oikeassa paikassa.

Eli toiset on kovempia stressaamaan kun toiset. Itse oon jo yhdessä ultrassa käynyt ja yhden kerran sen jälkeen sydänäänet kuunneltu ja kaikki ok. Silti iskee välillä pelko edelleen että jotain pahaa tapahtuu.. Olen nyt siis rv 15 että luulis pelon jo hellittäneen kun riskiraja on ylitetty. Ja sit olen alkanut pelkäämään että onko vauvalla jokin paha kehitysvamma tms.. Ja sit välillä iskee pelko synnytyksestä. Ei ole helppoo stressi-pirkon elämä :)! Mutta en ole todellakaan koko ajan huolissaan ja peloissaan vaan nämä ajatukset ja tunteet tulevat ja menevät. Pahin pelkoaika loppui kun näki ultrassa rv 8 5 pienen pienen ötökän heilumassa ja kaikki oli hyvin :). Yritetään nauttia raskaudesta peloista huolimatta! Koska raskausaika menee niin nopeasti että jälkeenpäin varmasti harmittaa jos on panikoinut koko ajan ja ollut huolikurttu otsalla...

nauttia asiasta .. mutta siihenkin voi vaikuttaa moni seikka..jos on aiempia kokemuksia kohdun ulk.tai kesken menoista,kuten minulla, on aihettakin huoleen.mutta jos ei ole ongelmia ollut,turhaa niitä on seinille maalata.kaikki tapahtuu jos on tapahtuakseeen. tää raskaus jotenkin tuli mulle niin salamana kirkkaaalta taivaalta etten osannu ees pelätä. olen jokaisesta päivästä ollut maailman onnellisin.. ;) hyvää odotusta sulle..ole huoleti,kyllä asiat etenee ihan hyvin..

Hei,
Minulla alkaa RV 37 tänään, enkä vieläkään ole lopettanut pelkäämistä. Tosin itselläni on takana 3 keskenmenoa ja yksi kohdunulkopuolinen.

Kuvittelin että jokainen ultra, riskirajan ylittyminen ja jokainen lisääntyvä viiko poistaisi tai edes vähentäisi pelkoa, mutta ei.
En kyllä toivo tämmöistä kenellekkään. Raskausajasta tulee pitkä ja ankea.

viimeistään sitten kun tunnet vauvan liikkeet :) ainakin omalla kohdalla kävi niin.. välillä pelkäsin jos liikkeitä ei kunnolla tuntunut 2 päivään.
nyt rv 28 ja tyttö heiluu kuin heinämies joka päivä, näkyy mahan päältäkin liikkeet :) tämä on ensimmäinen raskaus, silti alussa pelotti monesti että onko kaikkki hyvin..

Pelko lakkaa sillä kun lakkaat murehtimasta. Se ei ole tulevalle vauvallekkaan hyväksi jos äiti on kävelevä aikapommi..Niitä asioita on sitä paitsi turha murehtia ja pelätä koska niille et mitään voi..

Tässä vaiheessa sitä lähinnä odottaa että synnytys menisi hyvin ja lapsi syntyisi terveenä. Synnytyksen jälkeen sitä varmaan huolehtii ettei lapsi mene syliin nostettaessa rikki, sitten sitä kun lapsi on oppinut liikkumaan itse, ensimmäinen koulupäivä, murrosikä, kotoamuutto, mitenhän sillä on mennyt töissä viime aikoina, onhan vaimo/mies muistanut ruokkia/vaihtanut ne talvirenkaat lapsen autoon...

Kun joltain hyvin vanhalta naiselta oltiin kysytty milloin lapsista huolehtiminen ja pelko loppuu, oli vastaus "kyllä sitä on nyt vähän oppinut hellittämään, kun tytär muutti vanhainkotiin". Ettei tässä vielä ihan lähiaikoina! :D

oli kans hirvee huoli aluks, enkä osannu nauttia. Np-ultrassa kun näki sit pikkusen ja kun maha alko kasvaa ja liikkeet alko tuntumaan niin jotenkin muuttu niin paljon konkreettisemmaks koko odotus ja alko nauttimaan odotuksesta.
Nyt menossa rv 29.

Minulla kans sama ongelma oli tuon pelon kanssa. Tuntui, ettei yhtään pysty nauttimaan ja olemaan onnellinen, kun "varautui pahimpaan". Ihmetteli vain niitä naisia, jotka onnessaan kailottaa ympäri maailmaa raskaudesta.
Sitten työkaverini vanhempi nainen sanoi jotenkin näin... "Mitä sitä miettimään mitään jos ja jos, kun voi olla onnellinen ja nauttia. Ehtiihän sitä murehtimaan sittenkin jos. Ja niinpä päätin nyt 9. viikolla heittää huolet nurkkaan ja rakastaa tuota mahan asukkia pysyi sitten kyydissä tai ei.