Laihduttaminen

Arvostan sitä että viitsit vastata mutta kyllähän minä jo tuon kaiken tiesin. Totuus on että luultavasti tarvitsisin oikeaa ammattiapua koska mun syöminen on ollu kieroutunutta jo yli 14-vuoden ajan. Tuohon ajanjaksoon on mahtunut bulimista, anorektista ja BEDimäistä käyttäytymistä ja jopa niitä "normaaleita" kausia. Mutta syön kuitenkin tunteisiin ja sehän tästä tekeekin niin vaikeeta.

Tosiaan niitä laihdutuskavereita etsiskelen. Eikä sinun tarvitse välttämättä olla yhtä ylipainoinen kuin minä.. Olisi vaan kiva jos olisi joku tukena :).

vastauksesta kirjoitti:

Arvostan sitä että viitsit vastata mutta kyllähän minä jo tuon kaiken tiesin. Totuus on että luultavasti tarvitsisin oikeaa ammattiapua koska mun syöminen on ollu kieroutunutta jo yli 14-vuoden ajan. Tuohon ajanjaksoon on mahtunut bulimista, anorektista ja BEDimäistä käyttäytymistä ja jopa niitä "normaaleita" kausia. Mutta syön kuitenkin tunteisiin ja sehän tästä tekeekin niin vaikeeta.

Tosiaan niitä laihdutuskavereita etsiskelen. Eikä sinun tarvitse välttämättä olla yhtä ylipainoinen kuin minä.. Olisi vaan kiva jos olisi joku tukena :).

Lue lisää

Elikkas oma tarinani tulee tassa:

Olen nyt parikymppinen tytto ja olen aloittanut monta laihdutuskuuria monen vuoden ajan, ikina siina kuitenkaan onnistumatta. Hirveasti oon tutkinu ravinto- ja liikunta asioita, eli tietamysta loytyy siita MITEN pitais laihduttaa... Mutta aina kun alotan "laihdutuskuurin" eli uudet terveellisemmat elamantavat, en siihen pystykkaan. Aamu menee aina ihan hyvin, syon pari desia elovena kaurapuuroa, ja lounaskin saattaa menna ihan ok. Mut viimeistaan iltapaivalla repsahdan, en vaan voi sille mitaan.
En asu talla hetkella kotona, ja kodilla tarkoitan nyt suomea. Asun vieraassa perheessa, ja joka viikko he ostavat herkkuja kaappeihin. Itselleen tietysti...Mutta olen paivat siis kotona, ja aina loydan itseni penkomasta perheen ruokia ja karkkeja/sipseja, mita ikina sielta nyt loydankaan. Ja syomisen jalkeen marssin kauppaan ostamaan uudet tuotteet syomieni tilalle.
Oon aina ajatellu etta mulla on vaan tosi huono itsekuri ( mika myos pitaa paikkansa) mutta ruuan jatkuva ajattelu, enka nyt liioittele.. Ajatukset saattavat tylsana paivana pyoria PELKASTAAN laihduttamisen ja ruuan ymparilla.
Ajatuksia ovat mm. "sitten kun olen saanut laihdutettua n.20 kg, ja naytan hyvalta ja kiintealta, voin taas keskittya muihin juttuihin. Mutta etta niin kauan kun olen ylipainoinen (160cm/72kg) aion keskittya laihdutusprojektiini.
Tekisi mieli olla vain syomatta, etta kroppa tottuisi vahaiseen paivittaiseen kalorimaaraan, ja jos soisi liikaa, niin tulisi paha olo.
(Nuorempana ala-aste ikaisena minulla oli siis tallainen. Olin niiin kiire harrastuksieni kanssa ettei ollut enaa aikaa syoda. Syominen vain unohtui. Ja kun soin normaalisti, siita tuli paha olo. Eihan kukaan halua itselleen pahaa oloa, joten ainut keino valttaa se oli olla syomatta paljoa - laihduin.)
Mutta pelkaan etta se menee yli, etten jossain vaiheessa enaa pystykkaan kontrolloimaan sita - laihdun LIIKAA.
Itse en siis ihaile anorektisen laihoja ihmisia, vaan lahinna eva longoria tyyppisia vartaloita. Eli kiinteita ja hoikkia. Lihasta pitaa olla, samoin muotoja. Kunhan ylimaaraista rasvaa ei kehosta loytyisi jarjettomasti.
Selluliittia on viime aikoina alkanu keraantya ja se jos mika allottaa eniten. Samoin kaksoisleuka, jota ikina aikaisemmin ei ole ollut, on tullut esiin. Suurin ongelma on kuitenkin vatsanseutu. Makkaroita, makkaroita ja makkaroita.. Huijaan itseani vetamalla vatsaa sisaan. Se saa nayttamaan hoikemmalta, mutta ongelmaksi on alkanut tulla se, etten osaa enaa olla rennosti. Jannittamatta vatsaa siis. En tiia onko se edes kovin terveellista? eipa kai.

Nytkin tekisi mieli menna hakemaan juustosampyloita ja kaakaota iltapalaksi, mutta tiedan etta parempi laihduttamisen kannalta olisi kun en soisi enaa mitaan. Etenkaan kun en ole koko paivaan yhtaan liikkunut (kipeana olen)
Ja jos jotain soisin, niin sen pitaisi olla proteiini pitoista, kuten esimerkiksi maitorahkaa, kanamunia jne.

Ongelma ei ole nyt siis tosiaan tiedon puute, sita on tarpeeksi. Mutta se, miten pystya noudattamaan tiedossa olevia neuvoja.
En vaan pysty! :( en millaan..

tuntuu silta etta mut on luotu olemaan ylipainoinen, ja ei musta edes saisi laihaa tekemallakaan. Etta en laihtuisi vaikka yrittaisinkin. Ja tiedan ettei se mene niin..

Pitaisi varmaan varata lekurille aika tj...

syomishairioinen... kirjoitti:

Elikkas oma tarinani tulee tassa:

Olen nyt parikymppinen tytto ja olen aloittanut monta laihdutuskuuria monen vuoden ajan, ikina siina kuitenkaan onnistumatta. Hirveasti oon tutkinu ravinto- ja liikunta asioita, eli tietamysta loytyy siita MITEN pitais laihduttaa... Mutta aina kun alotan "laihdutuskuurin" eli uudet terveellisemmat elamantavat, en siihen pystykkaan. Aamu menee aina ihan hyvin, syon pari desia elovena kaurapuuroa, ja lounaskin saattaa menna ihan ok. Mut viimeistaan iltapaivalla repsahdan, en vaan voi sille mitaan.
En asu talla hetkella kotona, ja kodilla tarkoitan nyt suomea. Asun vieraassa perheessa, ja joka viikko he ostavat herkkuja kaappeihin. Itselleen tietysti...Mutta olen paivat siis kotona, ja aina loydan itseni penkomasta perheen ruokia ja karkkeja/sipseja, mita ikina sielta nyt loydankaan. Ja syomisen jalkeen marssin kauppaan ostamaan uudet tuotteet syomieni tilalle.
Oon aina ajatellu etta mulla on vaan tosi huono itsekuri ( mika myos pitaa paikkansa) mutta ruuan jatkuva ajattelu, enka nyt liioittele.. Ajatukset saattavat tylsana paivana pyoria PELKASTAAN laihduttamisen ja ruuan ymparilla.
Ajatuksia ovat mm. "sitten kun olen saanut laihdutettua n.20 kg, ja naytan hyvalta ja kiintealta, voin taas keskittya muihin juttuihin. Mutta etta niin kauan kun olen ylipainoinen (160cm/72kg) aion keskittya laihdutusprojektiini.
Tekisi mieli olla vain syomatta, etta kroppa tottuisi vahaiseen paivittaiseen kalorimaaraan, ja jos soisi liikaa, niin tulisi paha olo.
(Nuorempana ala-aste ikaisena minulla oli siis tallainen. Olin niiin kiire harrastuksieni kanssa ettei ollut enaa aikaa syoda. Syominen vain unohtui. Ja kun soin normaalisti, siita tuli paha olo. Eihan kukaan halua itselleen pahaa oloa, joten ainut keino valttaa se oli olla syomatta paljoa - laihduin.)
Mutta pelkaan etta se menee yli, etten jossain vaiheessa enaa pystykkaan kontrolloimaan sita - laihdun LIIKAA.
Itse en siis ihaile anorektisen laihoja ihmisia, vaan lahinna eva longoria tyyppisia vartaloita. Eli kiinteita ja hoikkia. Lihasta pitaa olla, samoin muotoja. Kunhan ylimaaraista rasvaa ei kehosta loytyisi jarjettomasti.
Selluliittia on viime aikoina alkanu keraantya ja se jos mika allottaa eniten. Samoin kaksoisleuka, jota ikina aikaisemmin ei ole ollut, on tullut esiin. Suurin ongelma on kuitenkin vatsanseutu. Makkaroita, makkaroita ja makkaroita.. Huijaan itseani vetamalla vatsaa sisaan. Se saa nayttamaan hoikemmalta, mutta ongelmaksi on alkanut tulla se, etten osaa enaa olla rennosti. Jannittamatta vatsaa siis. En tiia onko se edes kovin terveellista? eipa kai.

Nytkin tekisi mieli menna hakemaan juustosampyloita ja kaakaota iltapalaksi, mutta tiedan etta parempi laihduttamisen kannalta olisi kun en soisi enaa mitaan. Etenkaan kun en ole koko paivaan yhtaan liikkunut (kipeana olen)
Ja jos jotain soisin, niin sen pitaisi olla proteiini pitoista, kuten esimerkiksi maitorahkaa, kanamunia jne.

Ongelma ei ole nyt siis tosiaan tiedon puute, sita on tarpeeksi. Mutta se, miten pystya noudattamaan tiedossa olevia neuvoja.
En vaan pysty! :( en millaan..

tuntuu silta etta mut on luotu olemaan ylipainoinen, ja ei musta edes saisi laihaa tekemallakaan. Etta en laihtuisi vaikka yrittaisinkin. Ja tiedan ettei se mene niin..

Pitaisi varmaan varata lekurille aika tj...

Lue lisää

aloitin viikko sitten laihiksen. sellaisen jossa syön päivässä 500 kaloria vähemmän kuin kulutan. olen aina vastustanut sellaista että lasketaan kaloreita, mutta nyt kun olen viikon sitä kokeillut, se tuntuu toimivan. onhan siinä oma hommansa, mutta jää siihen vahtaamiseen koukkuunkin. kun on vaan rehellinen itselleen ja merkkaa kaikki ylös mitä syö. lisäksi koitan parantaa ruokatottumuksia. kotiruokaa olen aina syönyt, mutta esimerkiksi perunat vaihdoin porkkanoihin, ne onkin paremman makuisia ja terveellisempiä. ja kun kalorivaje on päivässä noin vähäinen, saan syödä ruokaa aikalailla, nälkä ei ole. tuolla 500 kalorin vajeella painon pitäisi pudota puoli kiloa viikossa, näin on käynyt, hieman enemmänkin. olen saattanut laskea jotain väärin, kun en tarkkaan tiedä mitä liikunta kuluttaa (netistä kun katsoo, löytyy niin paljon eri vaihtoehtoja).

ja parasta tässä on se, että periaatteessa kaikki on sallittua, kunhan en ylitä rajoja. olen ostanut jotain herkkua (esim suklaapatukan) niinä päivinä kun olen harrastanut liikuntaa. suklaa on minun intohimoni, ja tekee todella vaikeaa kävellä kaupassa suklaalevyjen ohi. olen onnistunut pinnistelemään, on patukka parempi kuin levy.jossain vaiheessa sitten vierottaudun siitäkin :D

mutta vilkaiskaapa http://www.kutri.net/