17-vuotias äidiksi

kohdaltani kyllääkään ole, kavereilta hieman. Tää on vähän outo tilanne, itse olen sitä mieltä että lapsuus eletään kunnolla, kasvetaan huomista varten sun muuta. Ei se varsinaisesti ole "elämän pilaamista", otat todella suuren vastuun hyvin nuorella iällä. Jos olet päättänyt pitää lapsen niin tulet melko varmasti rakastamaan sitä ja olemaan onnellinen vaikka mitä vastoinkäymisiä tuleekaan. Uskomatonta mutta ei ennenkuulumatonta että vanhempasi eivät tue sinua kuten hyvin olisi. Älä kuuntele negatiivista jauhantaa muilta, jos olet tyytyväinen ratkaisuun tms. niin ei kenelläkään ole oikeutta nokkaansa koputtaa. Huoli vain hyvät neuvot ja etsi tukiryhmiä. Jos haluat niin olet kyllä hyvä äiti lapsellesi. Toivotaan että perheesi herää ja tukee..

sama kai se on milloin niitä penskoja pyöräyttelee, mutta tilanteesi on tietenkin aika eri kuin yleensä - ja sanoin jopa huomattavasti "hankalampi" elämänpolku: nuoruus "jää elämättä" ja kohtaat taatusti ne tuntemukset joskus myöhemmin (ja menojalka alkaa äipällä vipattamaan - ei yleensä hyvä juttu lapsen (lasten?) kannalta ollenkaan). jatko-opiskelusi myös tod.näk. siirtyy ainakin parilla vuodella, kun joudut lapsen kanssa elelemään, sillä hyvin harvat jaksavat panostaa opintoihin lapsen kanssa - etenkin jos apua on hankalasti saatavilla.

kuulosti siltä, että tämäkään raskaus ei ollut loppuun asti harkittu, vaan jälleen kerran "se tyhmä/ajattelematon vahinko". milloin teinit oikein alkavat tajuamaan ja käyttää ehkäisyä? tietenkin motiivit uros- ja naarasteinillä saattavat poiketa, mutta yleensä se aina unohtuu joko hillittömässä (vastustamattomassa) kiimassa - mikä on selvä merkki lapsellisuudesta, vaikka tähän aikuisetkin liian usein sortuvat - tai sitten se johtuu alkoholin vaikutuksesta, mikä on ääliömäistä sekin.

mutta, summa summarum, et sinä todellakaan ole ainoa ihminen maailmassa, joka on/on ollut tällaisessa tilanteessa. ihminen on sopeutuvainen ja pärjää kyllä yli hankalienkin tilanteiden.

ei ihan tarkkaan käynyt ilmi mikä tässä se päällimmäinen "ongelma" on: raskautesi vaiko vanhempiesi tai lapsen isän suhtautuminen. jos jompi kumpi tai molemmat jälkimmäiset, ei mitään hätää, mutta jos ensiksi mainittu, olet pahasti ajatustesi kanssa myöhässä!

vaikka jokainen tietysti saakin elää elämänsä ihan kuten itse parhaaksi näkee, kyllä tuo yleisin ohje on nykyihmiselle se, että "elä ensin lapsuus ja nuoruus ja kun olet kypsä tee vasta sitten niitä lapsia". se on kaikille osapuolille helpoin ja varmasti paras tapa.

No kaikenlaistahan ne ihmiset aattelee... Pudistavat päätään "eijeijei"... Ehkä minäkin osittain...

Mutta tärkeintä lienee kuitenkin se, mitä sä ite ajattelet. Miten sä oot asennoutunut tähän tilanteeseen? Ootko valmis sit lapsen synnyttyä osottamaan teoillas, et pärjäät ja osaat kantaa vastuuta lapsesta? Moni nuori ei viel osaa kantaa itsestäänkään sitä vastuuta, että... Mut jos pysyt lujana ja uskot pystyväsi samaan mihin kuka tahansa muu äiti, niin eiköhän ihmisten asenteet sua kohtaan muutu.

"Vanhemmilla" äideillä on annettavana lapselleen elämänkokemusta ja muuta sellaista, mutta toisaalta sun tilanteessasi sulla on toooosi kauan aikaa elää sun lapses kanssa, ja lastenlasten, jne...

"Nuoruutesi" jää "väliin," etenkin jos isovanhemmilta ei saa hoitoapua, mutta hei, ei se nuoruus oo aina ihmisen parasta aikaa. Ja sillä "nuoruudella" takoitetaan usein jotain tyhmii bileitä ja sellasta, jäät paitsi niistä, mutta muuten oot kyl nuori kuten muutkin ikäisesi.

Ja muuten, lähinnä täs kyl ärsyttää enemmän toi "nihkee isä," etkä sinä.

no varsinaisesti omakohtaista kokemusta ei oo mut aika hyvää kuitenkin, sisko kun sai lapsen vähän ennen kun täytti 16v heti koulun päätyttyä se on vielä sellanen 150senttinen tappi :D ihan loistavasti on pärjännyt ei se elämä siihen lopu. hmm... kannattais myös lukee kirja: sininen huone ite sain sut luettua :D
se kertoo 17vuotiaasta sigridistä joka tulee raskaaks. tsemppiä ja onnea!

Noo.. Sanoisin että ei olisi kannattanut! Sulta jää opiskelut pahasti kesken ja yleensä se menee niin että muutaman vuoden päästä et enään viitsi jatkaa opiskelua tai aloittaa uutta. Eli pyrit töihin, mutta sulla ei oo mitään koulutusta..

Oletko oikeasti valmis huolehtimaan lapsesta vaikka olet sitä vielä itsekin? Olet taloudellisesti ja kaikinpuolin vastuussa siitä pienestä ihmisolennosta. Olet 35 vuotias, kun se vastuu kevenee..

Mutta onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä.

Onhan se aina vähän ilkeä tunne, jos joku pitää outona. Se että pitääkö kukaa outona on sitten kysymyksen ydin. Itse en näe siinnä mitään halveksittavaa, jos joku hankkii lapsen alkuvaiheessa biologian annettua myöten. Onkumminkin todettava, että moni ovi sulkeutuu takaasi saatuasi lapsen, ehkä se avaa myös uusia. Vaikka tässätapauksessa lapsi ei synny perheeseen, jossa olisi isä, äiti ja vakituiset tulot, onkuitenkin todettava, että lapsella olisi rakastava äiti, joka varmasti riittäisi korvaamaan kaiken muun. Enkä suoastu näkemään kenenkään elämän olevan pilalla, jos saa olla vierestä seuraamassa oman esikoisen kasvamista osaksi yhteiskuntaa.

Abortti.

En välttämättä noin muuten juurikaan ole abortin kannalla, mutta näissä tapauksissa kaikkein paras ratkaisu molemmille. Sinä olet itsekin vielä ihan lapsi ja jos välit lapsen isään ovat vähän niin ja näin eikä muutenkaan tukea heru ja sitä on mahdoton käsittää, että miten vaativaa se elämä on pienen lapsen yksinhuoltajana ihan täysin keskenkasvuisena ja kypsymättömänä. Ja saat mahdollisuuden kasvaa aikuiseksi ihan rauhassa. Ja lapsellekaan ei välttämättä olisi mikään ihanne syntyä noin epävakaaseen tilanteeseen, eipähän turhaan kärsisi.

Koita ajatella asioita järjen kanssa. Ei se lapsi ole pelkkä ihkupihku-vauvveli, vaan tietää 24/7 raskasta vastuuta, vaikkakin palkitsevaa sellaista. Aikuinen sen yleensä kestää yksinkin, mutta teinille se on liian rankkaa.

Pikkusiskoni sai kesällä lapsen. Hän on 17 vuoden ikäinen pikkutyttö vielä.

Vastuu on ollut liian suuri. Paitsi, että raskaus oli vaikea ja siskoni joutui viikoiksi vuodelepoon sairaalaan, ei perhe-elämä lapsen isän kanssa onnistunut ja nuori perhe hajosi vain kolmen yhteisen kuukauden jälkeen.

Vaikka vauva on helppohoitoinen ja ihana, on siskoni elämä nyt niin sekaisin ja pois raiteilta, ettei häntä pysty pelastamaan kukaan.

Olethan ottanut huomioon, että teiniraskaus johtaa äidin heti lastensuojelun piiriin oli päätös sitten abortti tai lapsen pitäminen, ja mikäli lapsen pitää, olette molemmat lastensuojelutapauksia! Vaikka se tarkoittaa paljon apua ja tukea tuo se myös valtavasti vastuuta ja "kirjoittaa nimesi viranomaisten kirjoihin" lopullisesti.

Tsemppiä suuriin päätöksiin!

Onnea! Itse olen 92-tyttönen ja poden aivan hirveätä vauva kuumetta. Ei se ole oman elämän pilaamista jos oikeasti on valmis siihen että voi pitää lapsen.
No välit lapsen isään ovat tärkeät. Sinuna yrittäisin saada niitä parempaan kuntoon. Itse tahtoisin lapsen mutta poikaystäväni joka on minua viisi vuotta vanhempi tahtoo että käyn kouluni ensin kunnolla -.- itsehän en tuosta välitä kunhan saisin sen pikkuisen omaan mahaan ja sen jälkeen syliini.
Toivottavasti olet miettinyt tuota tarkkaan ja harkitusti, Pärjäämisiä sinulle : )

siis toi menee jo yli ymmärryksen et 17 vuotiaat alkavat poikimaan maailmaa täyteen.. ettekö te idiootit ymmärrä että ihmiskunnan kasvu tuhoaa maailman lopullisesti?

Aivan ihanaa että joku ikäiseni saa lapsen! Itselläni aivan hirveä vauvakuume ollut jo monta vuotta. Jos mahdollisuus olisi hankkisin itsekkin lapsen. ;)

Kun asia on tämä ja ihminen on jo raskaana, mitä hyötyä on märistä siitä kuinka ei olisi kannattanut? Huhhuh.

Kuitenkin, mummuni sai äitini suunnilleen sun ikäsenä ja äitini minut hyvinkin nuorena. Ei ikä voi määrätä millainen äiti tulee olemaan, enemmänkin asenne ja millainen itse on.

Lapsia on saatu nuorena ennenkin ja tullaan aina saamaan. Mielestäni ei yhtään ihmeellistä. Toki elämä tulee olemaan ehkä taloudellisesti vaikeampaa, mutta..hyvää elämää kun ei aina voi mitata rahalla! :)

Luulenpa että on vain hyvä tehdä lapsi silloin kun siltä tuntuu ja vanhempanakin kerkee mennä ja tulla jos menottaa, kun lapset ovat jo isompia.

Ei muutakun paljon onnea! :)

Siis pikkuisen liian nuori mutta en suinkaan tuomitse. Itse olen 47 ja minulla on 15-vuotias tytär. Kun olin koulussa niin samassa koulussa luokkaa alempana oli tuolloin tuleva äiti joka silloin oli nuorin Suomessa vauvan saanut äiti. Voi olla että vieläkin on Suomen ennätys hallussa. Hän ei kerinnyt täyttää kolmeatoista ennen vauvan syntymää.

Kun olin lukiossa niin kaksi luokkatovereistani saivat lapsen kirjoitusten aikaan. Tosin olivat siis pari vuotta vanhempia kuin sinä nyt. En usko että elämäsi menee mitenkään pilalle kunhan vain jaksat itse ja käytät hyväksesi kaikkia niitä apukeinoja mitä yhteiskunnalla on tarjottavana. Vauvahan on tosi vaatelias ja pieni lapsikin on tosi vaativa ja haastava. Sinun on vain katsottava että voimavarasi riittävät. Ehkäpä niistä sinunkin vanhemmistasi on vielä tukea. Kirjoituksesi sävystä saa sen vaikutelman että ainakin olet päättänyt pitää vauvan. Itse olen sitä mieltä että olin aivan liian vanha saadessani tyttäreni. Molemmissa vaihtoehdoissa hyvät ja huonot puolensa nuori/vanha lapsensaaja.

Kerro mihin päädyt ja kerro joskus kuulumisiasi täällä. Terveisin Marja-Leena

Itse sain ensimmäisen lapseni 28 vuotiaana, mielestäni monta vuotta liian myöhään. Nyt reilu kolmekymppisenä yksinhuoltajana toivon kovasti perheenlisäystä, mutta tässä iässä en enää "osaa seurustella"... Eikä sikäli kouluja on käyty mutta ei mitään "korkeakoulua" eli ei näillä pätkätöillä juhlita. Muksu voi antaa elämälle jonkin tarkoituksen, ei työ ole ainoa tarkoitus!

Tunne pari 18 vuotiaana lapsen saanutta äitiä, ja voin sanoa ettei heillä ainakaan elämä ole mennyt perseelleen muksun takia. Nuoria reippaita äitejä molemmat! Toinen oli yh pari vuotta, kunnes tapasi nykyisen miehensä jonka kanssa ovat saaneet kaksi lasta. Opiskelut tämä äiti aloitti (toisessa koulussa) kun lapsi oli vuoden ja meni tarhaan. Opiskeli lähihoitajaksi, ja kun lisää lapsia tuli niin oli perhepäivähoitajana kotona neljä vuotta. Nyt ihan ok ammattti ja ihana perhe kaikin puolin.

Tsemppiä ja voimahali sulle! Kyllä sä pärjäät :)