Pari yötä sitten näin tämän unen tuon Japanin Keisarillet unen jälkeen (kukaan ei ole kommentoinut sitä vielä)
Kuljin hautajaissaattueessa jonossa jossa oli paljon ihmisiä, en edes oikein tuntenut heistä ketään. Arkussa oli lapsenlapseni, pikku tyttö, arkussa ei ollut kantta ollenkaan,mutta kuitenkin arkun muotoinen, ei valkoinen, vaan ruskeahko arkkuja avonainen.Lapsenlapseni oli siinä iältään ehkä noin alle vuoden ikäinen, punaiset potkuhousut päälläja jonkin vaaleampi pitkähihainen t-paita, siis kuin normaalit käyttövaatteet päällä.
Hän näytti tosi suloiselle, rauhalliselta, levolliselta ja "rento" siinä arkussa häntä kannettaessa (tietenkin kun kuollut oli siinä)
Itkin hirveästi siinä unessa sitä surua kun noin pieni tyttö joutuu kuolemaan tai on otettu pois vanhemmilta noin nuorena. Ajattelin että kuinka väärin sellainen voi olla vanhmmille, vaikkakin heille jäi vielä toinen tytöistä, nuorempi jäljelle. Hautajaissaattueessa kun itkin kamalasti, ajattelin vielä, että minun täytyy päästä tonne jonon eteen jonne kuulun isoäitinä ja nähdä hänet koko ajan jotenkin..tai olla lähempänä siellä sitä arkkua. Saattue tuli sitten paikkaan sisään arkkua kantaen, pikkutyttö avonaisessa arkussa kaikkien nähtävänä siinä, mielestäni annoin suukonkin vielä sille lapsenlapselleni, paikka ei ollut normaali kirkko, mutta sitä muistuttava valtavan iso avara rakennus,kuitenkin jotenkin korkea kirkkomainen huone ? ei ollut mitään oikeanlaista hautausmaata ympärilläkään,ristejä tai hautakiviämissään, eikä tätä arkkua ja tyttöä mitenkään haudattu multaan tai maanalle siinä unessa, poistuin kuitenkin paikalta sitten isosta avonaisesta ulos, vähän kuin kirkkaaseen aurinkoiseen maalaismaisemaan sieltä "kirkosta"
Kävelin pois jonnekkin, matkalla tuli vastaan tämän kuolleen lapsenlapseni vanhemmat kadulla, he keinuivat keinussa joka oli ison paksun puun puunoksaan laitettu keinu, (ennenvanhaan oli näitä narukeinuja lapsille pihapuissa) toinen heidän tytöistäkin oli siinä vähän isompana mukana, heillä oli hauskaa ja nauroivat. Ajattelin itsekseni unessa, että kuinka he voivat pitää hauskaa ja olla noin iloisia vaikka toinen tytöistä oli kuollut.
Oikeasti minulla on kaksi pientä lastenlasta, molemmat ovat tyttöjä, alle vuoden ja 3 ½ vuotias tyttö. Arkussa oli kuitenkin tämä vanhempi tyttö kuolleena, vaikkakin hn oli siinä noin vuoden ikäinen.
Kuljin hautajaissaattueessa jonossa jossa oli paljon ihmisiä, en edes oikein tuntenut heistä ketään. Arkussa oli lapsenlapseni, pikku tyttö, arkussa ei ollut kantta ollenkaan,mutta kuitenkin arkun muotoinen, ei valkoinen, vaan ruskeahko arkkuja avonainen.Lapsenlapseni oli siinä iältään ehkä noin alle vuoden ikäinen, punaiset potkuhousut päälläja jonkin vaaleampi pitkähihainen t-paita, siis kuin normaalit käyttövaatteet päällä.
Hän näytti tosi suloiselle, rauhalliselta, levolliselta ja "rento" siinä arkussa häntä kannettaessa (tietenkin kun kuollut oli siinä)
Itkin hirveästi siinä unessa sitä surua kun noin pieni tyttö joutuu kuolemaan tai on otettu pois vanhemmilta noin nuorena. Ajattelin että kuinka väärin sellainen voi olla vanhmmille, vaikkakin heille jäi vielä toinen tytöistä, nuorempi jäljelle. Hautajaissaattueessa kun itkin kamalasti, ajattelin vielä, että minun täytyy päästä tonne jonon eteen jonne kuulun isoäitinä ja nähdä hänet koko ajan jotenkin..tai olla lähempänä siellä sitä arkkua. Saattue tuli sitten paikkaan sisään arkkua kantaen, pikkutyttö avonaisessa arkussa kaikkien nähtävänä siinä, mielestäni annoin suukonkin vielä sille lapsenlapselleni, paikka ei ollut normaali kirkko, mutta sitä muistuttava valtavan iso avara rakennus,kuitenkin jotenkin korkea kirkkomainen huone ? ei ollut mitään oikeanlaista hautausmaata ympärilläkään,ristejä tai hautakiviämissään, eikä tätä arkkua ja tyttöä mitenkään haudattu multaan tai maanalle siinä unessa, poistuin kuitenkin paikalta sitten isosta avonaisesta ulos, vähän kuin kirkkaaseen aurinkoiseen maalaismaisemaan sieltä "kirkosta"
Kävelin pois jonnekkin, matkalla tuli vastaan tämän kuolleen lapsenlapseni vanhemmat kadulla, he keinuivat keinussa joka oli ison paksun puun puunoksaan laitettu keinu, (ennenvanhaan oli näitä narukeinuja lapsille pihapuissa) toinen heidän tytöistäkin oli siinä vähän isompana mukana, heillä oli hauskaa ja nauroivat. Ajattelin itsekseni unessa, että kuinka he voivat pitää hauskaa ja olla noin iloisia vaikka toinen tytöistä oli kuollut.
Oikeasti minulla on kaksi pientä lastenlasta, molemmat ovat tyttöjä, alle vuoden ja 3 ½ vuotias tyttö. Arkussa oli kuitenkin tämä vanhempi tyttö kuolleena, vaikkakin hn oli siinä noin vuoden ikäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tässä unessa hautajaissaattue ei mennyt varsinaisesti avonaisen arkun kanssa jossa lapsenlapseni oli minkään alttarin luo tai edes pappia en muista nähneeni. Arkunakantajat ja sisään virtaava saattuejono pysähtyi siihen isoa "kirkkoa" muistuttavan valtavan rakennuksen ns. aulaan ja arkkukin jäi siihen kun poistuin toisesta isosta, valtavankokoisesta avonaisesta ovesta sitten ulos suoraan sinne kirkkaaseeen maalaismaisemaan,vihreetä nurmikkoa, ei tasainen maasto, vaan jotenkin sellainen kumpumainen/ehkä pienen vuorenseinämää muistuttava alue,nummi ? ei sama ovi mistä se jono oli tullut sisään sinne rakennukseen tai halliaulaan..
ensinnäkin, en ole mikään ammattimainen tulkitsija, omia uniani seuranneena ja mitä niiden jälkeen on tapahtunut 'tulkkaan'.
itsekin usein arkku/kuolema-unia nähneenä, ne ei ole tienneet kuolemaa, päinvastoin, ihan hyvää.
ehkä mummona olet huolestunut lapsista/lastenlapsista ja siitä (arkku)unesi.
joku joskus kertoi että hautajaisunessa ne jotka ovat arkun vieressä, saattamassa, ovat niitä jotka seuraavaksi lähtevät, yhdessä unessani todella näin kävi,tai siis unen jälkeen todellisuudessa, mutta olen nähnyt vastaavia unia vaikka kuinka monta eikä ole pitänyt paikkaansa.
kerroit että unessa oli vanhempi tytöistä, kuitenkin ihan vauvana..ehkä tavallaan tämä vanhempi tyttö on sulle se 'tärkeämpi', ensimmäinen lapsenlapsi ja pelkäät että sille sattuu jotain..mummuna haluat suojella..en tarkoita että nuorempi tytär(lapsenlapsi) olisi mitenkään vähemmän tärkeä..mutta alitajunnassamme tavallaan 'tärkeysjärjestämme' henkilöitä vaikka ne kuitenkin ovat samanarvoisia. monelle, jollei jokaiselle isovanhemmalle se ensimmäinen lastenlapsi on se 'tärkein'.
vanha keinu voisi viitata (kaipuuta)omaan huolettomaan lapsuuteesi, tai lapsesi lapsuuteen....haluaisit nähdä lapsesi (tai itsesi) vielä lapsena mutta hän onkin jo iso ja omia lapsiakin jo.
valo/kirkkaus johon poistuit, luulisin että jotain hyvää. en osaa selittää tarkemmin. ehkä näet tulevat asiat uudessa valossa? onko sulla lapsesi kanssa hyvät välit, riitoja ollut kenties? tai oletko huolestunut jostain tutusta, onko jollain jokin sairaus, hätä, ja siksi näet kuolemaunia?
Olen työtön ollut pitkään ja elämä muutenkin ihan sekaisin kyllästymiseen asti jo. Kai sitä jo toivoo tapahtuvan jotain parempaa ja hyvääkin vihdoin itselleni.
Lapsiini ja lastenlapsiin on tosi hyvät suhteet ollu koko ajan, ei riitoja tai muuta sellaista, mutta epävarma suhde nykyiseen miesystävääni rassaa mieltäni kun totuutta ei asioista irti saa. Kaipuu turvalliseen tasapainoiseen elämään kyllä on suuri ja sen saamiseen jo.
En tiedä, ehkä haluaisin haudata kaiken menneen ja saada kokonaan uuden alun kaikesta ja kaikista asioista..
Lienee myönteistä, koska itku unessa voi myös olla helpotusta ja sitä, että parempaa on tulossa. Jos esimerkiksi epävarma tilanne miesystäväsi kanssa on jatkunut juuri tuon vajaan vuoden verran, niin silloin hautaat rassaavan suhteesi häneen ja kuten unessa lapsesi perhe, näet että voit olla iloinen ja onnellinen vaikka menettäisit/hautaisit miesystäväsi. Keinu voi kuvaata tässä mainitsemaasi tasapainoa elämässä, elämän puun kannatettavana. Lupaavaa on samoin kaunis luonnollinen ja kumpuileva maasto tullessasi ulos isosta rakennelmasta, mikä symboloisi suhdettasi miesystävään.
tuo viimeinen lauseesi, samat fiilikset täälläkin: nykyinen suhde rassaa, välillä tekisi mieli lopettaa koko suhde, mutta kun on ne tunteet..
ja tekisi mieli kans saada uuden alun kaikesta.
loppuelämäm ensimmäistä päivää odotellen. :)
Siitä rapumiehestä vielä, on muuten tosi kiva, symppis luonteeltaan, ei koskaan ole pahaa sanaa sanonut minulle, mutta se toinen tpuoli hänessä sitten rassaa, tavallaan koen sen kieroiluksi seläntakana, ja totuutta ei saa millään selville, pitää omat asiat tosi tiukasti salassa kaikilta mitä puuhastelee. En tiedä sitä sen asumissysteemiä, joku solu? naisen nimellä se kämppä on kuitenkin, väittää olevan vain sen tosi hyvä ystävä täällä suomessa ? onkohan jotenkin vaikka naimisisssa sen kanssa ? olen yrittänyt kysyä sitäkin selväksi siltä. vastaus on että otat minut sellaisena kuin olen ym.. Olen lopettanut tätä suhdetta monta kertaa siihen, oli yli 8 kk paussikin kun kyllästyin tohon epäselvyyteen ja huopaamiseen.. Ei kuulemma ole ketään muuta.. seilytksiä aina riittää..
En tiedä mikä ihme saa tällaisen riippuvuuden kestämään , avoimin silmin.