Olen ollut viimeisen vuoden lähes täysin eristäytyneenä ulkomaailmasta. Mitä nyt perhettä tullut tapailtua. Mutta melkeinpä siihen ne jääkin.
En tiedä, oli aika kuin pyrin olemaan sosiaalinen ja seurallinen ihminen, muttei niitä ystäviä kuitenkaan saanut. Sitten kun loppui koulu, jäin vain yksin neljän seinän sisälle eikä enää huvittanutkaan etsiä ihmisten seuraa. Ja lopuksi huomasin että olin jäänyt lähes täysin yksin.
Toki täytyy mainita, että onhan minulla pari ystävää joita tulee nähtyä kerran kuussa kumpaakin maksimissaan.
Noh, nytten sitä on havahtunut, kun vihdoin taas on yrittänyt hakeutua ihmisten seuraan mutta huomannut että kaiken tämän yksinolon jälkeen on niin paljon paineita ja hankaluuksia palata ihmisten seuraan. Jatkuvasti miettii, että tuskimpa se toinen minua kaipaa kun sillä varmasti on jo ystäviä ja elämä sen verran muutenkin kuosissa. Jokin pään sisällä koko ajan sanoo, ettei siitä tule kuitenkaan mitään vaikka kuinka yrittäisin.
Noh, ajattelin että jospa kokeilisin täältä, kun täällä varmaan ihmiset ovat jokseenkin samaa kokenut, haluaisiko joku kenties jutella, jakaa vain ajatuksia yksinäisyydestä, ystävistä tai vaikka mistä tahansa muustakin. Tuskimpa ihan heti itse olen ehdottelemassa tapaamista todellisessa elämässä, sillä tiedän että se on minulle vaikeaa, mutta olisi se muutosta elämään jos olisi joku jonka kanssa jutellakin.
Noh, jos kiinnostaa, niin suomi24:sen s-postini on [email protected] (mikä löytyy tuolta profiilistanikin).
En tiedä, oli aika kuin pyrin olemaan sosiaalinen ja seurallinen ihminen, muttei niitä ystäviä kuitenkaan saanut. Sitten kun loppui koulu, jäin vain yksin neljän seinän sisälle eikä enää huvittanutkaan etsiä ihmisten seuraa. Ja lopuksi huomasin että olin jäänyt lähes täysin yksin.
Toki täytyy mainita, että onhan minulla pari ystävää joita tulee nähtyä kerran kuussa kumpaakin maksimissaan.
Noh, nytten sitä on havahtunut, kun vihdoin taas on yrittänyt hakeutua ihmisten seuraan mutta huomannut että kaiken tämän yksinolon jälkeen on niin paljon paineita ja hankaluuksia palata ihmisten seuraan. Jatkuvasti miettii, että tuskimpa se toinen minua kaipaa kun sillä varmasti on jo ystäviä ja elämä sen verran muutenkin kuosissa. Jokin pään sisällä koko ajan sanoo, ettei siitä tule kuitenkaan mitään vaikka kuinka yrittäisin.
Noh, ajattelin että jospa kokeilisin täältä, kun täällä varmaan ihmiset ovat jokseenkin samaa kokenut, haluaisiko joku kenties jutella, jakaa vain ajatuksia yksinäisyydestä, ystävistä tai vaikka mistä tahansa muustakin. Tuskimpa ihan heti itse olen ehdottelemassa tapaamista todellisessa elämässä, sillä tiedän että se on minulle vaikeaa, mutta olisi se muutosta elämään jos olisi joku jonka kanssa jutellakin.
Noh, jos kiinnostaa, niin suomi24:sen s-postini on [email protected] (mikä löytyy tuolta profiilistanikin).
Vastaukset 2
Vanhimmat
Missä sä sitten asut, minkäikäinen olet, kumpaa sukupuolta edustat, onko mitään kriteereitä sen kaveriehdokkaan suhteen?
"Missä sä sitten asut, minkäikäinen olet, kumpaa sukupuolta edustat, onko mitään kriteereitä sen kaveriehdokkaan suhteen? "
Asun tuusulassa, siis pääkaupunkiseudulla ja jotkut voisivat sanoa minua mieheksi. Olen nörttimäinen (harrastuksiini kuuluu mm. roolipelit, sarjakuvat, lautapelit ja fantasia. Mitä muuta... no leffoja tykkään katsella paljon ja musiikkiakin tulee kuunneltua ihan kiitettävästi. Joskus jopa tehtyä kävelylenkkejäkin. Siinä varmaankin jotain minusta.
Enkä kriteerejä uskalla asettaa, koska ne turhaan karsivat pois ihmisiä jotka muuten voisivat olla varsin hyviä tyyppejä.