Huomenna mä pyydän apua tähän pahaan oloon ja soitan tk:een.
Huomenna tämän naisen kulissit kaatuu ja lujaa! Pelottaa kun pitää kertoo kaikille.
Huomenna tämän naisen kulissit kaatuu ja lujaa! Pelottaa kun pitää kertoo kaikille.
Nyt mä päätän uskaltaa!
toivoa kai on
5388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yllättävän helppoa se kuitenkin on. Ainakin itse yllätyin miten helposti sain itseni raahattua vastaanotolle. En olisi ikinä uskonut pystyväni.
että uskallat ottaa tuon askeleen!! Pelottaa varmaan pirusti, mutta tulet sieltä hymyillen ulos!!
On hienoa, että nykyinen terveyshuolto ymmärtää psyyken ongelmia hyvin!
Tsemppiä Sinulle! Uusi elämä odottaa!!
Olen kokenut tuon saman!!
Menin eilen lääkäriin, kaveri oli mukana. Lääkäri antoi mulle sepram-reseptin ja pari päivää vapaata töistä. Oli tosi asiallinen ja rento lääkäri. Pääsen lähipäivinä juttelemaan sinne omaan terveyskeskukseen.
Vaikeinta oli mennä töihin kertomaan mun olosta, mut sekin meni ihan kivasti. Ihmettelivät vain miksi en ollut aiemmin sanonut mitään.
Nyt itkettää ja väsyttää, mutta senhän takia mä oonkin pois töistä että voin rauhassa itkee ja nukkuu.. Yksin mun ei tarvii olla, kaveri on mun kanssa.
Oli helpottavaa sekin kun lääkäri sanoi, että kyllä voi olla muutenkin paska olo vaikkei olis mitään erityistäkään tapahtunut elämässä. Ja se oli sitä mieltä et hyvä et hain apua ennenku olo tulis vieläkin pahemmaksi.
Hienoa ! Ja hienoa kun kirjoitit siitä miten meni. Kaiken kaikkiaan rohkea teko !
Hyvää oloa ja vointia edelleen, suuri askel on tehty :)
Hei,
ole vaan rohkea ja etsi apua. Älä pelkää ja ujostele. Olen itse kokenut aivan samaa. Montako kertaa tilasin ajan psykologille ja peruin sen välittömästi. Pelkäsin jotain. Eräänä päivänä ajattelin aivan samalla tavalla, kuin sinä nyt. Menin lopultakin psykologin juttusille. Muistan, kuinka itkin melkein koko keskustelun ajan. Ikäänkuin kaikki paha sisälläni alkoi vuolata ulos
kyyneleiden muodossa. Olotila keventyi kerta kerralta. Opin tuntemaan itseäni ja opin hyväksymään sen, että olen sairas tietyllä tavalla. Sen jälkeen halusin, että parantuisin. Opin ajattelemaan omaa itseäni. Ja se on kaikkein tärkeintä paranemisen projektissa. Tuin kaikella tavoin omia yrityksiäni ja psykologi tuki minua ja jopa kehui aina, kun olin edennyt. Hän takoi päähäni, että saan minä haluta ja minulla saa olla omia unelmia ja toiveita, joista saan taistella, ilman, että pitää kysyä aina muilta lupaa. (suhteeni oli tosi vaikea. Elin yhdessä erittäin dominoivan miehen kanssa, joka määräsi kaikki!!) Opin ajattelemaan omaa tulevaisuutta ja lopulta saavutin jopa sen pisteen, että hankin oman asunnon ja aloin elää omaa elämääni!! Opin nauttimaan erillaisista asioista ja mielenkiintoni asioihin palasi jälleen!! Aloin kasvaa uudelleen ja puhjeta kukkaan. Aloin tuntea sisälläni vapautta sen raskaan ja harmaan sijasta!!