Kauan olen elämääni elänyt, miettinyt, pohtinut, taapertanut edestakaisin polkua kaitaa...tienviitat vain vilisseet ohi, olenko edes niihin vilkaissutkaan (onnellisuus, perhe, lapset, terveys, ystävät, turvallisuus jne.)
Ehkä ne ovat olleet tähän saakka jonkinlaisen hämärän peitossa, minulle satunnaiselle matkailijalle, mietiskelijälle. Tai sillä on ollut oma tarkoituksensa..?
Mutta nyt, jotain minussa on tapahtunut, silmäni ja koko ajatusmaailmani pysähtyvät kerta kerran jälkeen tarkkailemaan jokaisen tienviitan kohdalla... minnehän tuokin viitta johtaa ja entäs tuo... vai jatkanko edelleen turvallista leveää reunustettua tietä eteenpäin.
Illalla unen rajamailla ajatuksissani kuljen tuon tämänpäiväisen matkan uudelleen ja kuinka ollakaan jään miettimään miks niin usein tieltä poikkeaa osittain sakeaan pimeään metsään vasemmalle johtava polku, pitäisikö minun tutustua tarkemmin? Nään kyllä joidenkin innoissaan sinne kääntyvän, mutta ihmeellistä kyllä kenenkään en nää palaavan sieltä.
Ihmeellistä, en ymmärrä, ei voi olla vain yksisuuntaista tietä. Minua alkaa pelottaa, tie joka vie jonnekin mutta eikö sieltä pääsekään takaisin, menetänkö kaiken entisen, Ei, Ei, Ei, en halua.
Uteliaisuuteni kasvaa, mitä tienviitassa oikein lukeekaan. Se on erilainen viitta kuin muut, tekstikin on punaisella, odotas...KIELLETYN HEDELMÄN TIE (siinähän lukeekin, että "vain yksisuuntainen liikenne, paluuta ei ole entiseen elämään). Nukahdan, herään ihmeissäni oliko se sittenkin vain kauheaa painajaista, toivottavasti!!!
Ehkä ne ovat olleet tähän saakka jonkinlaisen hämärän peitossa, minulle satunnaiselle matkailijalle, mietiskelijälle. Tai sillä on ollut oma tarkoituksensa..?
Mutta nyt, jotain minussa on tapahtunut, silmäni ja koko ajatusmaailmani pysähtyvät kerta kerran jälkeen tarkkailemaan jokaisen tienviitan kohdalla... minnehän tuokin viitta johtaa ja entäs tuo... vai jatkanko edelleen turvallista leveää reunustettua tietä eteenpäin.
Illalla unen rajamailla ajatuksissani kuljen tuon tämänpäiväisen matkan uudelleen ja kuinka ollakaan jään miettimään miks niin usein tieltä poikkeaa osittain sakeaan pimeään metsään vasemmalle johtava polku, pitäisikö minun tutustua tarkemmin? Nään kyllä joidenkin innoissaan sinne kääntyvän, mutta ihmeellistä kyllä kenenkään en nää palaavan sieltä.
Ihmeellistä, en ymmärrä, ei voi olla vain yksisuuntaista tietä. Minua alkaa pelottaa, tie joka vie jonnekin mutta eikö sieltä pääsekään takaisin, menetänkö kaiken entisen, Ei, Ei, Ei, en halua.
Uteliaisuuteni kasvaa, mitä tienviitassa oikein lukeekaan. Se on erilainen viitta kuin muut, tekstikin on punaisella, odotas...KIELLETYN HEDELMÄN TIE (siinähän lukeekin, että "vain yksisuuntainen liikenne, paluuta ei ole entiseen elämään). Nukahdan, herään ihmeissäni oliko se sittenkin vain kauheaa painajaista, toivottavasti!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kiitos kauniista painajaisestasi ;)
Kirjoita lisää..
On olemassa yksi oikea tie. Ja toivottavasti haluat säilyttää sen suunnan elämässäsi. Tai toivottavasti etsit sille totuuden tielle takaisin, jos oletkin valinnut sen kielletyn hedelmän tien. Kun olet uskollinen toiselle olet uskollinen itsellesi. Älä tee elämässäsi hedonistisia valintoja vaan pyri ajattelemaan jotain kauas kantoisampaa ja totuudellista. On totta että kielletyn hedelmän maku kiehtoo. Ja siitä mausta on vaikea oppia pois. Monet jää sille tielle. Mutta sinun ei tarvitse sitä tietä valita, eikä sille tielle jäädä.
Valitse tie. Jota olet kulkenut. Se tie vie elämään. Sitä voi olla aika ajoin vaikeampi kulkea kaikkine tien viittoineen ja houkutuksineen. Mutta sen tien kävelijä palkitaan suuresti.
Älä valitse tieltä viettävää polkua. Koska se polku vie kadotukseen. Sieltä pääseminen on mahdollista. Mutta se on vaikeaa. Koska takaisin tullessa polkua pitkin, senkin varrelle on asetettu uusia kiusauksia ja viittoja jotka vievät sinut yhä syvemmälle epätoivoon ja pimeyteen.
Valitse tie totuus ja elämä.
Noin kaunista kirjoitusta saa harvoin lukea. Löysin itseni sieltä kävelemässä ja kuinka ollakaan, se vasen puoli houkutteli niin paljon että sinne piti eksyä. Nyt haen polkua takaisin mutta huonolta näyttää, en siis löydä takaisin oikealle polulle.
Mutta miksi sinne väärälle puolelle eksyy?
Jos toinen on rinnalla kulkemassa ainoaa oikeaa tietä, niin ei sitä niin vaan laske toista käsistään. Mutta jos kädestäpitäjää ei ole, niin sitä yrittää hakea sieltä pimeältä pikkupolulta. Yksin kulkeminen on joskus kovin vaikeaa ja tukea ottaa sieltä mistä sitä saa.
Aamu aurinko luo jo säteitään jo tunnelinpäästä, joten tuttu turvallinen tie näyttää taas jo paremmalta jatkaa. Siitä olen onnellinen, että vielä en ole astunut harhaan.
Saan teiltä jokaiselta lisää voimia jatkaa ja nauttia siitä mitä minulla jo nyt on ja se on se onnellisuuden tila, jonka tiedostaminen on ollut välillä kadoksissa ja mikä kuitenkin antaa minulle kaikkein eniten. Miksi luopuisin siitä?
Istuksin kahvilassa kapealla tiellä ja katselen ohikulkevia ja harhailevia ihmisiä. Joskus huudan jollekin pimeään metsään eksyneelle ja pyydän kanssani hengähtämään samaan pöytään. Olen väsynyt ja lepään tässä hetken. Toivon että saisin matkalleni seuralaisen, jotta tietä olisi helpompi kulkea taas.
..on teksitisi, niin myöskin avaukseesi vastanneiden teksti.
Jokainen meistä itse tiensä ja polkunsa valitsee. Vahva ja viisas/harkitsevainen, hän ei harhaudu.
Kiitos teille kaikille tästä niin "epätavallisesta" tällä foorumilla!
mutta siellä voi olla kuiteski joku kiertotie josta voi päästä joko takaisin ja yrittää uudelleen paremmin eväin tai sitten voi päästä aivan uuteen paikkaan.
Mukava lukea näin syvällistä pohdintaa. Harvinaista - mutta tarpeellista! Ihmiset ajattelevat liian vähän omaa tietään. Väki vain kulkee menojaan, tekee hetken mielijohteesta käsittämättömiä valintoja. Harvat ajattelevat, ennen kuin päättävät tehdä. Kannattaa todella miettiä ja pohtia rauhassa ja ajan kanssa koko omaa loppu elämää rakentavia päätöksiä. Oman onnensa ohitse ei todellakaan kulje, jos hieman pidempään asioita miettii - pikemminkin päinvastoin. Ihmiset, pysähtykää ajattelemaan, kuuntelemaan itseänne (ja toista), pohtimaan elämäänne ja valintojanne.