Vaivaako mua masennus vai mahtaako tä olla vaan väsymystä..?
Käyn töissä ja työn ohessa opiskelen.
Töissä teen neljässä päivässä viiden päivän työt, koulussa on kahtena iltana viikossa teoriaa ja siihen lisäksi asiakaspalvelua täytyy suorittaa 95 tuntia. siihen saa itse sopia ajat milloin suorittaa.
Nyt on asiakaspalvelu suoritettu, teoriat suoritettu, lopputentin uusiminen edessä koska mulla ei yksin kertaisesti oo jääny aikaa lukea kokeisiin.
En saa mistään enää mielenkiintoa lukea. En jaksaisi millään mennä töihin. Haluaisin vain mennä sänkyyn ja nukkua, olla yksin.
Seurustelen ja sekin vie oman aikansa. Välillä tulee tilanne että kiukuttelen, haluan olla yksin, itkettää.. En tiedä mitä tehdä noissa tilanteissa, tuntuu että sekoan.
Olen ennen ollut hyvin menevä ja iloinen aina. Nytkö se loppu? Onko tä loppuun palamista? miten pääsen eroon tästä.. Pakko raahautua töihin, kun sieltäkin olen jäänyt pois luvatta, koska en vain jaksa ;(
Sanokaa joku jotain vinkkejä.. jookosta ;(
Käyn töissä ja työn ohessa opiskelen.
Töissä teen neljässä päivässä viiden päivän työt, koulussa on kahtena iltana viikossa teoriaa ja siihen lisäksi asiakaspalvelua täytyy suorittaa 95 tuntia. siihen saa itse sopia ajat milloin suorittaa.
Nyt on asiakaspalvelu suoritettu, teoriat suoritettu, lopputentin uusiminen edessä koska mulla ei yksin kertaisesti oo jääny aikaa lukea kokeisiin.
En saa mistään enää mielenkiintoa lukea. En jaksaisi millään mennä töihin. Haluaisin vain mennä sänkyyn ja nukkua, olla yksin.
Seurustelen ja sekin vie oman aikansa. Välillä tulee tilanne että kiukuttelen, haluan olla yksin, itkettää.. En tiedä mitä tehdä noissa tilanteissa, tuntuu että sekoan.
Olen ennen ollut hyvin menevä ja iloinen aina. Nytkö se loppu? Onko tä loppuun palamista? miten pääsen eroon tästä.. Pakko raahautua töihin, kun sieltäkin olen jäänyt pois luvatta, koska en vain jaksa ;(
Sanokaa joku jotain vinkkejä.. jookosta ;(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näyttäisi siltä,että sinulla on ollut liian kova vauhti ja olet ehkä vaatinut myös itseltäsi liikaa.
Ei me ihmiset kestetä määräänsä enempää kovaa vauhtia. Sinun olisi nyt hyvä hieman pysähtyä ja ajatella itseäsi. Levähdät, nukut, olet vaan ilman mitään suorittamista. Koitat rentoutua ja tehdä niitä asioita joista pidät.
Kyllä ne voimat taas palautuvat, varmasti.
Kannattaa muistaa että kaikkea taapainossa; työtä, opiskelua ja lepoa. ;)
Olet aidosti miettinyt mikä on pielessä. Se jos joku, on minusta terveen merkki. Tiedät ettei kaikki ole kunnossa ja sinun tulee nyt puuttua siihen.
Hellitä hetkeksi! Anna itsellesi aikaa.
Tulet joskus huomaamaan, että tärkeintä maailmassa ei ole opiskelu, työ ja kaikki siitä johtuva kiire.
Minullakin on ollut vastaavaa loppuunpalamista. Olen mennyt kuin höyry juna ja voinut pahoin. Luulin että minussa asuu masennus, kun itkin ja voin huonosti. Väliin en nähnyt elämässä mitään positiivista.
Silloin en vielä tiennyt, mikä on elämässä tärkeää. Kunnes tulin raskaaksi ja ajattelin, nyt voin olla onnellinen ja rauhoittua. Se oli ihanaa aikaa. Kupla sitten puhkesi kun lapsemme kuoli kätkyt kuolemaan. Nyt tiedän mitä on olla pohjalla.
En halua verrata kokemaani sinun kirjoittamaasi. Mutta! Haluaisin, että näkisit vaihtoehdot edessäsi. Jos voit hillitä rankkaa vauhtia, tee se! Minusta elämässä pitää olla iloa ja valoa. Me eletään tätä elämää itteämme varten. Ja minullakin tämän tajuamiseen meni aikaa, se tuli vasta pitkän ajan päästä lapsemme hautajaisista.
Onni ei ole huominen eikä ylihuominen. Se on tänään. Ja onni on meissä jokaisessa. Se ei tule minkään asian myötä eikä kenenkään siivellä.
Mitään ei ole pakko tehdä. Ketä varten pitää painaa menemään jos ei jaksa? Mitä jos tänään en jaksanut rakastaa itseäni ja huomista ei tulisikaan?