Asuvatko kaukana vai lähellä?
Hoitavatko joskus lapsia, että pääsette käymään asioilla tai vaikka syömässä?
Onko havaittavissa rivien välistä pientä vittuilua vai onko tosi mukavia tyyppejä?
Ilmoittavatko kun tulevat käymään?
Hoitavatko joskus lapsia, että pääsette käymään asioilla tai vaikka syömässä?
Onko havaittavissa rivien välistä pientä vittuilua vai onko tosi mukavia tyyppejä?
Ilmoittavatko kun tulevat käymään?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Asuvat tosi lähellä ja ovat aivan ihania! Etukäteen pelotti, että kun asutaan niin lähekkäin, niin ovatko meillä joka päivä, tulevatko ilmoittamatta etc. Mutta näin ei käynyt. Eivät koskaan tule ilmoittamatta ja käyvät meillä vain kutsuttaessa. Hoitavat lapsia sekä pyydettäessä että ehdottavat itsekin meille vanhemmille vapaailtoja. Ei ole havaittavissa mitään rivien välistä vittuilua, ymmärtävät olla puuttumatta asioihin, jotka eivät heille kuulu. Helpottaa elämää, kun ovat niin lähellä ja saa apua tarvittaessa ja voidaan esim. lainailla tavaroita puolin ja toisin jne. Ja koska heille alkaa tulla ikää, saavat he myös meiltä tarvittaessa helposti apua.
syntymää välit oli ihan hyvät. Mutta sitten kun lapsi syntyi niin alkoi ilmetä pientä skismaa, koska he oisivat halunneet (ja haluisivat edelleen) päättää kaikista lapseen kohdistuvista asioista aina meidän siellä käydessämme, ja tämä asia laittoi vähän sukset ristiin meidän ja heidän välillä.
Sotkeutuivat myös vähän liikaa meidän keskinäisiin asioihin (siis minun, mieheni ja lapsemme).
Anoppi tuntui kyllä käsittävän kun hänelle yritettiin asia selventää, mutta appiukko on niin kovapäinen että käytännössä minulla ei ole häneen minkäänlaisia välejä tällä hetkellä.
auttaisivat...appi on kuollut ja anoppi sairas, ei kykeneväinen. Eikä omat vanhempanikaan ole kykeneväisiä. Sisko auttaa jnkv. Siinä sitten on tukirinkiä.
..ei ole mitään noista edellisistä apuna, ei edes sitä siskoa(ulkomailla asuu)..kaipaisin ihan vanhanaikaista suku tukiverkostoa tai joidenkin kaukaisten maiden systeemiä, että naapurit ja kylä yhdistää voimansa..omat alkaa hiipua.
Tulen hyvin juttuun appivanhempieni kanssa ja he auttaa aina lasten ja koiran hoidossa kun pyydetään ja heille vaan sopii. Asuvat lähellä (n25km) joten nähdään aika usein, ehkä kerran viikossa. Ilmottavat aina kun tulevat käymään, me käydään kyllä enemmän heillä. Mutta, anoppi käy kyllä hermon päälle tosi tosi tosi usein. Hänellä on joku tiedostamaton tarve puuttua meidän ja muiden lastensa elämään yrittämällä vaikuttaa kaikkeen tekemiseemme ja hän soittelee joka päivä ihme asioista esim onko talvirenkaat vaihdettu jne jne. Itse kun en ole tottunut tuollaiseen, että kukaan toinen aikuinen niin paljon sotkeutuu ja puuttuu toisten aikuisten elämään niin se pistää ärsyttämään... Toisaalta kun pidän heistä muuten niin koitan YLEENSÄ pitää mölyt mahassa ja sanon vaan joo joo kun soittaa taas jonnin joutavasta asiasta. Silloin kyllä sanon suorat sanat kun puuttuu asioihin liian päättäväisesti esim lastenhoito, hääjärjestelyt jne jne. Anoppi on myös sellainen että jos hänelle sanoo että ei kun minä laitan tänään lapsen nukkumaan niin hän ei anna lasta syliin vaan laittaa itse nukkumaan... Tahallaan ei varmaan tee, on vaan hänen ärsyttävä tapa. Ja se on myös rasittavaa, että kun kerroimme lähtevämme lasten kanssa ulkomaille niin siitä asti joka kerta kun nähdään, saadaan kuulla miten typerää ja tyhmää se on viedä lapset ulkomaille. Mutta pääasiassa pidän heistä. Pääsinpäs avautumaan...;)
Minullakin on aivan ihanat ja auttavaiset appivanhemmat. Mutta ongelma on lähinnä se että heidän on työnnettävä nokkansa joka asiaan. Anoppi on varmasti maailman säästäväisin ihminen ja mitä tahansa kerronkin ostaneeni, hän alkaa päivittelemään että hyvänen aika kyllähän hänellä olisi ollut sitä ja tätä... Enkä epäile hetkeäkään, heillä ei mitään heitetä pois. Anopilla on myös raivostuttava tapa puuttua kaikkien ihmisten, tuttujen ja vieraiden, lasten kasvatukseen. Meillä ei vielä omia lapsia ole, mutta kauhunsekaisin tuntein odotan pystynkö pitämään mölyt mahassani.
Appivanhemmat asuvat noin 15km päässä ja saattavat tulla käymään yllättäenkin, mutta yleensä he kyllä ilmoittavat tulostaan. En kehtaa valittaa ilmoittamatta tulemisesta, sillä menemmehän mekin heille toisinaan ilmoittamatta ja kutsumatta.
Kaiken kaikkiaan olen hyvin kiitollinen että olen saanut heidänkaltaiset appivanhemmat, yritän parhaani mukaan sietää meidän erilaisia tapoja elää tätä elämää.
Appiukon kanssa pärjää kyllä, tosin en voi sanoa pitäväni hänestä. Anoppi onkin sitten jo niin kamala, ettei samassa huoneessa voi olla. Siksi muutimme kauan anoppilasta, etteivät voi tulla kylään. Myöskään mieheni ei tule toimeen äitinsä kanssa, traumaattinen lapsuus. Eikä puhettakaan että voisi antaa lapsia hoitoon... Ikävää mutta totta.
Kauempana (onneksi) n. 100 km:n päässä. Käyvät harvemmin ja silloin kun itellään jotain asiaa täällä päin, ei varsinaisesti meidän tai lasten takia ensisijassa. Eivät ole vielä kertaakaan auttaneet, vaikka kerran tarjosivat apua, että voivat hoitaa, jos haluamme tarvitsemme kahdenkeskistä aikaa. Sitä päivää ei ole vielä tullut. Appiukko on aina vittuillu mulle, mutta toisaalta hän on se joku juttelee mun kanssa ja joskus jopa asiaakin. On myös herkkä loukkaantumaan. Kerran käskin pesemään esim. kädet, kun se oli raplannut korviaan ja meni sitten vauvan luo. Anoppi on suht asiallinen, mutta ei ole oikein yhteisiä jutun aiheita. Yleensä ilmoittavat kun tulevat, eivät tosin koskaan kysy,. että milloin voisimme tulla. On siis ts.otettava vastaan juuri silloin kun he haluavat tulla. Kaksi kertaa tulivat ilmoittamatta, ja meillä oli omaa tekemistä juuri silloin. Toisella kerralla olimme reissussa ja toisella kerralla lähdössä reissuun. Lähtivät samantien suutuksissa. Heillä saa kyllä käydä, mutta en viihdy siellä juuri em. asioiden takia, joten en aina lähde matkaan, vaan lapset ja mies käyvät keskenään. Ovat n. 60v. ja suht koulutettuja, mutta ei oikein tavat ole sen mukaiset. Useimmiten se vittuilu tekee oloni tukalaksi ja välimme hankaliksi.
hoitaa meidän kolme muksua,mutta eivät ite huomaa (halua myöntää) etteivät he oikeasti pärjää/jaksa).minä en pidä heistä ollenkaan koska he eivät ikinä puhu asioita selväks,vaan kaikki huonot asiat häviävät kun niistä ei puhu,he tykkäävät.ja muutenkin ovat kun toiselta planeetalta kuin minä ja minun sukuni..me sellasia "rentoreiskoja" ja he uskovaisia "tiukkapipoja" joiden luona pitäis vaan istuu hymysui vaikka tikku persees...enkä tarkoita et kaikki uskovaiset ovat tiukkapipoja,mut mun appivanhemmat ovat.
jostain!