Saksa on ainoita teollisuusmaita joissa laki ei mahdollista lääkepakkoa mielitautiselle avohoidossa.
Pääkaupunki Berliini on oma vapaamielinen osavaltionsa Saksan sisällä. Havintojeni mukaan täällä on ainakin USA:sta, Englannista ja Norjasta muuttaneita "mielisairaita" paossa kotimaittensa psykiatrista valvontaa. He elävät oman päänsä mukaan Berliinissä eikä mitään ikävää ole sattunut.
Saksa käyttää terveysmenoihin 10,4 prosenttia bruttokansantuotteestaan ja Suomi vain 7,4. Näin Saksassa on huomattavasti helpompaa saada sekä ruumiillista, hammaslääketieteellistä että psykiatrista hoitoa kuin Suomessa kun sitä itse haluaa. 3,4 miljoonan asukaan Berliiniä pidetään Euroopan vapaamielisimpänä kaupunkina.
Suomi käyttää psykiatrista pakkohoitoa eniten koko EU-alueella ja vähän köyhempi Portugali vähiten.
Berliinissä ei joudu mielisairaalaan pakkohoitoon läheskään niin helpolla kuin Suomessa. Kyllä Berliinissäkin voi joutua vastoin tahtoaan sairaalaan ja jopa asuntolaan. Mutta pitää olla vedenpitäviä todisteita todellisista ongelmista, päivystävälle psykiatrille soittavan lähimmäisen kertomukset tai psykiatrin mielipiteet eivät riitä alkuunkaan.
Berliinissä esim. skitsofreenikotkin hakeutuvat yleensä itse sairaalaan. Mitään ambulansseja tai poliisiautoja ei sairaaloiden alueilla yleensä näe. Sairaaloissa ollaan mielellään sillä henkilökunta on niin nöyrää ja ystävällistä sekä hoito monipuolista.
Jos on EU-kansalainen ja on saanut eläkkeen toisesta EU-maasta voi koska tahansa muuttaa Saksaan. Työttömän työnhakijan pitää löytää töitä kolmessa kuukaudessa.
Mihin tahansa uuteen maahan muuttaessa on edessä kaikkien käytäntöjen ja tapojen uudelleen opettelu. Suomen lait ja menetelmät eivät Saksassa päde. Berliinissä on lähes mahdotonta tulla toimeen englannin kielellä, saksaa on osattava. Muutto uuteen paikkaan voi olla henkinen haaste mutta voi myös johtaa nopeampaan kuntoutumiseen suvaitsevamman ilmapiirin ansiosta.
Tiukkapipoiselle ei Berliini sovi. Berliinissä on suurin joukoin tummaihoisia, muslimeja ja seksuaalivähemmistöjen paraateja. Näissä oloissa "mielisairaaseenkin" sitten suhtaudutaan paljon tasa-arvoisemmin kuin Suomessa.
Kyllä Berliinin köyhemmissä osissa ilkivaltaa ja väkivaltaa sattuu. Mutta tekijöinä eivät suinkaan ole vapaalla jalalla olevat mielitautiset saksalaiset vaan lähinnä temperamenttiset arabit.
Pääkaupunki Berliini on oma vapaamielinen osavaltionsa Saksan sisällä. Havintojeni mukaan täällä on ainakin USA:sta, Englannista ja Norjasta muuttaneita "mielisairaita" paossa kotimaittensa psykiatrista valvontaa. He elävät oman päänsä mukaan Berliinissä eikä mitään ikävää ole sattunut.
Saksa käyttää terveysmenoihin 10,4 prosenttia bruttokansantuotteestaan ja Suomi vain 7,4. Näin Saksassa on huomattavasti helpompaa saada sekä ruumiillista, hammaslääketieteellistä että psykiatrista hoitoa kuin Suomessa kun sitä itse haluaa. 3,4 miljoonan asukaan Berliiniä pidetään Euroopan vapaamielisimpänä kaupunkina.
Suomi käyttää psykiatrista pakkohoitoa eniten koko EU-alueella ja vähän köyhempi Portugali vähiten.
Berliinissä ei joudu mielisairaalaan pakkohoitoon läheskään niin helpolla kuin Suomessa. Kyllä Berliinissäkin voi joutua vastoin tahtoaan sairaalaan ja jopa asuntolaan. Mutta pitää olla vedenpitäviä todisteita todellisista ongelmista, päivystävälle psykiatrille soittavan lähimmäisen kertomukset tai psykiatrin mielipiteet eivät riitä alkuunkaan.
Berliinissä esim. skitsofreenikotkin hakeutuvat yleensä itse sairaalaan. Mitään ambulansseja tai poliisiautoja ei sairaaloiden alueilla yleensä näe. Sairaaloissa ollaan mielellään sillä henkilökunta on niin nöyrää ja ystävällistä sekä hoito monipuolista.
Jos on EU-kansalainen ja on saanut eläkkeen toisesta EU-maasta voi koska tahansa muuttaa Saksaan. Työttömän työnhakijan pitää löytää töitä kolmessa kuukaudessa.
Mihin tahansa uuteen maahan muuttaessa on edessä kaikkien käytäntöjen ja tapojen uudelleen opettelu. Suomen lait ja menetelmät eivät Saksassa päde. Berliinissä on lähes mahdotonta tulla toimeen englannin kielellä, saksaa on osattava. Muutto uuteen paikkaan voi olla henkinen haaste mutta voi myös johtaa nopeampaan kuntoutumiseen suvaitsevamman ilmapiirin ansiosta.
Tiukkapipoiselle ei Berliini sovi. Berliinissä on suurin joukoin tummaihoisia, muslimeja ja seksuaalivähemmistöjen paraateja. Näissä oloissa "mielisairaaseenkin" sitten suhtaudutaan paljon tasa-arvoisemmin kuin Suomessa.
Kyllä Berliinin köyhemmissä osissa ilkivaltaa ja väkivaltaa sattuu. Mutta tekijöinä eivät suinkaan ole vapaalla jalalla olevat mielitautiset saksalaiset vaan lähinnä temperamenttiset arabit.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Terve B Keissi! Oletkin sitten jo ehtinyt tännekin...
Kuultuaan Suomen psykiatrian menetelmistä ja perehdyttyään netissäkin saatavilla olevaan Suomen mielenterveyslain englanninkieliseen versioon naureskeli kokenut saksalainen psykiatri ettei Suomi olekaan demokraattinen ja vapaa maa.
Tiede todisti Tukholman yliopistolla viime kuussa että psykiatriassa on kyse yhteiskunnallisesta valvonnasta.
Turun Sanomien tekemän kyselyn mukaan varsinaissuomalaiset pitävät lääkärin ammattia kaikkein arvostetuimpana ammattina ja psykiatrin ammattia kaikkein vähiten arvostettuna yli 100 ammatin joukossa. Varsinaissuomalaisetkaan eivät siis pidä psykiatriaa lääketieteenä.
Se on perin kummalta kuullostava asia, että suomessa potilaita pakkohoidetaan - kun ne saksassa kerran jonottavat hoitoon. Eli jos suomessa lopetettais pakkohoito, niin jonottaisko potilaat täälläkin hoitoon?
Saksan liittotasavallan yksittäisillä osavaltioilla kuten vaikka Berliinin osavaltiolla on laajat vapaudet järjestellä ja suunnitella omia asioitaan. Suuren pääkaupunki Berliinin sisälläkin on sitten eroja eri kaupunginosien välillä.
Pääasiassa psykiatriseen hoitoon pääsee vapaaehtoisesti paljon helpommin kuin Suomessa koska Saksan terveysmäärärahat ovat 50 % suuremmat kuin Suomessa. Ellei ole oikein vakavaa oiretta voi jossain joutua vähän jonottamaan mutta useissa paikoissa pääsee pelkän masennuksenkin takia heti sairaalaan. Hoito on aina monipuolisempaa kuin Suomessa suurempien määrärahojen ja hoitohenkilökunnan reilumman asenteen vuoksi.
Suomen psykiatrit ovat keksineet puhua "sairaudentunnottomuudesta" ns. vakavampien oireiden kohdalla. Suomessa vakavampien oireiden hoito kun jostain käsittämättömäsatä syystä on aina hoitokielteisyyttä luovaa pakkohoitoa ankeissa olosuhteissa jolloin potilas tietenkin kiistää oireensa että pääsisi nopeasti takaisin kotiin. Saksassa on sen verran luontevampi asenne kaikenlaiseen "erilaisuuteen" että psyykkisesti vakavastikin oireilevat hyvin usein itse hakeutuvat hoitoon. Niinpä Suomessa usein kuuullusta "sairaudentunnottomuudesta" ei Saksassa kovinkaan usein puhuta.
Berliinissä mm. eräs mielenterveysalan potilasyhdistys on yksityisen psykoosihoitolan pyörittäjien joukossa. Hoidon sielläkin maksaa yhteiskunta. Hoitola tarjoaa mainoksensa mukaan potilaalle enemmän neuvottelumahdollisuuksia kuin sairaala. Paikalla työskentelee oikea terveydenhoidon ammattihenkilöstö. Psykoosihoitola toimii osana tavallista kaiken kansan asuinkerrostaloa keskellä kaupunkia. Berliinissä tavalliset ihmiset eivät mitenkään hätkähdä jos heidän kotitalonsa edessä on jalkakäytävällä muutama psykoottinen hoidokki tupakoimassa. Suomessa tällaiseen tasa-arvoon on vielä matkaa.