ilmenee sillä, että kirjoittelen täällä muiden joukossa näitä juttuja. Olen 40 äijä. Asun maalla!? (Muutin Helsingistä joku vuos sitten)
Mulla on ajoittain hyvin aikaa ihmetellä maailman menoa. Olen (kai) onnellisesti varattu, mutta siis suhde alkaa olla vähän ns.leipiintynyt. Olen (ainakin siis olin) aikoinaan kova harrastaa kaikenlaista. Nykyään ei kiinnosta ku lähtee frendin kans kaffelle tsiigaa ohikulkevii mirkkuja (kafferetkellekki tulee yleensä vaan yks. 100 km sivu matkaa ku täältä landelta lähden kylille eli `aika halvat kahvit´).
Kotona olis kaikenlaista laitettavaa ja periaatteessa tykkään ja osaan tehdä mitä vaan mut kui ei kiinnosta! Ei kiinnosta mitkään äijien leikkikalut (prätkät, autot tms.)vaik olis hyvät tilat rakentaa vaikka purjelaivoja.
Avokkaani yrittää viel luoda uraputkee eikä sitäkään oikee kiinnosta muuta kuin pakolliset sessiot!? Lapset käy välillä ja tuo iloa.
Yksinäisyys riivaa. Räntäpaskaa tulee kohta taivaan täydeltä. Tekis mieli lähtee lämpimään ja ostaa sieltä pieni talo ja istuu siellä mun kalastajapaatissa ja juoda uuzoa. Tää on muuten vissiin ihan helvetin yleistä myös mun kaverieden keskuudessa. Johtuu kai siitä ettei enää työn tekoonkaan ole muuta tarvetta kuin saada RAHAA RAHAA JA RAHAA. Moni frendi vaan kertoo mitä ne on ostanu viime aikoina uuttaa. Ei vois vähempää kiinnostaa! Vaik mä itekki kulutan välillä tunti tolkulla jossain helvetin tavaratalossa vaan ihmettelemässä ja ku mitään en tarvi!!
Onks Missukoilla samoi ongelmii. Jos on ni tulkaa kaffelle mun ja muiden tylsiintyneiden frendien kans.
Mä kyl oikeastaan nauran näille kaikille kriisikeskusteluille ku kuitenkin se on itsestään kiinni vaan eli taidanpa hypätä autoon ja lähteä tästä Sufelle. Ja onhan mulla sitä paitsi fiksu koira joka pitää päivisin henkeä yllä.
Mulla on ajoittain hyvin aikaa ihmetellä maailman menoa. Olen (kai) onnellisesti varattu, mutta siis suhde alkaa olla vähän ns.leipiintynyt. Olen (ainakin siis olin) aikoinaan kova harrastaa kaikenlaista. Nykyään ei kiinnosta ku lähtee frendin kans kaffelle tsiigaa ohikulkevii mirkkuja (kafferetkellekki tulee yleensä vaan yks. 100 km sivu matkaa ku täältä landelta lähden kylille eli `aika halvat kahvit´).
Kotona olis kaikenlaista laitettavaa ja periaatteessa tykkään ja osaan tehdä mitä vaan mut kui ei kiinnosta! Ei kiinnosta mitkään äijien leikkikalut (prätkät, autot tms.)vaik olis hyvät tilat rakentaa vaikka purjelaivoja.
Avokkaani yrittää viel luoda uraputkee eikä sitäkään oikee kiinnosta muuta kuin pakolliset sessiot!? Lapset käy välillä ja tuo iloa.
Yksinäisyys riivaa. Räntäpaskaa tulee kohta taivaan täydeltä. Tekis mieli lähtee lämpimään ja ostaa sieltä pieni talo ja istuu siellä mun kalastajapaatissa ja juoda uuzoa. Tää on muuten vissiin ihan helvetin yleistä myös mun kaverieden keskuudessa. Johtuu kai siitä ettei enää työn tekoonkaan ole muuta tarvetta kuin saada RAHAA RAHAA JA RAHAA. Moni frendi vaan kertoo mitä ne on ostanu viime aikoina uuttaa. Ei vois vähempää kiinnostaa! Vaik mä itekki kulutan välillä tunti tolkulla jossain helvetin tavaratalossa vaan ihmettelemässä ja ku mitään en tarvi!!
Onks Missukoilla samoi ongelmii. Jos on ni tulkaa kaffelle mun ja muiden tylsiintyneiden frendien kans.
Mä kyl oikeastaan nauran näille kaikille kriisikeskusteluille ku kuitenkin se on itsestään kiinni vaan eli taidanpa hypätä autoon ja lähteä tästä Sufelle. Ja onhan mulla sitä paitsi fiksu koira joka pitää päivisin henkeä yllä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuo oli hyvä kertomus.samoja tunteita on vaikka olen 30