Syövästä toipuneille/parantuneille haluaisin esittää kysymyksen:
Mikä on mieleenpainuvin lause voittaessanne taudin? Siis toisen lausumana,
mikä toi lohdutusta/iloa/surua/lämpöä/tai mitä vain tunnetiloja.
Minulle on jäänyt yksi lyhyt lause lähtemättömästi mieleeni ja myös herätti ajattelemaan hyvää tuuriani.
Mikä on mieleenpainuvin lause voittaessanne taudin? Siis toisen lausumana,
mikä toi lohdutusta/iloa/surua/lämpöä/tai mitä vain tunnetiloja.
Minulle on jäänyt yksi lyhyt lause lähtemättömästi mieleeni ja myös herätti ajattelemaan hyvää tuuriani.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikä tuo lause oli? Entä mikä syöpä sinulla oli?
7-v sitten.
On etelänmatkat jääneet taa kun aattelee niiden tuomaa riskiä.
Sairastuin ensimmäisen kerran rintasyöpään 34-vuotiaana. Kuolemanpelko saa aina ihmisen miettimään täyttymättömiä toiveitaan, saavuttamattomia tavoitteitaan, punnitsemaan omaa elämäänsä... Lääkärini sanoi:
"Ajattele miten paljon paremmassa asemassa olet kuin ne, jotka surevat vasta vanhuksina, miten paljon on jäänyt elämättä."
Hän oli oikeassa. Ja kun paranin, tajusin olevani todella onnekas: olin vielä tarpeeksi nuori muuttamaan elämääni siltä osin kuin se tuntui olevan väärissä uomissa, opin miettimään ja tekemään sitä mitä TODELLA halusin, en sitä mitä muut minulta odottivat tai vaativat.
Lääkärin avaama uusi näkökulma sairauteeni todellakin auttoi minua muuttamaan koko elämäni. Tänään tunnen olevani ihan uusi, paljon onnellisempi ihminen.
"Ei se pässikään huutanut kun päätä leikattiin", näin minulle sanoi eräs täti-ihminen, kun olin kerran hoitojen välissä päässyt kävelemään kerrankin paremmalla hb:llä ja vähän ihmisten ilmoille omin avuin.
Mitä lie todellisuudessa hän sillä tarkoitti??
Ei se kovin paljoa lohduttanut, mutta se on ainoa tällainen lausahdus mitä sain kuulla ulkopuolisilta henkilöiltä ja joka painui mieleen, tosin ei niin mieltäylentävänä..
Toipunut ihosyövästä 2 kertaa.
Ensimmäisellä kerralla lääkärin ilmoittama diagnoosi pysäytti.
Lohdutuksen sanat lääkäriltä: "tulos positiivinen, ei hätää, tämä ihosyöpä ei leviä eikä lähetä etäpesäkkeitä".
Tämä uusiutui poiston jälkeen kerran.
Ei aurinkoa enään. Iho kyllä muistaa vuosien, kymmenien vuosien takaa otetut säteet.
Mukavia varjojen alla vietettäviä päiviä jatkossa.
Mun elämä ei oo koskaan ollu helppoa.
Kun sairastuin syöpään,päätin että tähän mä en kuole!
kolme kertaa kuolema hipaisi ja meinaisi ottaa mukaansa.
Mut oli pakko pitää kiinni elämästä,mun läheisteni takia.
Syöpä on levinnyt kerran,selvisin siitä voimallani ja tahdolla.
En voi saada lapsia,mutta se ei estä minua elämästä.
Läheisten apu on tärkeää mutta myös pitää olla itsekkin vahva.
ei saa jäädä masennukseen,niinkuin minulle usein kävi.
Takapakkian tuli koko ajan.
Mulla oli vain uskoni itseeni,seehen että mä jaksan ja se mitä olen kokenut
on kasvattanut minua niin henkisesti kuin fyysisesti.
Tiedän rajani,en voi tehdä ihmeitä,mutta voin elää
täysillä kapasiteettini mukaan.
Tämä saattaa kuulostaa tyhmältä olen vain 16-vuotias,
Joten on hieman vaikea kuvata sitä tunnetta,mikä tuli parantumisen jälkeen
ehkä se on...Vapaus