Hei!
Huomasin tänään hakiessani poikaani (2v 3kk) tarhasta, että hänen naulakkonaapurinsa, joka on jopa käsittääkseni vähän nuorempi kuin poikani, tosin tyttö, puki reippaasti kaksiosaista toppapukua itse päällensä. Oma poikani väänsi itkua lattianrajassa kun tädit olivat hänet siihen asettaneet collegehousut käsissään pukemaan. Pukemisen harjoittelu herpaantui täysin kun ilmestyin paikalle, ja poika aloitti heti "äiti auta"-kitinän. Siinä sitten vähän häpeissäni yritin toisaalta olla "laitapa itse, kyllä sinä osaat"-tyylillä, mutta toisaalta pojan heittäytyessä hankalaksi autoin häntä pukemaan, jotta pääsemme lähtemään.
Kotioloissakin poika hermostuu välittömästi, jos häntä kehottaa joko itse pukemaan tai riisumaan, koska asia ei oikein onnistu. Riisuminen käy ehkä hitusen helpommin, mutta siinäkin housunlahkeiden ja sukkien jämähtäessä nilkkoihin, saa poika pienoiset kiukunpuuskat, kun ei saa niitä pois jaloistaan. Pukemisessa puolestaan kyllä avustaa tilannetta ojentelemalla käsiään ja nostelemalla jalkojaan ohjaten niitä lahkeisiin, mutta jos vähääkään yritän vähentää omaa osuuttani suorituksessa ja lisäten hänen osuuttaan, hän alkaa heti kiukuta, ja pahimmassa tapauksessa ihan hyvin sujunut pukemistilanne sinällään muuttuu uhmaikäisen kiukutteluksi, eikä pukeminen onnistu sitten senkään vertaa.
Eli tavallaan ollaan umpikujassa. Toisaalta poika saisi harjoitella pukemista ja riisumista tyyliin "kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa", eli antaa helppoja vaatteita ja auttaa alkuun, mutta antaa hänen vaikka sitten kiukkuisena itkeä lattialla ja kertoa hänen saavan esimerkiksi jonkin palkkion (xylitol-pastillin tms.) kun saa homman tehtyä. Toisaalta taas uhmaiästä johtuen emme koskaan saa lähdettyä mihinkään, jos poikaa ei auta pukeutumaan, koska hän saattaa harmistuksissaan sitten aloittaa shown itse pukemista kohtaan, teki sen sitten kuka tahansa...
Toki on tilanteita, jolloin tullaan esim. saunasta, eikä lähdetä mihinkään, jolloin hän voisi harjoitella esim. pyjaman päälle pukemista. Luultavasti kuitenkin hän siinä tapauksessa on koko illan ilman vaatteita, sillä häntä itseään ei vaatteettomuus haittaa. Vai millä hänet sitten saisi yrittämään niin kauan, että vaatteet järjestäytyvät päälle?
Onko tapana ihan normaalisti vain komentaa, vai onko tämä niitä asioita, joissa liika komentaminen voi koitua turmioksi? Eli onko tämä asia niitä, jotka alkavat luonnostaan kiinnostaa ja onnistua sitten kun niiden aika on?
Tiedän, että on varmasti paljon tämän ikäisiä lapsia jotka hienosti osaavat pukea ja riisua itsensä, mutta kumpi on yleisempää, se että reilu 2 v pukee ja riisuu jo itsensä, vai se että asia on vielä hakusessa?
Olen tosi huolissani tästä, ja mietin, olenko itse aiheuttanut tämän, siis lähinnä olemalla tietämätön siitä, missä iässä pukemisharjoitukset olisi kuulunut aloittaa...
Huomasin tänään hakiessani poikaani (2v 3kk) tarhasta, että hänen naulakkonaapurinsa, joka on jopa käsittääkseni vähän nuorempi kuin poikani, tosin tyttö, puki reippaasti kaksiosaista toppapukua itse päällensä. Oma poikani väänsi itkua lattianrajassa kun tädit olivat hänet siihen asettaneet collegehousut käsissään pukemaan. Pukemisen harjoittelu herpaantui täysin kun ilmestyin paikalle, ja poika aloitti heti "äiti auta"-kitinän. Siinä sitten vähän häpeissäni yritin toisaalta olla "laitapa itse, kyllä sinä osaat"-tyylillä, mutta toisaalta pojan heittäytyessä hankalaksi autoin häntä pukemaan, jotta pääsemme lähtemään.
Kotioloissakin poika hermostuu välittömästi, jos häntä kehottaa joko itse pukemaan tai riisumaan, koska asia ei oikein onnistu. Riisuminen käy ehkä hitusen helpommin, mutta siinäkin housunlahkeiden ja sukkien jämähtäessä nilkkoihin, saa poika pienoiset kiukunpuuskat, kun ei saa niitä pois jaloistaan. Pukemisessa puolestaan kyllä avustaa tilannetta ojentelemalla käsiään ja nostelemalla jalkojaan ohjaten niitä lahkeisiin, mutta jos vähääkään yritän vähentää omaa osuuttani suorituksessa ja lisäten hänen osuuttaan, hän alkaa heti kiukuta, ja pahimmassa tapauksessa ihan hyvin sujunut pukemistilanne sinällään muuttuu uhmaikäisen kiukutteluksi, eikä pukeminen onnistu sitten senkään vertaa.
Eli tavallaan ollaan umpikujassa. Toisaalta poika saisi harjoitella pukemista ja riisumista tyyliin "kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa", eli antaa helppoja vaatteita ja auttaa alkuun, mutta antaa hänen vaikka sitten kiukkuisena itkeä lattialla ja kertoa hänen saavan esimerkiksi jonkin palkkion (xylitol-pastillin tms.) kun saa homman tehtyä. Toisaalta taas uhmaiästä johtuen emme koskaan saa lähdettyä mihinkään, jos poikaa ei auta pukeutumaan, koska hän saattaa harmistuksissaan sitten aloittaa shown itse pukemista kohtaan, teki sen sitten kuka tahansa...
Toki on tilanteita, jolloin tullaan esim. saunasta, eikä lähdetä mihinkään, jolloin hän voisi harjoitella esim. pyjaman päälle pukemista. Luultavasti kuitenkin hän siinä tapauksessa on koko illan ilman vaatteita, sillä häntä itseään ei vaatteettomuus haittaa. Vai millä hänet sitten saisi yrittämään niin kauan, että vaatteet järjestäytyvät päälle?
Onko tapana ihan normaalisti vain komentaa, vai onko tämä niitä asioita, joissa liika komentaminen voi koitua turmioksi? Eli onko tämä asia niitä, jotka alkavat luonnostaan kiinnostaa ja onnistua sitten kun niiden aika on?
Tiedän, että on varmasti paljon tämän ikäisiä lapsia jotka hienosti osaavat pukea ja riisua itsensä, mutta kumpi on yleisempää, se että reilu 2 v pukee ja riisuu jo itsensä, vai se että asia on vielä hakusessa?
Olen tosi huolissani tästä, ja mietin, olenko itse aiheuttanut tämän, siis lähinnä olemalla tietämätön siitä, missä iässä pukemisharjoitukset olisi kuulunut aloittaa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei kaikki 2 vuotiaat osaa pukea itse. On normaalia ja ymmärrettävää ettei lapsi(2v) osaa pukea itse, varsinkin jos on uhmaikä päällä.
Lopeta turhan päiväinen stressaaminen ja lasten vertaileminen. Kaikki lapset kehittyy omaan tahtiin.
Anna lapsen kehittyä omaan tahtiin, iloitse niistä asioista joita hän osaa ja uusista opituista taidoista.
on 2,5v eikä osoita minkäänlaista mielenkiintoa pukemiseen tai riisumiseen. no, pipon ja tumput osaa periaatteessa laittaa ja sukat ottaa pois mutta siinäpä se. minäkin olen jo vähän aikaa puhellut että kohta pitäisi alkaa auttamaan pukeutumisessa/riisumisessa mutta vastaus on aina EI. poika on kyllä luonteeltaan rauhallinen ja varmistelee aina että osaa kunnolla ennen kuin tekee jotain. eli nyt sitten puetaan yhdessä ja yritän ihan pojan kädestä pitäen neuvoa että tuosta nostetaan ja tuosta jne... kyllä se jossain vaiheessa alkaa kiinnostaa, kunhan hommasta ei tee ikävää pakkopullaa. pojilla ei ilmeisesti ole niin kova kiirus kuin tytöillä näissäkään asioissa :).
Meillä vähän samanlainen tilanne, poika kyllä on jo alkanut riisumaan ja pukemaan kun kannustetaan pikkuhiljaa...
Mutta innostuisikohan pukeminen paremmin jos olisi sellanen paita jossa olisi lasta miellyttävä kuva? Meillä toimi disneyn cars paidat=)
Ei varmaankaan kannata painostaa, kyllä se sieltä tulee kun on tullakseen!
Olen kaikkia lapsiani pukenut niin kauan kuin on tarvinnut. Jotkut ovat pukeneet itse aiemmin, jotkut myöhemmin. Mutta kyllä 2 vuotiasta vielä tarvitsee vähintään auttaa. Jotkut pukevat siinä iässä paremmin, toiset eivät vielä ollenkaan. Tarhassa on paljon lapsia ja omatoimisuuteen suunnataan. Mutta äitinä menet reippaasti ja autat lastasi! Sitä ei tarvitse hävetä! Oppii kyllä kouluikään mennessä!
Meillä tytöt alkoivat kiinnostumaan pukemisesta ja riisumisesta jo vähän alle 1 vuotiaina. 2 vuotiaina ovat jo pukeneet lähes täysin itse. Apua tarvitsivat lähinnä hatun ja kenkien nauhoissa, hansakanvarsien laitossa yms. pientä.
Poika ei ole kamalasti osoittanut mielenkiintoa pukemista kohtaan vieläkään, vaikka ikää on jo liki 3 vuotta. Osaa kyllä jonkin verran pukea ja riisua, mutta homma vaan ei kiinnosta. Pukeminen ja riisuminen on välillä ainamoista tahtojen taistelua muutenkin.
Minulla on sellainen käsitys (omat kokemukset ja muiden äitien kanssa juttelut), että on aika yleistä, että tyttö osaa pukea melko hyvin 2 vuotiaana, ja ihan yhtä yleistä on että poikaa ei kiinnosta vaatteet pätkääkään, ei riisuminen eikä pukeminen. Osais varmaan jos haluais.
jos hän on super-lapsi!
Huolestu ennemmin omasta asenteestasi, ei pojalla ole mihinkään kiire jo valmiissa maailmassa.
Kiitos kaikille, jotka viitsivät vastata. :) Kuulin myös tuon, että nimenomaan tytöt ovat kiinnostuneempia tähän pukemisasiaan.
Toisaalta, niinhän sama ilmiö on huomattavissa vanhempanakin, että naisia ja tyttöjä kiinnostaa vaateasiat enemmän kuin miehiä tai poikia :) Ja pikkutytöt jo usein on sellaisia, että vaihtavat jopa monta kertaa päivässä vaatteita. Ja isommat tytöt (siis me naiset) tykätään ostaa vaatteita ja kierrellä vaatekaupoissa, kun taas miehet tuskailee jos tarvitsee ostaa vaatteita. Tietenkin poikkeuksia on molemmissa sukupuolissa. Mutta ilmeisesti tämä on vähän geeneissä...
Ja siis en tietenkään ole tehnyt tästä mitään suurta asiaa, mutta nimenomaan poikani hyvinvoinnin vuoksi huolestuin, ettei häntä sitten tarhassa "pakoteta" liiallisessa määrin itsenäiseen pukeutumiseen.
Ohjaaminen ja kaikenlainen opastus on tietenkin pelkästään hyvä asia, mutta halusin mielipiteitä, jotta osaan puolustaa poikaani, jos näkemys sattuisi jossain olemaan sellainen, että tämän ikäisen pitäisi osata itse pukea ja riisua. :)
Ensi alkuun tämä ei ole mikään kehuviesti vaan vinkki siitä mikä meillä on toiminut. Jätä lapselle joku reilun kokoinen vaate leikkikalujen sekaan voi olla joskus aikuisenkin vaate. Anna hänen leikkiä sillä omassa rauhassaan. Saattaa laittaa sukkaa käteen tai paitaa jalkaan, mutta samalla harjaantuun silmän & käden yhteistyö. Kehu häntä kovasti yrityksestä & varsinkin jos tekee jonkun oikein. Suurinpiirtein samalla kaavalla pukiessasi lapsi oppii mitä tehdään missäkin vaiheessa. Voithan sitten jonkin ajan kuluttua pyytää lasta opastamaan vanhempaa mitä laitetaan missä vaiheessa tai jopa näyttämään miten jalan saa laitettua sukkaa tms.
Meillä se on tuottanut seuraavan tuloksen: puoltoista vuotias poika pukee itsenäisesti housut (takapuolelta pitään auttaa pepun yli) ja sukat. Paitoihin yms. hän on osannut laittaa kädet hihoihin jo alle vuoden vanhana. Kaikki tämä on lähtenyt pelkästään hänen omasta kiinnostuksestaan.
Eli anna lapsesi harjoitella kaikessa rauhassa äläkä suotta murehdi. Lapsien taidot kehittyvät niin omaan tahtiinsa. Sinun lapsesi osaa varmasti jotain muuta mitä se pukeva tyttö taas ei osaa.