Kahdeksan maata kahdessa viikossa moottoripyörällä
Päiväkirja matkastamme Italiaan ja takaisin. Pyörinä olivat BMW r1100rt
30-31.05.2002
Pyörä enemmän tai vähemmän huolellisesti pakattuna ja mieli odotuksia täynnä hyvästelin koti-Tukholmassa rakkaan vaimoni, joka jälleen kerran päästi minut yksinäni matkalle.
Edessä oleva matka ei nyt viikoissa olisi kuin puolet siitä, kun v. 1999 vaeltelin neljä viikkoa yksinäni Lähi-Idässä, mutta kaikki vaimot eivät silti laske miehiään yksin – jos väität muuta niin paas kokeillen! Löysät ja leuhkat puheet kun ovat kaikille ilmaisia ja ovat erittäin helppoja lurautella ilmoille!
No, Viking Linen Isabella-alus kuljetti seikkailijan lahden yli Suomen Turkuun, josta ajoin suoraan Nakkilaan renkaan vaihtoon! Alla pitää olla kunnon renkaat kun lähtee näinkin pitkälle matkalle, kilometrejä kun saattaa tulla enemmän kuin odottaakaan, oletettavasti kuitenkin 5500-6500km.
Uuden uutukaiset Michelinit alla ajelin sitten iltapäivällä Kalevi-veljeni luo Poriin!
Kalevi lähtee kanssani ja mutta on ollut vielä päivän töissä joten starttaamme matkaan työpäivän päätyttyä! Kalevin hyvästeltyä oman rakkaan vaimonsa, - joka hänkin osoitti urheutta laskemalla miehensä ”vapaaksi” – suuntasimme Hankoon! No, minun seurani nyt on tunnetusti turvallista!!!!
Ajattelimme lähteä hyvissä ajoin heti Kalevin työn päätyttyä siksi, jottei ajan kanssa tulisi mitään stressiä. Laiva Hangosta Rostokiin lähtisi lippujen mukaan klo 22.00 mutta matkatoimiston
ystävällinen virkailija kehotti meitä olemaan satamassa tuntia ennen lähtöä.
No, me olimme Hangossa jo klo 20.30 joten meillä oli hyvin aikaa tehdä pieni tutustumisrundi Hangon kaupungissa! Yllättävä pieni kylä tämä Hanko! Ainakin minulla oli ollut mielikuva, että se olisi edes hieman isompi. No, luulo ei ole tiedon väärti, sanoo wanha kansa.
Tulimme sataman inn checkaukseen n. 20.50 tai vähän jälkeen. Minkäänlaista jonoa ei ollut ja pääsimme ajamaan suoraan laivaan. No, siinä kun kiinnittelimme pyöriämme huomasimme, että laivahan menee jo!! Ensin oletimme, että ei-suomalainen laiva kun on, niin se ei välittäisi niin aikatauluista vaan lähtee heti kun viimeinen paikkansa varannut on saapunut alukseen. Silti ihmettelin – olenhan toki pitkälti kolmattakymmenettä vuotta aluksissa matkannuteikä moista ole ennen sattunut! Aluksen receptionissa näimme sitten aikataulun ja siinä luki ihan selvällä Suomen kielellä, jotta lähtö Hangosta on klo 21.00 Meidän lipuissamme oli siis väärä aika!! Oli minuuteista kiinni, ettei matkamme katkennut jo ennen alkamistaan!
Laivaan ei olisi ehditty jos Kalevi-veljeni ei olisi tullut paljon enemmän isäänsä kuin minä! Isämmehän ehtii laivaan vaikka joutuisi kahdesti vaihtamaan autoonsa renkaan! Minun elämäntyylilläni ei laivaan olisi ehditty! Minä tulen aina varttia vailla mutta kuitenkin ajoissa!!!
Alus, Superfast, oli uusi ja komia, meillä neljän hengen ikkunallinen A-hytti. Matkan hinta oli 308 euroa pyörän kanssa.
Sitten vaan tutustumiskierrokselle alukseen, - ihan oli erityyppinen kuin Ruotsin laivat.
Halvan viinan houkuttamia risteileviä juopuneita ei koko aluksella näkynyt, isot tax free–kaupat puuttuivat ja tunnelma oli leppoisan mukava! Pian reissupojat vetäytyivät mukavaan hyttiinsä iltatoimiinsa ja Karin keittämiä iltakahveita nauttimaan!
Nyt seikkailumme oli sitten alkanut oikeesti! Kilometrejä mittariin oli kertynyt 503
01.06.2002
Hyvin nukutun yön jälkeen (n. klo 9.00) oli mukava keitellä hytissä aamukahvit ja nauttia suuresta ikkunasta avautuvasta näköalasta; aavansininen, rannaton meri ja rinnassa pompottava malttamaton kulkurin sydän!! Ihana alku tulevalle seikkailullemme!
Kävimme jälleen kierroksella aluksessa. Nyt olivat kaupat auki ja ostimme jotain pikkuhyvää, minä jopa Euroopan kartan. Kalevilla oli kyllä hyvät, pikkutarkat kartat mutta sellainen yleiskartta, josta näkee kerralla koko reittimme, - sellaista meillä ei ollut
Sitten menimme takasin hyttiimme suunnittelemaan illan ajomatkaa.
Iltapäivällä kävimme syömässä aluksen bufeessa – ihan ruokaisa ja monipuolinen pöytä ja tarjoilu/palvelu aivan erinomaista, henkilökuntaa oli runsaasti ja kaikki sujui mukavan juoheasti! Puolitoista tuntia myöhemmin poistuimme tyytyväisinä, vatsat pulleina ravintolasta hyttiimme. Ulkona kävi sen verran voimakas tuuli, että maisemia oli mukavampi katsella ”ruudun takaa”!
Super Fast oli Rostokin satamassa klo 16.15
Ajoimme satamasta n. 200km kohti etelää Vismarin, Schwerin ja Ludwglustin kautta – siis pikkuteitä – lähelle Uelzeniä josta löysimme gasthausin ja otimme siitä huoneen!
Paikka oli suhteellisen uusi ja siisti, maksoi vain 20 euroa/mies.
Ajomatkan maisemat entisen itä-Saksan halki olivat erilaiset ( !! )kuin mihin olin tottunut.
Kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä tien yli ulottuvia tammien ja lehmusten muodostamia tunneleita, sademetsään verrattavia tiheitä viidakoita, joissa puut peittivät taivaan niin, ettei maassa auringon valon puuttuessa ole minkäänlaista aluskasvillisuutta. Kun meillä Suomessa ja Ruotsissa kohelletaan kaiken maailman naturaohjelmista ja lehtojen suojeluista - ei voi kuin ihmetellä, että onko millään mitään järkeä!!
No, iltakymmenen aikoihin kaksi suihkunpuhdasta motoristia nautti iltakahvinsa uelzeniläisen gasthausin yläkerran kamarissa onnellisina ja hyvin tyytyväisinä elämäänsä. Päivä oli illassaan – kokemisen arvoinen seikkailupäivä.
Mutta nyt nukkumaan – huomenna matka jatkuu! Tänään ehdimme ajaa 216 km
02.06.2002
Kello oli soittamassa 08.00 mutta reissumiehen menokouraa kutitti jo ennen kuutta siihen malliin, ettei unella ollut sijaa!!! Keittelimme aamukahvit itse kun olimme talon ainoat yöpyjät emmekä sitten viitsineet tilata aamiaista! Hieno ajankohta muuten tehdä matkaa tämä alkukesä – ei missään minkäänlaista tungosta, turistikausihan alkaa vasta juhannuksen aikoihin!
Starttasimme pyörämme tasan 07.30 ja ajatuksemme oli ehtiä illaksi a.m Frankfurtiin. Melkein Hannoveriin maisemat jatkuivat eilisestä tuttuina lehtotunneleina ja puistokatuina kunnes sitten vihdoin pääsimme ”baanoille”! Oli todella mahtavaa ajella lujaa oikein laillisesti. 150km/t mittarissa, poliisiauto lähestyy takaa pillit soiden eikä tarvitse yhtään hätkähtää, että nyt tuli kalliiksi, ei, niillä oli kiire jonnekin muualle!
No, vauhti baanalla vaihteli erittäin paljon – yksi kissa oli jäänyt auton alle ja koko liikenne soljui tapahtumapaikan ohi tuskin kävelyvauhtia kaikkien hämmästeltyä katin maallisen matkan julmaa päätöstä. Kun taas paikoin oikeanpuoleinenkin kaista veti 120km/t vasenhan meni silloin jo reippaasti kolmattasataa! Yksi peräänajokolari oli vastaantuloväylällä, - 9 autoa samassa kasassa muttei onneksi mitään kamalampaa aiheutunut, mitä nyt sellainen 10km jono!!!
Parissa kohden oli autopalo muuten matkanteko sujui mukavasti! Pysähtelimme sopivin välein pikku tauolle ja pari kertaa joimme kunnon kahvit omista termareistamme! Saksan puolella moottoriteillä on kunnon rastipaikat kalusteineen, baareineen, kauppoineen, WC:een ja tietenkin bensa-asemineen!
Loppupäivästä Kalevikin alkoi ”vapautua” ja bemari irrotteli helposti tuollaiset puoltoista euroa!!! Sillee sitä pitää!! Varsinkin kun ihan laillisesti…!!
Noh, sitten alkoikin jo ilta lähestyä ja mieleen tuli seuraavan yöpuun etsiminen. Freiburgin U62 liittymästä ajoimme maantielle no 3 kohti Baselia. Bad Krozingenista otimme sitten hotellihuoneen, 74e/huone, kävimme pizzalla lähistön pizzeriassa, suihkussa ja kävelees kylän raitilla! Iltakahvit joimmekin sitten omalla parvekkeellamme ilta-auringon viimeisten säteiden sammuessa Saksan taivaalla.
Ajosää oli tosi makea koko päivän, alkumatkasta täys kymppi mutta viimeiset tunnit ehkä oli liian lämmin, 28!! Mutta ei valiteta – seikkailumme on edelleenkin jatkunut vähintäänkin odotustemme mukaisesti!
Olen tyytyväinen ja laskeudun levolle sisin huomisen odotuksessa ja tyytyväisenä kuluneeseen päivään - paljon on ajettu ja paljon on nähty mutta monta on päivääkin edessä ennen kuin kotimaahamme palaamme!
Siispä nyt nukkumaan – hyvää yötä! Päivän ajomatkaksi tuli tänään 697 km.
03.06.2002
Tänään oli herätys varttia vaille kaheksan.
Varasimme aamiaisen puoli yheksäksi ja sitä ennen pakkasimme laukut taas ajo-kuntoon.
Hotelli oli tosi siisti ja palvelu lähes täydellinen!! Jopa aamiainen yllätti monipuolisuudellaan ja laadullaan. Jos ajan reissun joskus uudelleen – poikkean samaan hotelliin varmasti. Vaan taitaa se vanhahko herrasmies, joka toimi vastaanotossa, tarjoilijana, hovimestarina, kokkina jne… jo silloin olla vähintäänkin eläkkeellä! Herrasmiehen lisäksi emme nähneet koko hotellissa muita työntekijöitä! Silti tällä herralla ei ollut kiire – kaikki toimi ja hänellä oli vielä aikaa tulla juttelemaankin ”kaukaisten” vieraiden kanssa!
No, ei kun menox taas! Ensimmäiseen markettiin täydentämään eväspuolta ja sitten – Ranskaan! Ranska kun on tuossa Reinin toisella rannalla. Eivät ne maisemat paljon muuttuneet vaikka maata vaihdettiinkin mutta sen kuuluisan ranskalaisen muotoilun ja tyylin – sen kyllä huomasi!
Jopa moottoriteiden ylikulkusilloissa oli muotoja, värejä ja tyyliä! Ei niidenkään pakosta tarvi olla vain harmaata, suorakulmaista betonia!
Baselissa sitten ylitimme EU:n rajan ja siirryimme Sveitsin puolelle. Tullissa jouduimme ostamaan pyöriimme moottoritien kulkulupatarrat, á 30e. Siitä sitten vaan vehreiden vuorien ja lukuisten tunneleiden kautta kohti Lausannea. Parikyt kilsaa ennen Lausannea käännyimme Orbeen, n. 4000 asukkaan pikkukylään jossa asustaa eräs Kalevin entinen työkaveri!
Ajelimme tuon ranskaa puhuvan kylän poikki ristiin rastiin etsin toria, jolla meidän oli tarkoitus tavata tuo Marhel. Ihmiset tarjosivat opastusta ja neuvoja pyytämättä vaan eipä tuo oikein onnistunut kun puhuivat ja ymmärsivät vain ranskaa – meistä kumpikaan taas ei!! No, löysimme kuitenkin torin omin avuin ja Marhel oli paikalla täsmällisesti. Loppuillan sitten nautimmekin Marhelin ja hänen kiinalaisen Linda-vaimonsa ystävällisestä vieraanvarasta. Maittavan aterian, expressokahvin, tiiviin keskustelun ja vanhojen aikojen muistelun jälkeen suihkuun ja levolle.
Vaikka saimmekin tänään matkamme ensimmäisen vesisateen – ei haittaa – kunnon varusteissa on hyvä uhmata vaikka luonnonvoimiakin!
Onneksi kuitenkaan ei satanut kuin n. 50km ja nukkumaan käydessämme taivas alkoi sinistyä – huominen vaikutti lupaavalta!
Tänäänkin oli elämisen arvoinen päivä, bemari kulkee kun vaan saa luvan…Olen todella nauttinut kaikesta - jopa sateesta! En voi muuta kuin todeta jo tässä vaiheessa matkaamme jotta paljosta olisi pojat vaille jääneet jos eivät olisi leikkiin ryhtyneet. Sitä paitsi;
BMW R1100RT on kuulkaa mahtavan hyvä matkapyörä! Päivän saldoksi muodostui 336 km.
04.06.2002
Herätys klo 06.30 ja sitten pikainen aamiainen isäntäperheen seurassa. Vielä ennen varsinaista matkaan lähtöä tutustuminen Radio Swiscomin lähettimiin, eli Marcelin työpaikkaan. Kalevi kun on alan miehiä niin pakkohan siellä poiketa oli. Minun tuli hiukan aika pitkäksi kun en niin radiolähetintekniikasta ole perillä mutta olen silti huonommissakin paikoissa aikaani kuluttanut!
Hiukan yhdeksän jälkeen sitten saimme etupyörän osoittamaan kohti Montreuxia, upean näköistä kylää Luc Lemanin rannalla. Pysähtyminen parissa kohden, kuvien ottoa ja pieni kävelyretki pariin myymälään ja sitten silmät suunnattiin Alppeihin.
Pitkältä tuntuvan mutta kauniin tasangon lopuksi n. klo 13.40 löytyi matkan ensimmäiset
lumet tien poskilta. Alpit ovat henkeäsalpaava näky. Tunne oli sama kuin eka kertaa
Kuolleella Merellä ollessani; vaikka kuinka olin kuullut ja lukenut vedestä, johon ei voi upota,
oli sen omakohtainen kokeminen kuitenkin aivan ainutlaatuista! Samoin on Alppien kanssa!
Viisimetriset lumivallit tien molemmin puolin ja lunta kilometritolkulla… joutui siinä pieni
kulkija hieraisemaan silmiään kaksikin kertaa ennen kuin todeksi ymmärsi! Piknik-kahvimmekin joimme hangesta pilkistävän kiven päällä. Alppit on elämys joka pitää itse kokea – ei sitä voi kuvista tai kertomuksista…hyvistäkään, puhumattakaan nyt meikäpojan sepustuksista!
Jotain kuvaa antaa kyllä sekin, että kahdesti jouduimme muuttamaan matkareittiämme lumen vuoksi – ensin oli Sustenpass suljettuna sulamattomien talvilumien jäljiltä ja sitten ajattelimme Furkanpassia, - se kun oli auki Marcelin teksti-tv:n tietojen mukaan. Mutta kun saavuimme lähemmäksi Furkaa tien laidassa oli liikennemerkki joka kertoi Furkan olevan suljettu! En sitten tiedä, oliko kyseessä yöllinen lumivyöry vaiko lumisade. Kiinni oli kuitenkin ja meidän oli suunnistettava kohti Nufenenpassia. Olihan sekin upea paikka, 2478m meren pinnan yläpuolella!
Korkealla on se minunkin moottoripyöräni käynyt!
Lumivyöryä hiukan ajattelin kyllä itsekin kun katselin Nufenenpassin tienvarren vuorten
seinämillä roikkuvia monimetrisiä lumimassoja! Huh!! No, kaikki meni kuitenkin hyvin. Näimme monia tosi huikeita näkymiä ja oli pakko pysähdellä ihailemaan ja kuvaamaan! Moottoripyörä on monin verroin autoa parempi ajoneuvo näissä olosuhteissa – saimme monta sellaista kuvaa, joiden ottamiseen ei autoa olisi voinut pysäyttää tien ahtauden vuoksi, mutta pyörä mahtuu melkein mihin hyvänsä! Ajelimme sitten hiljakseen Alppien etelärinnettä alas kohti Locanoa jossa poikkesimme
Menággioon ja yövyimme siellä. Menággio on Gomo-järven rannalla, aivan upea järvi – kunnioitusta herättävät mahtavat, rehevän vihreät vuoret kurottautuvat kohden taivasta suoraan järvestä. Miltei ainutlaatuinen näkymä! Jotkut sanovatkin, että Gomo olisi Euroopan kaunein järvi!
Näin saivat kertomuksemme reissupojat tältäkin päivältä runsaan repullisen uusia, herkullisia kokemuksia ja näkemisiä – sellaisia, joita kelpaa sitten vanhustentalon narisevassa kiikkustuolissa muistella! Jos joku sitten saa selvää hampaattoman suun muminoista !
Toivottavasti sama, uuden ja väkevän kokemisen nautinto jatkuu koko loppumatkamme. Vaikka olenkin tähänastiseen satatyytyväinen – mieleni janoaa edelleen lisää ja uutta! Kaikki on ollut niin peruspositiivista, että vaikka ei lisää tulisikaan niin tyytyväisenä palaisin takaisin Pohjan perille!
Mutta aavistan, että huomenna saamme lisää….
Menaggioon saavuimme 392 uutta kilometriä pyörämme mittareissa.
05.06.2002
Keskiviikkoaamu koitti harmaana ja kosteana Gomo-järven rannoille. Heräsin kuuden jälkeen
ja kuuntelin lähikadun aamuliikenteen autojen renkaan ääniä. Äänistä päätellen katu on märkä!!
Aikani makoiltuani nousin ylös ja kurkistin ikkunasta ulos; totta se oli, sataa siellä! Ei ollut kiire edes aamiaiselle, vasta yhdeksän jälkeen kuljetimme itsemme alas aamupalalle. Sitten suunnittelimme päivän ohjelmaa ja päätimme pitää ”laiskapäivän”! Huilailimme, kertasimme tähänastisia kokemuksia, teimme reittisuunnitelmia hotellissa ja odottelimme josko vaikka sade taukoaisi ja kas – hieman ennen kahtatoista taivaalla, harmaiden ja raskaiden pilvien lomassa näkyi tuo odotettu valoilmiö – aurinko!! Elämä siis voittaa!! Heitimme laukut pyöriin ja huoneen avaimet respaan ja sitten taas rinta rottingilla menox! Ajelimme hiljakseen Gomo-järven rantaa alas Gomon kaupunkiin. Uljas järvi tuo Gomo – kannattaa käydä katsomassa!! Gomosta jatkoimme matkaa Milanoon. Ennen Milanoa alkoi sataa uudelleen ja reippaasti satoikin, ukkonenkin räjähti pari kertaa. Sade loppui onneksi kuitenkin n. tunnin sisällä ja taas oli niin ilma kuin mielikin komiana!
Moottoritiet ovat täälläkin maksullisia mutta Sveitsin kertamaksun sijaan täällä on maksuasemat
moottoriteillä – pahimmillaan 15km välein! Inhottavaa pysähtelemistä just kun vauhtiin pääsee!
Mutta kai se on Italian valtion tapa työllistää kansalaisiaan ja antaa sosiaalisen avustuksen sijaan
töitä! Terve piirre sinällään! Moottoritiemaksuihin Italiassa kului euroja enemmän kuin bensaan! Toinen kummajaisuus oli se, että 30m pitkä rekka maksoi saman maksun kuin yhden hengen moottoripyörä! Tankkauspisteissä oli kolmas kummajainen, Italian ihme; niissä pienet sikäläiset miehet liruttavat poltinnesteet tankkiin ja ottavat maksun suoraan lompakkoonsa – sopivasti ylöspäin pyöristettynä, ja ilman kuittia - tietenkin!
Italian sivutiet – jos uskaltaa moottoritien ulkopuolelle – ovat viitoitetut täydelleen pohjoisen
miehen käsityskyvyn ylittävästi. Mitä tahansa saattaa lukea missä tahansa eikä mikään kuitenkaan
johda mihinkään! On kokeiltu sekin!! Yhtä päätöntä niin kuin Paavon puhe itsenäisyyspäivänä!
Kaikkine erikoisuuksineen – erittäinkin Gomo-järven rantavuoret… tämä päivä oli taas yksi erilainen päivä reissumiehen pieneen mieleen!
Otimme päivän päätteeksi huoneen Mantovan kaupungista ABC-hotellista! Mantovaan jäimme siksi, että Pohjolasta lähdettyämme suunnitelmiimme tuli yllättävä muutos. Olimme suunnitelleet
tekevämme koko matkan kahdestaan Kalevin kanssa mutta muutamaa päivää ennen lähtöämme ajattelin – mitä jos muijat lentäis kypärät kädessä Bolognaan ja ajeltaisiin porukalla kolme neljä
päivää pohjois-Italiassa! No, meidän emäntää ei montaa kertaa tarvi matkalle kehottaa ja niin Kalevinkin emäntä innostui asiaan ja niin hankittiin liput ja huomenissa he sitten ovat täällä!
Mantovasta olisi mielestämme sopivan lyhyt matka Bolognan kentälle!
Aivan alussa kun kehuin emäntiämme – se ei ollut turhaa puhetta! Vaikka he nyt mukaan ”pääsivätkin”, niin alun perin ”matkustuslupa” oli saatu ilman heidän mukaantuloaan!!!!!!!!!
Illalla kävimme syömässä läheisessä ristorantessa mukavan tukevan annoksen perusitalialaista
ruokaa. Ja hyvää oli – niin hyvää, että muutama minuutti hotelliin palaamisemme jälkeen ovelle
koputettiin ja oven takana seisoi hotellin palvelija mukanaan Kari nahkaliivi, jonka hän oli unohtanut ristoranten tuolin selkänojalle!! Jotta se siitä kuuluisasta italialaisesta epärehellisyydestä!
283km tuli pituutta tämän päivän elämyksille.
06.06.2002
Koitti torstaiaamu – tänään emännät sitten tulevat.
Heräsin viiden jälkeen äänekkääseen lintujen rääkkymiseen. No, oikeestihan ne lauloivat parhaansa mukaan mutta kun laulavat niin kovaa että siihen herää unestaan niin unisen matkamiehen aivoissa se kuulostaa lähinnä rääkkymiseltä! Sitten vaan puoli seitsemään asti ”väkisinmakaamista”, aamutoimet, pakkaaminen, aamiainen ja lähtö kohti Bolognaa.
Hotellista lähtiessämme Kalevi kävi varaamassa meille huoneet la-su väliseksi yöksi - emännät kun lähtevät su-aamuna takaisin Pohjolaan ja tästä on sopiva matka aamuiseen ajoon! On sitten huoneet valmiiksi varattuina jos vaikka olisi myöhäinenkin ilta palatessamme.
Bolognan kenttä löytyi yllättävän helposti ja Tukholman konekin laskeutui ajoissa, klo 11.00!
Nipin napin saimme mahtumaan tyttöjen varusteet pyöriemme laukkuihin ja sitten pyörät kohti
Veneziaa! Luonnollisestikin perusteellisempi tutustuminen tähän kondolien kaupunkiin jäi varsin
pinnalliseksi mutta tulipahan käytyä sielläkin, - pari korttia emäntä kirjoitti ja postitti ja tulihan
sitä sikäläisen seriffinkin kanssa sanoja vaihdettua!! Kaunis paikka eikä turhan paljon väkeäkään
vaikka toisenlaista olin kuullut paikasta puhuttavan Johtui varmaan varhaiskesäisestä ajankohdasta!
Sitten pyörät ympäri ja suunta kohden maailman kuulua oopperakaupunkia, Veronaa ja siitä vielä tovin matkaa kohti matkamme pääkohdetta – Lago di Gardaa!!!!!! Matkalla Veronaan saimme jälleen niskaamme kunnon sateen, onneksi sekin oli vain ukkoskuuro ja loppui noin vartissa.
Gardan etelärannalta saimme kauniilta paikalta hotellihuoneen näköaloineen tuolle unelmiemme
järvelle! Pyörätkin saimme yöksi hotellin viinikellariin sampanjapullokartonkien lomaan.
Ovat bemaritkin sitten saaneet yöpyä arvokkaassa seurassa! Huone aamiaisineen ei ollut kallis suhteessa siisteyteen ja tasoon – vain 67e/huone Albergo Favorito oli hotellin nimi.
Illalla sitten kävimme promenadilla tutustumassa ympäristöön ja porukalla syömässä tyttöjen
Italiaan tulon kunniaksi. Vaikka olivathan he molemmat jo kerran tänä vuonna täällä olleet!
Mutta nyt oli nyt ja sitä piti juhlia! Karin keittämät iltakahvit joimme sitten Kalevin huoneessa
suunnitellen samalla huomista reittiä ja muuta ohjelmaa. Kunpa Luoja antaisi meille huomiseksi hyvän ajoilman, jotta voisimme nauttia matkamme huipennuksesta jokaisen sen tarjoaman pisaran!
No, huomiseksi on paljon suunnitelmia, toivottavasti edes osa toteutuu.
Edelleenkin voin sanoa, että matkamme tänne alas Italiaan on antanut täyden vastineen kaikelle sille rahalle ja muulle uhraukselle minkä olemme tähän kaikkeen sijoittaneet!
Toivottavasti emäntämmekin ovat saaneet ja tulevat saamaan saman tyytyväisyyden ja hyvänolon
tunteen ennen kuin heidän koneensa pyörät irtoavat Bolognan kiitoradasta ja Italia järvineen ja
moottoripyöräretkineen siirtyy muistojen värikkääseen vihkoon!
Hyvää yötä – nukutaan hyvin, onhan takana jälleen 423 uutta italialaista kilometriä!
07.06.2002
Iltamyöhästä alkanut sade jatkui aamuyöhön. Onneksi ennen seitsemää oli sade jo tyystin ohi
Mutta keli jatkui silti harmaanpilvisenä. Kävin Säteen kanssa Gardassa aamu-uimassa ennen aamiaista. Olimme sopineet kahdeksaksi tapaamisen yhteisellä aamiaisella ja niin nautimme aamupalan yhdessä kaikki neljä! Yhdeksän aikoihin hissasimme bemarimme takaperin ylös viinikellarista ja saman tien reput laukkuihin ja maantielle Ilmakin alkoi seestyä ja näkyvyys tuli ihan hyväksi! Näki kohtalaisesti jopa yli järven!
Ajelimme Garda-järven länsireunaa ylös. Maisemat tosi mahtavat – ei voi enää paljon petrata, tämäkin jo mykistää! Nyt ymmärrän miksi Garda on eräs motoristien Mekka! Onhan maailmassa toki muitakin mahtavia paikkoja mutta kyllä Lago di Garda kaikkineen…Koko seudun asutus, talot, puutarhat, istutukset ja luonto – tämä on taas sitä jotain, joka pitää itse kokea – siihen ei ole sanoja! Mahtavat, kymmeniä metrejä korkeat cypressit loivat satumaisen puikkokylän tunteen!!
Tremosinen kohdalla poikkesimme rantatieltä ylös vuorille, eli teimme mutkan Viseon kautta
Ja sitten takaisin alas rantatielle. Tämä sivulenkki vuorille oli kokemuksena kuin satukirjasta!! Olen joskus nähnyt jossain luontofilmissä jotain vastaavaa! Tie kiemurteli todella upeasti sademetsäviidakon tuntuisessa tiheissä lehtipuurinteissä vuoristopurojen lomassa, solissa, jotka olivat vain tien levyisiä ja kymmeniä metrejä ylempänä näkyi aavistus sinisestä taivaasta.
Todella väkevät maisemat – jos tämän saman reitin ajaisi autolla, näkisi ehkä kolmanneksen
mutta moottoripyörässä ei ole kattoa estämässä näköaloja!
Ajoreitti Vesion kautta on yksi ehdoton pakko; sitä ei saa missata jos tänne tulee! Ainakin meille jokaiselle se oli fantastinen kokemus - ei sen kuvaamiseen taaskaan riitä tavallisen motoristin vajavainen sanavarasto! Mutta jos vaikka sanat puuttuvatkin, sitä himokkaammin imin itseeni kaiken näkemäni ja kokemani, sain jälleen kerran sellaisia muistikuvia, jotka takuulla säilyvät sielussa halki elämän! Ystävät – kyllä elämä on juhlaa! Ja maailma kaunis!
Riva de Gardassa kävimme kaupassa ja sitten ajoimme vielä hetken matkaa Torboleen,
josta otimme huoneet Hotel Angelinista, ihan siisti ja mukava hotelli uima-altaineen! 64e/huone!
Kaikki käyttämämme hotellit ovat olleet yllättävän siistejä ja tasokkaita! Ja sitä paitsi
edullisia! Riippunee siitäkin, ettei niillä ole paljon asiakkaita tähän aikaan vuodesta!
Hotelliasioissa vallitsi täydelleen ostajan markkinat! Suihkun jälkeen menimme Säteen kanssa uimaan altaalle. Uimme oikein sielumme halusta altaan päästä päähän ainakin kymmenen kertaa! Sitten lähdimme katsastamaan kävellen kylää pikkuputiikkeineen ja kuppiloineen!
Myöhemmin illalla kävimme sitten vielä porukalla illastaas paikallisessa rantapizzeriassa
pizzat. Pizzat tietenkin - Italiassa kun ollaan!!! Tämä pizza ei kyllä saanut pisteitä – sitkeitä olivat kuin…mutta tyytyväisinä kuitenkin kaikkeen poistuimme myöhemmin hotelliimme iltakahveille!
Kaiken aikaa vahvistuu sisälläni tunne, että tulen tänne uudestaan! Tänään ajoimme matkamme lyhimmän matkan – vain 105km, mutta siltikin näimme ja koimme ehkä eniten kaikista päivistä!
Puolet Gardasta on nyt kierretty! Jatketaan huomenna! Hyvää yötä!
Illalla – sanottuamme ”hyvät yöt” matkakumppaneillemme – istuimme emännän kanssa myöhään lämpimään Gardan yöhön huoneemme parvekkeella katsellen Italian tummaa taivasta vasten piirtyviä vuorten mustia silhuetteja. Ilta oli sametin pehmeä ja tunnelma käsin kosketeltavaa!
Tänään ajoimme ”vain” 105 km mutta ne kilometrit olivat täynnä näkemistä ja kokemista!
08.06.2002
Aamu valkeni sumuisena. Herättyämme kävimme aamu-uinnilla altaan ihanan lämpöisessä vedessä. Sitten pakkaaminen ja alas aamiaiselle yhdessä porukalla! Yhdeksän aikoihin jälleen tien päälle. Tarkoituksemme oli ajaa heti ylös vuorille Cambiin ja Tennon ja Golognan kautta takaisin Torboleen. Reitillä oli monia ihania rastipaikkoja grilleineen. Yhtä näistä paikoista käytimme kahvitteluumme ja valokuvaamiseen! Torbolesta jatkoimme alas Gardan itärantaa. Maisemat jatkuivat eilisen kaltaisina – ihan oikeasti, en löydä sanoja kertomaan kokemaamme sinulle! Nämä ovat maisemia, jotka vaan pitää tulla kokemaan itse paikan päälle! Siksi tämän päivän päiväkirjaosuuskin jäänee matkan lyhimmäksi!
Kokemuksia, elämyksiä ja nähtävää on mutta ei ole sanoja niitä kuvaamaan! No, emäntämme lentävät huomenissa pois, joten iltapäivällä joimme kahvit järven rannalla, loimme viimeiset silmäyksemme tuohon kuuluisaan Lago di Gardaan, tankkasimme uskolliset ratsumme ja ajoimme Mantovaan, josta olimme etukäteen varanneet hotellin! Mantovassa Säde ja minä lähdimme heti tutustumaan kaupungin lauantaielämään ja kylän raitteihin. Kalevikin lähti samoille reiteille hetkeä myöhemmin saaden seurakseen paluumatkalla lahjakkaan ukkossateen! Sateen aikana me nautimme hotellia vastapäisen pizzerian maukasta, todella maukasta, Europa-pizzaa!
Tämä päivä on ihana päivä pujottaa elämäni päivien ketjuun!!!!! Sade laulaa ulkona tätä kirjoittaessani – me juomme vielä kahdestaan iltakahvit, painumme suihkuun ja sitä tietä unten valtakuntaan herätäksemme aamulla energisinä ja halukkaina kaikille niille uusille seikkailuille joita uusi päivä mukanaan kantaa Päivän ajomatkaksi tuli 227 km.
09.06.2002
Uusi aamu valkeni sateisena ja koleana, ulkona vain 17 !!Seitsemältä kuitenkin aamiaiselle ja kahdeksalta maantielle kohti Bolognan lentokenttää! Emäntien kohdalta pyöräilyt on nyt pyöräilty ja arkinen paluu Pohjan perille edessä! Jätimme emäntämme kentälle ja palasimme takaisin kohti pohjoista, nyt suunta on meilläkin kotiinpäin! Matkaa vaan tuhansia ilometrejä….Emäntien koneen piti lähteä klo 12.00 muttei se lähtenytkään koskaan! Iltamyöhällä heidät lennätettiin Roomaan ja sitä kautta Tukholmaan joskus kahden aikaan seuraavana yönä! No, pääsivät vaimot käymään Roomassakin, mun emäntä jo toisen kerran puolen vuoden aikana, maaliskuussahan olimme Roomassa yhdessä!
Kalevi ja minä ajelimme Veronan, Trenton ja Meranon kautta kohti pohjoista. Tarkoituksenamme oli ajaa Timmelsjouchin solasta mutta taas lumi teki esteet; tiellä oli lumiketjusuositus – mene sinne sitten isolla moottoripyörällä laskeutumaan parista kilometristä alas lumista ja jäistä jopa 18% alamäkeä!! Pakko muuttaa taas suunnitelmia ja suunnistaa Jaufenpassiin. Vähän ennen Jaufenpassia otimme huoneen erikoisen näköisestä Lina’s Gasthoffista. Oli tosi erilainen majatalo; vanhaa puuta, villin lännen tyyliin rakennettu uusi ja moderni paikka, jopa sähkölämmitteiset sängyt!!! Ja edullinen – 22e/henkilö aamiaisineen!! Maisemat matkan aikana olivat upeita – kuin alppimaisemat vain olla voivat! Pari kertaa joimme kahvit luonnossa – termospullo on sitten hiukan mainio keksintö! Verona – Merano -tie, vaikka moottoritie olikin, on oikein kaunis tie. Avarat ja kauas näkyvät maisemat vuorten rinteillä roikkuvine pilvineen. Upeaa! Suihkun jälkeen iltakahvit ja sitten nukkumaan vaikka ilta onkin vielä nuori. Majatalon kukko kuitenkin kiekuu meidät hereille jo ennen auringon nousua! No, siitä onkin sitten hyvä alkaa uusi päivä - viimeinen alppimaisemapäivä! Kulunut päivä oli elämyksiä täynnä, alkaa vaan olla niin, että "kuppi" tulee täyteen. Eli on tullut niin paljon ihanaa ja suurta niin lyhyessä ajassa ettei enää oikein osaa kaikkea "sulattaa"! Mutta silti kaikki taltioituu muistin lokerikkoihin joista niitä on sitten jälkeenpäin mukava kaivaa esiin ja "maistella"!
Nyt ihanan lämpöiseen ja untuvanpehmeään sänkyyn – hyvää yötä! Kalevi nukkuu jo!
Ihmekös tuo sillä ajoimmehan tänään taas melkoisen pätkän mahtavissa maisemissa, 451 km.
10.06.2002
Lina’s Gasthoffin yläkerran kamarissa heräsi kaksi reissupoikaa odotetusti kukonlauluun.
Huoneessa oli 15 lämmintä mutta takana erittäin hyvin nukuttu yö! Kiitos sähkösängyn ja unelmansuloisten vuodevaatteiden!!! Aivan ihanan upea yö - vaikka yksi nukuimmekin!
Aamupakkailun jälkeen menimme alas aamiaiselle country-tyyliseen ravintolaan. Vanhahko, arvoisa emäntä, varmaan Lina itse, en tiedä kun ei osannut muuta kuin saksaa, tarjoili meille aamiaisen. Täytyy sanoa, että aamiainen oli paras ja monipuolisin kaikista matkamme aamiaisista, eli taas kerran totesin, että hinta ja laatu eivät kulje käsi kädessä!
Tässä tapauksessa eurolla sai reilusti kaksi euroa!!!
No, välittömästi aamiaisen jälkeen pyörät käyntiin ja kohteena Munchen! Maisemat jatkuivat entisen komeina ja uljaina! Vielä silmä jaksoi imeä itseensä viimeiset alppien näkymät. MAHTAVIA!!! Ajoimme hyvin vaihtelevassa säässä. Alimmillaan lämpökin putosi 3:een asteeseen! Matkalla sekä satoi että paistoi. Korkeimmalla kohdalla olimme niin pilvessä, että näkyvyyskin putosi alle 50 metriin! Mutta sitten taas kirkastui kun laskeuduimme alemmas!
Itävalta otti reissumiehet vastaan ihan kuin Italia heidät jättikin. Insbruck – tuo entinen suuri olympiakaupunki – ei varmaan edes huomannut kahden suomalaisen motoristin saapumista ja poistumista – tuskin kunnolla motoristitkaan. Yllättävän pieni kaupunki! Ainakin minä olin kuvitellut sen paljon isommaksi. Itävallassa silmiin osuivat ja mieleen jäivät päällimmäiseksi talojen upeat seinämaalaukset. Myös ikkunan raamit olivat koristeellisia maalauksia – eivät mitään laudan paloja!! Tosi erikoisen näköisiä ja kauniita! Samoin jäi mieleen talojen katoilla olevat lumen liukuesteet! En keksinyt niille mitään käyttöä enkä ymmärrä miksi lumi ei saa liukua alas katolta mutta melkein joka talon katolla ne vaan olivat!
Munchenissä Martin ja Kaija – edelleen Kalevin tuttuja, joilla mökki Merikarvialla – ottivat meidät
ystävän lämmöllä vastaan. Söimme, saunoimme, juttelimme ja kahvittelimme puoliin öihin
kunnes järki vihdoin voitti ja siirryimme nukkumatiloihin heidän viihtyisän talonsa yläkertaan!
Oli ihanaa käydä saunassa Saksassa(kin)! Sekä Martin että Kaija puhuivat suomea! Martinkin
saksalaisena oli opetellut suomen kielen ja vaikutti todelliselta Suomi-fanilta!
Jälleen paljosta kiitollisena oli ihana käydä levolle ja siirtyä pehmeässä sängyssä unten maille!
300 km oli jälleen ajettu.
11.06.2002
1086km!!!! Niin, tänään oli Pyörän Päivä! Kaikkea muutahan olemmekin saaneet kokea
ja paljosta nauttia mutta pyörä ei ole oikein saanut vielä kulkea.
Mutta tänään sai!!! Munchenistä startattiin aamulla puoli yheksän kieppeillä. Siitä sitten Berliinin ja Hampurin kautta Flensburgiin, Tanskan rajalle. Matkaa kertyi vaatimattomat 1086km!!
Oli todella mukavaa antaa bemarin "lentää" ja istua itse sen selässä. Marssinopeus oli siinä 120-160km/t. Kokeiltiin siinä parissakin kohtaa paljonko löytyy RT:n rahkeista – mä sain mittariin 210km/t tuulilasi alhaalla ja laukut paikoillaan!!! On se kuulkaa aika vauhti – kypärä oli lähteä päästä! Tänään oli oikein nautinnollinen matka- ja vauhtipäivä! Maisemia ei todellakaan ehditty ihailemaan vaan eipä tuolla jaksolla ole paljon ihailtavaakaan – pääasiassa peltoa ja taas peltoa, joukossa muutama tuulivipperä, eli tuulivoimala!
Ajattelinkin siinä ajellessani, että jos Suomessa ajellessa tulee mieleen; onko Suomessa muuta kuin metsiä niin Saksassa halki ajaessa herää kysymys onko Saksassa muuta kuin peltoa!?
No, sitten yhdeksän aikoihin löysimme hotellin jossa oli vapaita huoneita, 27,5e/henkilö.
Tämäkin hotelli oli tosi siisti ja mukava, pyörillekin parkkipaikka takapihalta portin takana!
Pyöriähän varastetaan niin paljon, että pyörien yöparkkeeraus oli yksi pulma. Onneksi melkein
jokaisella hotellilla oli tarjota "turvallinen" parkkipaikka yön ajaksi! Ainoastaan yhden hotellin jouduimme hylkäämään puuttuvan parkkipaikan takia!
Vaikka päivä oli paljolti vain siirtymistä kohteesta A kohteeseen B, ainakin minulle se oli nautinto, joka tästä matkasta vielä puuttui! Minä kun nautin niin monista asioista – myös vauhdista!
Nautin suunnattomasti vain ajaa tuolla teknisellä ratsullani ja tuntea sen voiman ja samalla
sen suuren nöyryyden – se tekee just sen ja vain sen minkä MINÄ käsken!!
Päivä oli se puuttuva osanen meidän seikkailuumme – huomennahan sulkeutuu minun osuuteni
tässä kahdeksikossa kahdeksaan valtioon; kartalla reittimme muodostaa numeron 8 ja kävimme
Kahdeksassa maassa; Suomi, Saksa, Ranska, Sveitsi, Italia, Itävalta, Tanska ja Ruotsi!
On siinä ollut ajamista – 1086 kilometriä - ja huomenna taas jatketaan!
Nyt unta palloon jotta aamulla taas jaksaa…
12.06.2002
Yöllä satoi! Aamulla aurinko pilkisteli tummien ja raskaan näköisten pilvien rakosista.
Heräsin taas ennen kuutta joten jouduin harrastamaan jälleen "väkisin makaamista" kuuteen
ennenkuin lauloin Kalevi-veljeni hereille. Seitsemäksi aamiaiselle. Ihan hyvä ja riittävä aamiainen vaikka sen tekijä nukkuikin pommiin ja saimme odotella aamiaistamme vartin verran!
Pääsimme kuitenkin starttaamaan klo 8.00 Illalla etsiessämme vapaata hotellia hukkasimme suuntavaistomme eikä meillä ollut aavistustakaan, missä suunnassa oli Tanskaan johtava moottoritie mutta löytyihän se oikea tie – lopulta yllättävänkin helposti!
Ei kun menox taas – nyt suuntana kotoisen tuttu Stockholm!
Ajoimme Tanskan uusien, maksullisten siltojen kautta, 150 Skr/silta. Upeita siltoja, komein tietysti 18km pitkä Stora Bältin silta! Siltojen jälkeen oltiinkin sitten kotoisella Ruottin maalla Malmössa.
Helsingborgin kohdilla alkoi sataa ja lämpötilakin vajosi tuonne 12 asteen hujakoille!
Vettä tulikin sitten seuraavat 500km. Ihan vaan tiedoksi, ettei coretex ole mikään vesitiivis asu, sekä minun että Kalevin persusta ja coretex-hanskat olivat läpimärät 300-350km sadeajon jälkeen!
Housut kastuivat ihan hetkessä sitten kun eka kosteus tuntui – Kalevi luulikin rakkonsa haljenneen!
Niin äkillinen oli veden läpitunkeutuminen.
(Tähän väliin jälkeenpäin yksi lisäys: kotiin palattuani otin yhteyttä Yokon myyntiin kertoakseni housujeni kastumisesta ja sain selityksittä uudet housut sekä hyvitykseksi Yokon t-paidan.
Näiden uusien housujen kanssa en ole kastunut. Lienee ollut kyseessä valmistus/teippausvirhe!)
Onneksi sade taas kerran loppui ja saimme ajella viimeiset sata kilsaa kuivalla tiellä.
Mutta kylmä oli, hrrrrrrrrrrrr!! Matkalla puimme päällemme kaiken mikä mahtui ajoasun alle – nahkaliivejä myöten! Yksi "läheltäpiti" – tilannekin syntyi kun n. 100m edellämme ajavassa rekassa räjähti rengas. Valtaisat kumiriekaleet lensivät ilmassa ja pitkin tietä. Sellaiseen kun pyörällä ajaa 120km/t niin ei paljoa jää oletuksille sijaa! Tai jos saa sellaisen syliinsä! Huh!
No, meillä oli se kolmen sekunnin välimatka…ja se riitti - muuten en olisi tätä sinulle kertomassa.
Kotisaunassa sitten lämmiteltiin vilut pois ja terassilla kerrattiin matkan kohokohtia.
Aamulla Kalevi starttasi Viking Linea kohtia. Mun osaltani kierros oli umpeutunut.
Todella tyytyväisenä kaikkeen kohdanneeseen – sateestakin huolimatta – etsin nyt pisteen tälle matkapäiväkirjalle. Tänään tuli mittariin taas 1039 uutta, mieleenjäävää kilometriä.
6056 km tuli 14 pv:n matkan kokonaissaldoksi. Kustannukset rahassa kiinnostaa varmasti monia!
No, me teimme matkan melko ”tavallisesti” ilman isompia ostoksia ja omaa termospulloa ahkerasti käyttäen. Silti matkaan kului vaimojen lentomatkat mukaan lukien 1800€. Enemmänkin matkaan voi rahaa polttaa mutta tuolla(kin) summalla saa jo kokemuksia kylliksi. Esim. lentolippujen hinnat kantsii tarkistaa hyvin. Meidän emännät lensivät Tukholman kautta.
Paljon minulta jäi kertomatta, mutta niin kuuluukin – kaiken edellä kertomani voi ymmärtää vain se, joka on itse vastaavan matkan tehnyt! Paljonhan puhutaan – puhuminen kun ei maksa yhtään mitään, - kuitenkin noissa ”löysissä” jutuissa on niin peräti vähän "sidettä"! Paas, kuule, mennen ite – sitten puhut kokemuksesta ja sielusi on täynnä väkeviä muisteloita! MOI!
Päiväkirja matkastamme Italiaan ja takaisin. Pyörinä olivat BMW r1100rt
30-31.05.2002
Pyörä enemmän tai vähemmän huolellisesti pakattuna ja mieli odotuksia täynnä hyvästelin koti-Tukholmassa rakkaan vaimoni, joka jälleen kerran päästi minut yksinäni matkalle.
Edessä oleva matka ei nyt viikoissa olisi kuin puolet siitä, kun v. 1999 vaeltelin neljä viikkoa yksinäni Lähi-Idässä, mutta kaikki vaimot eivät silti laske miehiään yksin – jos väität muuta niin paas kokeillen! Löysät ja leuhkat puheet kun ovat kaikille ilmaisia ja ovat erittäin helppoja lurautella ilmoille!
No, Viking Linen Isabella-alus kuljetti seikkailijan lahden yli Suomen Turkuun, josta ajoin suoraan Nakkilaan renkaan vaihtoon! Alla pitää olla kunnon renkaat kun lähtee näinkin pitkälle matkalle, kilometrejä kun saattaa tulla enemmän kuin odottaakaan, oletettavasti kuitenkin 5500-6500km.
Uuden uutukaiset Michelinit alla ajelin sitten iltapäivällä Kalevi-veljeni luo Poriin!
Kalevi lähtee kanssani ja mutta on ollut vielä päivän töissä joten starttaamme matkaan työpäivän päätyttyä! Kalevin hyvästeltyä oman rakkaan vaimonsa, - joka hänkin osoitti urheutta laskemalla miehensä ”vapaaksi” – suuntasimme Hankoon! No, minun seurani nyt on tunnetusti turvallista!!!!
Ajattelimme lähteä hyvissä ajoin heti Kalevin työn päätyttyä siksi, jottei ajan kanssa tulisi mitään stressiä. Laiva Hangosta Rostokiin lähtisi lippujen mukaan klo 22.00 mutta matkatoimiston
ystävällinen virkailija kehotti meitä olemaan satamassa tuntia ennen lähtöä.
No, me olimme Hangossa jo klo 20.30 joten meillä oli hyvin aikaa tehdä pieni tutustumisrundi Hangon kaupungissa! Yllättävä pieni kylä tämä Hanko! Ainakin minulla oli ollut mielikuva, että se olisi edes hieman isompi. No, luulo ei ole tiedon väärti, sanoo wanha kansa.
Tulimme sataman inn checkaukseen n. 20.50 tai vähän jälkeen. Minkäänlaista jonoa ei ollut ja pääsimme ajamaan suoraan laivaan. No, siinä kun kiinnittelimme pyöriämme huomasimme, että laivahan menee jo!! Ensin oletimme, että ei-suomalainen laiva kun on, niin se ei välittäisi niin aikatauluista vaan lähtee heti kun viimeinen paikkansa varannut on saapunut alukseen. Silti ihmettelin – olenhan toki pitkälti kolmattakymmenettä vuotta aluksissa matkannuteikä moista ole ennen sattunut! Aluksen receptionissa näimme sitten aikataulun ja siinä luki ihan selvällä Suomen kielellä, jotta lähtö Hangosta on klo 21.00 Meidän lipuissamme oli siis väärä aika!! Oli minuuteista kiinni, ettei matkamme katkennut jo ennen alkamistaan!
Laivaan ei olisi ehditty jos Kalevi-veljeni ei olisi tullut paljon enemmän isäänsä kuin minä! Isämmehän ehtii laivaan vaikka joutuisi kahdesti vaihtamaan autoonsa renkaan! Minun elämäntyylilläni ei laivaan olisi ehditty! Minä tulen aina varttia vailla mutta kuitenkin ajoissa!!!
Alus, Superfast, oli uusi ja komia, meillä neljän hengen ikkunallinen A-hytti. Matkan hinta oli 308 euroa pyörän kanssa.
Sitten vaan tutustumiskierrokselle alukseen, - ihan oli erityyppinen kuin Ruotsin laivat.
Halvan viinan houkuttamia risteileviä juopuneita ei koko aluksella näkynyt, isot tax free–kaupat puuttuivat ja tunnelma oli leppoisan mukava! Pian reissupojat vetäytyivät mukavaan hyttiinsä iltatoimiinsa ja Karin keittämiä iltakahveita nauttimaan!
Nyt seikkailumme oli sitten alkanut oikeesti! Kilometrejä mittariin oli kertynyt 503
01.06.2002
Hyvin nukutun yön jälkeen (n. klo 9.00) oli mukava keitellä hytissä aamukahvit ja nauttia suuresta ikkunasta avautuvasta näköalasta; aavansininen, rannaton meri ja rinnassa pompottava malttamaton kulkurin sydän!! Ihana alku tulevalle seikkailullemme!
Kävimme jälleen kierroksella aluksessa. Nyt olivat kaupat auki ja ostimme jotain pikkuhyvää, minä jopa Euroopan kartan. Kalevilla oli kyllä hyvät, pikkutarkat kartat mutta sellainen yleiskartta, josta näkee kerralla koko reittimme, - sellaista meillä ei ollut
Sitten menimme takasin hyttiimme suunnittelemaan illan ajomatkaa.
Iltapäivällä kävimme syömässä aluksen bufeessa – ihan ruokaisa ja monipuolinen pöytä ja tarjoilu/palvelu aivan erinomaista, henkilökuntaa oli runsaasti ja kaikki sujui mukavan juoheasti! Puolitoista tuntia myöhemmin poistuimme tyytyväisinä, vatsat pulleina ravintolasta hyttiimme. Ulkona kävi sen verran voimakas tuuli, että maisemia oli mukavampi katsella ”ruudun takaa”!
Super Fast oli Rostokin satamassa klo 16.15
Ajoimme satamasta n. 200km kohti etelää Vismarin, Schwerin ja Ludwglustin kautta – siis pikkuteitä – lähelle Uelzeniä josta löysimme gasthausin ja otimme siitä huoneen!
Paikka oli suhteellisen uusi ja siisti, maksoi vain 20 euroa/mies.
Ajomatkan maisemat entisen itä-Saksan halki olivat erilaiset ( !! )kuin mihin olin tottunut.
Kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä tien yli ulottuvia tammien ja lehmusten muodostamia tunneleita, sademetsään verrattavia tiheitä viidakoita, joissa puut peittivät taivaan niin, ettei maassa auringon valon puuttuessa ole minkäänlaista aluskasvillisuutta. Kun meillä Suomessa ja Ruotsissa kohelletaan kaiken maailman naturaohjelmista ja lehtojen suojeluista - ei voi kuin ihmetellä, että onko millään mitään järkeä!!
No, iltakymmenen aikoihin kaksi suihkunpuhdasta motoristia nautti iltakahvinsa uelzeniläisen gasthausin yläkerran kamarissa onnellisina ja hyvin tyytyväisinä elämäänsä. Päivä oli illassaan – kokemisen arvoinen seikkailupäivä.
Mutta nyt nukkumaan – huomenna matka jatkuu! Tänään ehdimme ajaa 216 km
02.06.2002
Kello oli soittamassa 08.00 mutta reissumiehen menokouraa kutitti jo ennen kuutta siihen malliin, ettei unella ollut sijaa!!! Keittelimme aamukahvit itse kun olimme talon ainoat yöpyjät emmekä sitten viitsineet tilata aamiaista! Hieno ajankohta muuten tehdä matkaa tämä alkukesä – ei missään minkäänlaista tungosta, turistikausihan alkaa vasta juhannuksen aikoihin!
Starttasimme pyörämme tasan 07.30 ja ajatuksemme oli ehtiä illaksi a.m Frankfurtiin. Melkein Hannoveriin maisemat jatkuivat eilisestä tuttuina lehtotunneleina ja puistokatuina kunnes sitten vihdoin pääsimme ”baanoille”! Oli todella mahtavaa ajella lujaa oikein laillisesti. 150km/t mittarissa, poliisiauto lähestyy takaa pillit soiden eikä tarvitse yhtään hätkähtää, että nyt tuli kalliiksi, ei, niillä oli kiire jonnekin muualle!
No, vauhti baanalla vaihteli erittäin paljon – yksi kissa oli jäänyt auton alle ja koko liikenne soljui tapahtumapaikan ohi tuskin kävelyvauhtia kaikkien hämmästeltyä katin maallisen matkan julmaa päätöstä. Kun taas paikoin oikeanpuoleinenkin kaista veti 120km/t vasenhan meni silloin jo reippaasti kolmattasataa! Yksi peräänajokolari oli vastaantuloväylällä, - 9 autoa samassa kasassa muttei onneksi mitään kamalampaa aiheutunut, mitä nyt sellainen 10km jono!!!
Parissa kohden oli autopalo muuten matkanteko sujui mukavasti! Pysähtelimme sopivin välein pikku tauolle ja pari kertaa joimme kunnon kahvit omista termareistamme! Saksan puolella moottoriteillä on kunnon rastipaikat kalusteineen, baareineen, kauppoineen, WC:een ja tietenkin bensa-asemineen!
Loppupäivästä Kalevikin alkoi ”vapautua” ja bemari irrotteli helposti tuollaiset puoltoista euroa!!! Sillee sitä pitää!! Varsinkin kun ihan laillisesti…!!
Noh, sitten alkoikin jo ilta lähestyä ja mieleen tuli seuraavan yöpuun etsiminen. Freiburgin U62 liittymästä ajoimme maantielle no 3 kohti Baselia. Bad Krozingenista otimme sitten hotellihuoneen, 74e/huone, kävimme pizzalla lähistön pizzeriassa, suihkussa ja kävelees kylän raitilla! Iltakahvit joimmekin sitten omalla parvekkeellamme ilta-auringon viimeisten säteiden sammuessa Saksan taivaalla.
Ajosää oli tosi makea koko päivän, alkumatkasta täys kymppi mutta viimeiset tunnit ehkä oli liian lämmin, 28!! Mutta ei valiteta – seikkailumme on edelleenkin jatkunut vähintäänkin odotustemme mukaisesti!
Olen tyytyväinen ja laskeudun levolle sisin huomisen odotuksessa ja tyytyväisenä kuluneeseen päivään - paljon on ajettu ja paljon on nähty mutta monta on päivääkin edessä ennen kuin kotimaahamme palaamme!
Siispä nyt nukkumaan – hyvää yötä! Päivän ajomatkaksi tuli tänään 697 km.
03.06.2002
Tänään oli herätys varttia vaille kaheksan.
Varasimme aamiaisen puoli yheksäksi ja sitä ennen pakkasimme laukut taas ajo-kuntoon.
Hotelli oli tosi siisti ja palvelu lähes täydellinen!! Jopa aamiainen yllätti monipuolisuudellaan ja laadullaan. Jos ajan reissun joskus uudelleen – poikkean samaan hotelliin varmasti. Vaan taitaa se vanhahko herrasmies, joka toimi vastaanotossa, tarjoilijana, hovimestarina, kokkina jne… jo silloin olla vähintäänkin eläkkeellä! Herrasmiehen lisäksi emme nähneet koko hotellissa muita työntekijöitä! Silti tällä herralla ei ollut kiire – kaikki toimi ja hänellä oli vielä aikaa tulla juttelemaankin ”kaukaisten” vieraiden kanssa!
No, ei kun menox taas! Ensimmäiseen markettiin täydentämään eväspuolta ja sitten – Ranskaan! Ranska kun on tuossa Reinin toisella rannalla. Eivät ne maisemat paljon muuttuneet vaikka maata vaihdettiinkin mutta sen kuuluisan ranskalaisen muotoilun ja tyylin – sen kyllä huomasi!
Jopa moottoriteiden ylikulkusilloissa oli muotoja, värejä ja tyyliä! Ei niidenkään pakosta tarvi olla vain harmaata, suorakulmaista betonia!
Baselissa sitten ylitimme EU:n rajan ja siirryimme Sveitsin puolelle. Tullissa jouduimme ostamaan pyöriimme moottoritien kulkulupatarrat, á 30e. Siitä sitten vaan vehreiden vuorien ja lukuisten tunneleiden kautta kohti Lausannea. Parikyt kilsaa ennen Lausannea käännyimme Orbeen, n. 4000 asukkaan pikkukylään jossa asustaa eräs Kalevin entinen työkaveri!
Ajelimme tuon ranskaa puhuvan kylän poikki ristiin rastiin etsin toria, jolla meidän oli tarkoitus tavata tuo Marhel. Ihmiset tarjosivat opastusta ja neuvoja pyytämättä vaan eipä tuo oikein onnistunut kun puhuivat ja ymmärsivät vain ranskaa – meistä kumpikaan taas ei!! No, löysimme kuitenkin torin omin avuin ja Marhel oli paikalla täsmällisesti. Loppuillan sitten nautimmekin Marhelin ja hänen kiinalaisen Linda-vaimonsa ystävällisestä vieraanvarasta. Maittavan aterian, expressokahvin, tiiviin keskustelun ja vanhojen aikojen muistelun jälkeen suihkuun ja levolle.
Vaikka saimmekin tänään matkamme ensimmäisen vesisateen – ei haittaa – kunnon varusteissa on hyvä uhmata vaikka luonnonvoimiakin!
Onneksi kuitenkaan ei satanut kuin n. 50km ja nukkumaan käydessämme taivas alkoi sinistyä – huominen vaikutti lupaavalta!
Tänäänkin oli elämisen arvoinen päivä, bemari kulkee kun vaan saa luvan…Olen todella nauttinut kaikesta - jopa sateesta! En voi muuta kuin todeta jo tässä vaiheessa matkaamme jotta paljosta olisi pojat vaille jääneet jos eivät olisi leikkiin ryhtyneet. Sitä paitsi;
BMW R1100RT on kuulkaa mahtavan hyvä matkapyörä! Päivän saldoksi muodostui 336 km.
04.06.2002
Herätys klo 06.30 ja sitten pikainen aamiainen isäntäperheen seurassa. Vielä ennen varsinaista matkaan lähtöä tutustuminen Radio Swiscomin lähettimiin, eli Marcelin työpaikkaan. Kalevi kun on alan miehiä niin pakkohan siellä poiketa oli. Minun tuli hiukan aika pitkäksi kun en niin radiolähetintekniikasta ole perillä mutta olen silti huonommissakin paikoissa aikaani kuluttanut!
Hiukan yhdeksän jälkeen sitten saimme etupyörän osoittamaan kohti Montreuxia, upean näköistä kylää Luc Lemanin rannalla. Pysähtyminen parissa kohden, kuvien ottoa ja pieni kävelyretki pariin myymälään ja sitten silmät suunnattiin Alppeihin.
Pitkältä tuntuvan mutta kauniin tasangon lopuksi n. klo 13.40 löytyi matkan ensimmäiset
lumet tien poskilta. Alpit ovat henkeäsalpaava näky. Tunne oli sama kuin eka kertaa
Kuolleella Merellä ollessani; vaikka kuinka olin kuullut ja lukenut vedestä, johon ei voi upota,
oli sen omakohtainen kokeminen kuitenkin aivan ainutlaatuista! Samoin on Alppien kanssa!
Viisimetriset lumivallit tien molemmin puolin ja lunta kilometritolkulla… joutui siinä pieni
kulkija hieraisemaan silmiään kaksikin kertaa ennen kuin todeksi ymmärsi! Piknik-kahvimmekin joimme hangesta pilkistävän kiven päällä. Alppit on elämys joka pitää itse kokea – ei sitä voi kuvista tai kertomuksista…hyvistäkään, puhumattakaan nyt meikäpojan sepustuksista!
Jotain kuvaa antaa kyllä sekin, että kahdesti jouduimme muuttamaan matkareittiämme lumen vuoksi – ensin oli Sustenpass suljettuna sulamattomien talvilumien jäljiltä ja sitten ajattelimme Furkanpassia, - se kun oli auki Marcelin teksti-tv:n tietojen mukaan. Mutta kun saavuimme lähemmäksi Furkaa tien laidassa oli liikennemerkki joka kertoi Furkan olevan suljettu! En sitten tiedä, oliko kyseessä yöllinen lumivyöry vaiko lumisade. Kiinni oli kuitenkin ja meidän oli suunnistettava kohti Nufenenpassia. Olihan sekin upea paikka, 2478m meren pinnan yläpuolella!
Korkealla on se minunkin moottoripyöräni käynyt!
Lumivyöryä hiukan ajattelin kyllä itsekin kun katselin Nufenenpassin tienvarren vuorten
seinämillä roikkuvia monimetrisiä lumimassoja! Huh!! No, kaikki meni kuitenkin hyvin. Näimme monia tosi huikeita näkymiä ja oli pakko pysähdellä ihailemaan ja kuvaamaan! Moottoripyörä on monin verroin autoa parempi ajoneuvo näissä olosuhteissa – saimme monta sellaista kuvaa, joiden ottamiseen ei autoa olisi voinut pysäyttää tien ahtauden vuoksi, mutta pyörä mahtuu melkein mihin hyvänsä! Ajelimme sitten hiljakseen Alppien etelärinnettä alas kohti Locanoa jossa poikkesimme
Menággioon ja yövyimme siellä. Menággio on Gomo-järven rannalla, aivan upea järvi – kunnioitusta herättävät mahtavat, rehevän vihreät vuoret kurottautuvat kohden taivasta suoraan järvestä. Miltei ainutlaatuinen näkymä! Jotkut sanovatkin, että Gomo olisi Euroopan kaunein järvi!
Näin saivat kertomuksemme reissupojat tältäkin päivältä runsaan repullisen uusia, herkullisia kokemuksia ja näkemisiä – sellaisia, joita kelpaa sitten vanhustentalon narisevassa kiikkustuolissa muistella! Jos joku sitten saa selvää hampaattoman suun muminoista !
Toivottavasti sama, uuden ja väkevän kokemisen nautinto jatkuu koko loppumatkamme. Vaikka olenkin tähänastiseen satatyytyväinen – mieleni janoaa edelleen lisää ja uutta! Kaikki on ollut niin peruspositiivista, että vaikka ei lisää tulisikaan niin tyytyväisenä palaisin takaisin Pohjan perille!
Mutta aavistan, että huomenna saamme lisää….
Menaggioon saavuimme 392 uutta kilometriä pyörämme mittareissa.
05.06.2002
Keskiviikkoaamu koitti harmaana ja kosteana Gomo-järven rannoille. Heräsin kuuden jälkeen
ja kuuntelin lähikadun aamuliikenteen autojen renkaan ääniä. Äänistä päätellen katu on märkä!!
Aikani makoiltuani nousin ylös ja kurkistin ikkunasta ulos; totta se oli, sataa siellä! Ei ollut kiire edes aamiaiselle, vasta yhdeksän jälkeen kuljetimme itsemme alas aamupalalle. Sitten suunnittelimme päivän ohjelmaa ja päätimme pitää ”laiskapäivän”! Huilailimme, kertasimme tähänastisia kokemuksia, teimme reittisuunnitelmia hotellissa ja odottelimme josko vaikka sade taukoaisi ja kas – hieman ennen kahtatoista taivaalla, harmaiden ja raskaiden pilvien lomassa näkyi tuo odotettu valoilmiö – aurinko!! Elämä siis voittaa!! Heitimme laukut pyöriin ja huoneen avaimet respaan ja sitten taas rinta rottingilla menox! Ajelimme hiljakseen Gomo-järven rantaa alas Gomon kaupunkiin. Uljas järvi tuo Gomo – kannattaa käydä katsomassa!! Gomosta jatkoimme matkaa Milanoon. Ennen Milanoa alkoi sataa uudelleen ja reippaasti satoikin, ukkonenkin räjähti pari kertaa. Sade loppui onneksi kuitenkin n. tunnin sisällä ja taas oli niin ilma kuin mielikin komiana!
Moottoritiet ovat täälläkin maksullisia mutta Sveitsin kertamaksun sijaan täällä on maksuasemat
moottoriteillä – pahimmillaan 15km välein! Inhottavaa pysähtelemistä just kun vauhtiin pääsee!
Mutta kai se on Italian valtion tapa työllistää kansalaisiaan ja antaa sosiaalisen avustuksen sijaan
töitä! Terve piirre sinällään! Moottoritiemaksuihin Italiassa kului euroja enemmän kuin bensaan! Toinen kummajaisuus oli se, että 30m pitkä rekka maksoi saman maksun kuin yhden hengen moottoripyörä! Tankkauspisteissä oli kolmas kummajainen, Italian ihme; niissä pienet sikäläiset miehet liruttavat poltinnesteet tankkiin ja ottavat maksun suoraan lompakkoonsa – sopivasti ylöspäin pyöristettynä, ja ilman kuittia - tietenkin!
Italian sivutiet – jos uskaltaa moottoritien ulkopuolelle – ovat viitoitetut täydelleen pohjoisen
miehen käsityskyvyn ylittävästi. Mitä tahansa saattaa lukea missä tahansa eikä mikään kuitenkaan
johda mihinkään! On kokeiltu sekin!! Yhtä päätöntä niin kuin Paavon puhe itsenäisyyspäivänä!
Kaikkine erikoisuuksineen – erittäinkin Gomo-järven rantavuoret… tämä päivä oli taas yksi erilainen päivä reissumiehen pieneen mieleen!
Otimme päivän päätteeksi huoneen Mantovan kaupungista ABC-hotellista! Mantovaan jäimme siksi, että Pohjolasta lähdettyämme suunnitelmiimme tuli yllättävä muutos. Olimme suunnitelleet
tekevämme koko matkan kahdestaan Kalevin kanssa mutta muutamaa päivää ennen lähtöämme ajattelin – mitä jos muijat lentäis kypärät kädessä Bolognaan ja ajeltaisiin porukalla kolme neljä
päivää pohjois-Italiassa! No, meidän emäntää ei montaa kertaa tarvi matkalle kehottaa ja niin Kalevinkin emäntä innostui asiaan ja niin hankittiin liput ja huomenissa he sitten ovat täällä!
Mantovasta olisi mielestämme sopivan lyhyt matka Bolognan kentälle!
Aivan alussa kun kehuin emäntiämme – se ei ollut turhaa puhetta! Vaikka he nyt mukaan ”pääsivätkin”, niin alun perin ”matkustuslupa” oli saatu ilman heidän mukaantuloaan!!!!!!!!!
Illalla kävimme syömässä läheisessä ristorantessa mukavan tukevan annoksen perusitalialaista
ruokaa. Ja hyvää oli – niin hyvää, että muutama minuutti hotelliin palaamisemme jälkeen ovelle
koputettiin ja oven takana seisoi hotellin palvelija mukanaan Kari nahkaliivi, jonka hän oli unohtanut ristoranten tuolin selkänojalle!! Jotta se siitä kuuluisasta italialaisesta epärehellisyydestä!
283km tuli pituutta tämän päivän elämyksille.
06.06.2002
Koitti torstaiaamu – tänään emännät sitten tulevat.
Heräsin viiden jälkeen äänekkääseen lintujen rääkkymiseen. No, oikeestihan ne lauloivat parhaansa mukaan mutta kun laulavat niin kovaa että siihen herää unestaan niin unisen matkamiehen aivoissa se kuulostaa lähinnä rääkkymiseltä! Sitten vaan puoli seitsemään asti ”väkisinmakaamista”, aamutoimet, pakkaaminen, aamiainen ja lähtö kohti Bolognaa.
Hotellista lähtiessämme Kalevi kävi varaamassa meille huoneet la-su väliseksi yöksi - emännät kun lähtevät su-aamuna takaisin Pohjolaan ja tästä on sopiva matka aamuiseen ajoon! On sitten huoneet valmiiksi varattuina jos vaikka olisi myöhäinenkin ilta palatessamme.
Bolognan kenttä löytyi yllättävän helposti ja Tukholman konekin laskeutui ajoissa, klo 11.00!
Nipin napin saimme mahtumaan tyttöjen varusteet pyöriemme laukkuihin ja sitten pyörät kohti
Veneziaa! Luonnollisestikin perusteellisempi tutustuminen tähän kondolien kaupunkiin jäi varsin
pinnalliseksi mutta tulipahan käytyä sielläkin, - pari korttia emäntä kirjoitti ja postitti ja tulihan
sitä sikäläisen seriffinkin kanssa sanoja vaihdettua!! Kaunis paikka eikä turhan paljon väkeäkään
vaikka toisenlaista olin kuullut paikasta puhuttavan Johtui varmaan varhaiskesäisestä ajankohdasta!
Sitten pyörät ympäri ja suunta kohden maailman kuulua oopperakaupunkia, Veronaa ja siitä vielä tovin matkaa kohti matkamme pääkohdetta – Lago di Gardaa!!!!!! Matkalla Veronaan saimme jälleen niskaamme kunnon sateen, onneksi sekin oli vain ukkoskuuro ja loppui noin vartissa.
Gardan etelärannalta saimme kauniilta paikalta hotellihuoneen näköaloineen tuolle unelmiemme
järvelle! Pyörätkin saimme yöksi hotellin viinikellariin sampanjapullokartonkien lomaan.
Ovat bemaritkin sitten saaneet yöpyä arvokkaassa seurassa! Huone aamiaisineen ei ollut kallis suhteessa siisteyteen ja tasoon – vain 67e/huone Albergo Favorito oli hotellin nimi.
Illalla sitten kävimme promenadilla tutustumassa ympäristöön ja porukalla syömässä tyttöjen
Italiaan tulon kunniaksi. Vaikka olivathan he molemmat jo kerran tänä vuonna täällä olleet!
Mutta nyt oli nyt ja sitä piti juhlia! Karin keittämät iltakahvit joimme sitten Kalevin huoneessa
suunnitellen samalla huomista reittiä ja muuta ohjelmaa. Kunpa Luoja antaisi meille huomiseksi hyvän ajoilman, jotta voisimme nauttia matkamme huipennuksesta jokaisen sen tarjoaman pisaran!
No, huomiseksi on paljon suunnitelmia, toivottavasti edes osa toteutuu.
Edelleenkin voin sanoa, että matkamme tänne alas Italiaan on antanut täyden vastineen kaikelle sille rahalle ja muulle uhraukselle minkä olemme tähän kaikkeen sijoittaneet!
Toivottavasti emäntämmekin ovat saaneet ja tulevat saamaan saman tyytyväisyyden ja hyvänolon
tunteen ennen kuin heidän koneensa pyörät irtoavat Bolognan kiitoradasta ja Italia järvineen ja
moottoripyöräretkineen siirtyy muistojen värikkääseen vihkoon!
Hyvää yötä – nukutaan hyvin, onhan takana jälleen 423 uutta italialaista kilometriä!
07.06.2002
Iltamyöhästä alkanut sade jatkui aamuyöhön. Onneksi ennen seitsemää oli sade jo tyystin ohi
Mutta keli jatkui silti harmaanpilvisenä. Kävin Säteen kanssa Gardassa aamu-uimassa ennen aamiaista. Olimme sopineet kahdeksaksi tapaamisen yhteisellä aamiaisella ja niin nautimme aamupalan yhdessä kaikki neljä! Yhdeksän aikoihin hissasimme bemarimme takaperin ylös viinikellarista ja saman tien reput laukkuihin ja maantielle Ilmakin alkoi seestyä ja näkyvyys tuli ihan hyväksi! Näki kohtalaisesti jopa yli järven!
Ajelimme Garda-järven länsireunaa ylös. Maisemat tosi mahtavat – ei voi enää paljon petrata, tämäkin jo mykistää! Nyt ymmärrän miksi Garda on eräs motoristien Mekka! Onhan maailmassa toki muitakin mahtavia paikkoja mutta kyllä Lago di Garda kaikkineen…Koko seudun asutus, talot, puutarhat, istutukset ja luonto – tämä on taas sitä jotain, joka pitää itse kokea – siihen ei ole sanoja! Mahtavat, kymmeniä metrejä korkeat cypressit loivat satumaisen puikkokylän tunteen!!
Tremosinen kohdalla poikkesimme rantatieltä ylös vuorille, eli teimme mutkan Viseon kautta
Ja sitten takaisin alas rantatielle. Tämä sivulenkki vuorille oli kokemuksena kuin satukirjasta!! Olen joskus nähnyt jossain luontofilmissä jotain vastaavaa! Tie kiemurteli todella upeasti sademetsäviidakon tuntuisessa tiheissä lehtipuurinteissä vuoristopurojen lomassa, solissa, jotka olivat vain tien levyisiä ja kymmeniä metrejä ylempänä näkyi aavistus sinisestä taivaasta.
Todella väkevät maisemat – jos tämän saman reitin ajaisi autolla, näkisi ehkä kolmanneksen
mutta moottoripyörässä ei ole kattoa estämässä näköaloja!
Ajoreitti Vesion kautta on yksi ehdoton pakko; sitä ei saa missata jos tänne tulee! Ainakin meille jokaiselle se oli fantastinen kokemus - ei sen kuvaamiseen taaskaan riitä tavallisen motoristin vajavainen sanavarasto! Mutta jos vaikka sanat puuttuvatkin, sitä himokkaammin imin itseeni kaiken näkemäni ja kokemani, sain jälleen kerran sellaisia muistikuvia, jotka takuulla säilyvät sielussa halki elämän! Ystävät – kyllä elämä on juhlaa! Ja maailma kaunis!
Riva de Gardassa kävimme kaupassa ja sitten ajoimme vielä hetken matkaa Torboleen,
josta otimme huoneet Hotel Angelinista, ihan siisti ja mukava hotelli uima-altaineen! 64e/huone!
Kaikki käyttämämme hotellit ovat olleet yllättävän siistejä ja tasokkaita! Ja sitä paitsi
edullisia! Riippunee siitäkin, ettei niillä ole paljon asiakkaita tähän aikaan vuodesta!
Hotelliasioissa vallitsi täydelleen ostajan markkinat! Suihkun jälkeen menimme Säteen kanssa uimaan altaalle. Uimme oikein sielumme halusta altaan päästä päähän ainakin kymmenen kertaa! Sitten lähdimme katsastamaan kävellen kylää pikkuputiikkeineen ja kuppiloineen!
Myöhemmin illalla kävimme sitten vielä porukalla illastaas paikallisessa rantapizzeriassa
pizzat. Pizzat tietenkin - Italiassa kun ollaan!!! Tämä pizza ei kyllä saanut pisteitä – sitkeitä olivat kuin…mutta tyytyväisinä kuitenkin kaikkeen poistuimme myöhemmin hotelliimme iltakahveille!
Kaiken aikaa vahvistuu sisälläni tunne, että tulen tänne uudestaan! Tänään ajoimme matkamme lyhimmän matkan – vain 105km, mutta siltikin näimme ja koimme ehkä eniten kaikista päivistä!
Puolet Gardasta on nyt kierretty! Jatketaan huomenna! Hyvää yötä!
Illalla – sanottuamme ”hyvät yöt” matkakumppaneillemme – istuimme emännän kanssa myöhään lämpimään Gardan yöhön huoneemme parvekkeella katsellen Italian tummaa taivasta vasten piirtyviä vuorten mustia silhuetteja. Ilta oli sametin pehmeä ja tunnelma käsin kosketeltavaa!
Tänään ajoimme ”vain” 105 km mutta ne kilometrit olivat täynnä näkemistä ja kokemista!
08.06.2002
Aamu valkeni sumuisena. Herättyämme kävimme aamu-uinnilla altaan ihanan lämpöisessä vedessä. Sitten pakkaaminen ja alas aamiaiselle yhdessä porukalla! Yhdeksän aikoihin jälleen tien päälle. Tarkoituksemme oli ajaa heti ylös vuorille Cambiin ja Tennon ja Golognan kautta takaisin Torboleen. Reitillä oli monia ihania rastipaikkoja grilleineen. Yhtä näistä paikoista käytimme kahvitteluumme ja valokuvaamiseen! Torbolesta jatkoimme alas Gardan itärantaa. Maisemat jatkuivat eilisen kaltaisina – ihan oikeasti, en löydä sanoja kertomaan kokemaamme sinulle! Nämä ovat maisemia, jotka vaan pitää tulla kokemaan itse paikan päälle! Siksi tämän päivän päiväkirjaosuuskin jäänee matkan lyhimmäksi!
Kokemuksia, elämyksiä ja nähtävää on mutta ei ole sanoja niitä kuvaamaan! No, emäntämme lentävät huomenissa pois, joten iltapäivällä joimme kahvit järven rannalla, loimme viimeiset silmäyksemme tuohon kuuluisaan Lago di Gardaan, tankkasimme uskolliset ratsumme ja ajoimme Mantovaan, josta olimme etukäteen varanneet hotellin! Mantovassa Säde ja minä lähdimme heti tutustumaan kaupungin lauantaielämään ja kylän raitteihin. Kalevikin lähti samoille reiteille hetkeä myöhemmin saaden seurakseen paluumatkalla lahjakkaan ukkossateen! Sateen aikana me nautimme hotellia vastapäisen pizzerian maukasta, todella maukasta, Europa-pizzaa!
Tämä päivä on ihana päivä pujottaa elämäni päivien ketjuun!!!!! Sade laulaa ulkona tätä kirjoittaessani – me juomme vielä kahdestaan iltakahvit, painumme suihkuun ja sitä tietä unten valtakuntaan herätäksemme aamulla energisinä ja halukkaina kaikille niille uusille seikkailuille joita uusi päivä mukanaan kantaa Päivän ajomatkaksi tuli 227 km.
09.06.2002
Uusi aamu valkeni sateisena ja koleana, ulkona vain 17 !!Seitsemältä kuitenkin aamiaiselle ja kahdeksalta maantielle kohti Bolognan lentokenttää! Emäntien kohdalta pyöräilyt on nyt pyöräilty ja arkinen paluu Pohjan perille edessä! Jätimme emäntämme kentälle ja palasimme takaisin kohti pohjoista, nyt suunta on meilläkin kotiinpäin! Matkaa vaan tuhansia ilometrejä….Emäntien koneen piti lähteä klo 12.00 muttei se lähtenytkään koskaan! Iltamyöhällä heidät lennätettiin Roomaan ja sitä kautta Tukholmaan joskus kahden aikaan seuraavana yönä! No, pääsivät vaimot käymään Roomassakin, mun emäntä jo toisen kerran puolen vuoden aikana, maaliskuussahan olimme Roomassa yhdessä!
Kalevi ja minä ajelimme Veronan, Trenton ja Meranon kautta kohti pohjoista. Tarkoituksenamme oli ajaa Timmelsjouchin solasta mutta taas lumi teki esteet; tiellä oli lumiketjusuositus – mene sinne sitten isolla moottoripyörällä laskeutumaan parista kilometristä alas lumista ja jäistä jopa 18% alamäkeä!! Pakko muuttaa taas suunnitelmia ja suunnistaa Jaufenpassiin. Vähän ennen Jaufenpassia otimme huoneen erikoisen näköisestä Lina’s Gasthoffista. Oli tosi erilainen majatalo; vanhaa puuta, villin lännen tyyliin rakennettu uusi ja moderni paikka, jopa sähkölämmitteiset sängyt!!! Ja edullinen – 22e/henkilö aamiaisineen!! Maisemat matkan aikana olivat upeita – kuin alppimaisemat vain olla voivat! Pari kertaa joimme kahvit luonnossa – termospullo on sitten hiukan mainio keksintö! Verona – Merano -tie, vaikka moottoritie olikin, on oikein kaunis tie. Avarat ja kauas näkyvät maisemat vuorten rinteillä roikkuvine pilvineen. Upeaa! Suihkun jälkeen iltakahvit ja sitten nukkumaan vaikka ilta onkin vielä nuori. Majatalon kukko kuitenkin kiekuu meidät hereille jo ennen auringon nousua! No, siitä onkin sitten hyvä alkaa uusi päivä - viimeinen alppimaisemapäivä! Kulunut päivä oli elämyksiä täynnä, alkaa vaan olla niin, että "kuppi" tulee täyteen. Eli on tullut niin paljon ihanaa ja suurta niin lyhyessä ajassa ettei enää oikein osaa kaikkea "sulattaa"! Mutta silti kaikki taltioituu muistin lokerikkoihin joista niitä on sitten jälkeenpäin mukava kaivaa esiin ja "maistella"!
Nyt ihanan lämpöiseen ja untuvanpehmeään sänkyyn – hyvää yötä! Kalevi nukkuu jo!
Ihmekös tuo sillä ajoimmehan tänään taas melkoisen pätkän mahtavissa maisemissa, 451 km.
10.06.2002
Lina’s Gasthoffin yläkerran kamarissa heräsi kaksi reissupoikaa odotetusti kukonlauluun.
Huoneessa oli 15 lämmintä mutta takana erittäin hyvin nukuttu yö! Kiitos sähkösängyn ja unelmansuloisten vuodevaatteiden!!! Aivan ihanan upea yö - vaikka yksi nukuimmekin!
Aamupakkailun jälkeen menimme alas aamiaiselle country-tyyliseen ravintolaan. Vanhahko, arvoisa emäntä, varmaan Lina itse, en tiedä kun ei osannut muuta kuin saksaa, tarjoili meille aamiaisen. Täytyy sanoa, että aamiainen oli paras ja monipuolisin kaikista matkamme aamiaisista, eli taas kerran totesin, että hinta ja laatu eivät kulje käsi kädessä!
Tässä tapauksessa eurolla sai reilusti kaksi euroa!!!
No, välittömästi aamiaisen jälkeen pyörät käyntiin ja kohteena Munchen! Maisemat jatkuivat entisen komeina ja uljaina! Vielä silmä jaksoi imeä itseensä viimeiset alppien näkymät. MAHTAVIA!!! Ajoimme hyvin vaihtelevassa säässä. Alimmillaan lämpökin putosi 3:een asteeseen! Matkalla sekä satoi että paistoi. Korkeimmalla kohdalla olimme niin pilvessä, että näkyvyyskin putosi alle 50 metriin! Mutta sitten taas kirkastui kun laskeuduimme alemmas!
Itävalta otti reissumiehet vastaan ihan kuin Italia heidät jättikin. Insbruck – tuo entinen suuri olympiakaupunki – ei varmaan edes huomannut kahden suomalaisen motoristin saapumista ja poistumista – tuskin kunnolla motoristitkaan. Yllättävän pieni kaupunki! Ainakin minä olin kuvitellut sen paljon isommaksi. Itävallassa silmiin osuivat ja mieleen jäivät päällimmäiseksi talojen upeat seinämaalaukset. Myös ikkunan raamit olivat koristeellisia maalauksia – eivät mitään laudan paloja!! Tosi erikoisen näköisiä ja kauniita! Samoin jäi mieleen talojen katoilla olevat lumen liukuesteet! En keksinyt niille mitään käyttöä enkä ymmärrä miksi lumi ei saa liukua alas katolta mutta melkein joka talon katolla ne vaan olivat!
Munchenissä Martin ja Kaija – edelleen Kalevin tuttuja, joilla mökki Merikarvialla – ottivat meidät
ystävän lämmöllä vastaan. Söimme, saunoimme, juttelimme ja kahvittelimme puoliin öihin
kunnes järki vihdoin voitti ja siirryimme nukkumatiloihin heidän viihtyisän talonsa yläkertaan!
Oli ihanaa käydä saunassa Saksassa(kin)! Sekä Martin että Kaija puhuivat suomea! Martinkin
saksalaisena oli opetellut suomen kielen ja vaikutti todelliselta Suomi-fanilta!
Jälleen paljosta kiitollisena oli ihana käydä levolle ja siirtyä pehmeässä sängyssä unten maille!
300 km oli jälleen ajettu.
11.06.2002
1086km!!!! Niin, tänään oli Pyörän Päivä! Kaikkea muutahan olemmekin saaneet kokea
ja paljosta nauttia mutta pyörä ei ole oikein saanut vielä kulkea.
Mutta tänään sai!!! Munchenistä startattiin aamulla puoli yheksän kieppeillä. Siitä sitten Berliinin ja Hampurin kautta Flensburgiin, Tanskan rajalle. Matkaa kertyi vaatimattomat 1086km!!
Oli todella mukavaa antaa bemarin "lentää" ja istua itse sen selässä. Marssinopeus oli siinä 120-160km/t. Kokeiltiin siinä parissakin kohtaa paljonko löytyy RT:n rahkeista – mä sain mittariin 210km/t tuulilasi alhaalla ja laukut paikoillaan!!! On se kuulkaa aika vauhti – kypärä oli lähteä päästä! Tänään oli oikein nautinnollinen matka- ja vauhtipäivä! Maisemia ei todellakaan ehditty ihailemaan vaan eipä tuolla jaksolla ole paljon ihailtavaakaan – pääasiassa peltoa ja taas peltoa, joukossa muutama tuulivipperä, eli tuulivoimala!
Ajattelinkin siinä ajellessani, että jos Suomessa ajellessa tulee mieleen; onko Suomessa muuta kuin metsiä niin Saksassa halki ajaessa herää kysymys onko Saksassa muuta kuin peltoa!?
No, sitten yhdeksän aikoihin löysimme hotellin jossa oli vapaita huoneita, 27,5e/henkilö.
Tämäkin hotelli oli tosi siisti ja mukava, pyörillekin parkkipaikka takapihalta portin takana!
Pyöriähän varastetaan niin paljon, että pyörien yöparkkeeraus oli yksi pulma. Onneksi melkein
jokaisella hotellilla oli tarjota "turvallinen" parkkipaikka yön ajaksi! Ainoastaan yhden hotellin jouduimme hylkäämään puuttuvan parkkipaikan takia!
Vaikka päivä oli paljolti vain siirtymistä kohteesta A kohteeseen B, ainakin minulle se oli nautinto, joka tästä matkasta vielä puuttui! Minä kun nautin niin monista asioista – myös vauhdista!
Nautin suunnattomasti vain ajaa tuolla teknisellä ratsullani ja tuntea sen voiman ja samalla
sen suuren nöyryyden – se tekee just sen ja vain sen minkä MINÄ käsken!!
Päivä oli se puuttuva osanen meidän seikkailuumme – huomennahan sulkeutuu minun osuuteni
tässä kahdeksikossa kahdeksaan valtioon; kartalla reittimme muodostaa numeron 8 ja kävimme
Kahdeksassa maassa; Suomi, Saksa, Ranska, Sveitsi, Italia, Itävalta, Tanska ja Ruotsi!
On siinä ollut ajamista – 1086 kilometriä - ja huomenna taas jatketaan!
Nyt unta palloon jotta aamulla taas jaksaa…
12.06.2002
Yöllä satoi! Aamulla aurinko pilkisteli tummien ja raskaan näköisten pilvien rakosista.
Heräsin taas ennen kuutta joten jouduin harrastamaan jälleen "väkisin makaamista" kuuteen
ennenkuin lauloin Kalevi-veljeni hereille. Seitsemäksi aamiaiselle. Ihan hyvä ja riittävä aamiainen vaikka sen tekijä nukkuikin pommiin ja saimme odotella aamiaistamme vartin verran!
Pääsimme kuitenkin starttaamaan klo 8.00 Illalla etsiessämme vapaata hotellia hukkasimme suuntavaistomme eikä meillä ollut aavistustakaan, missä suunnassa oli Tanskaan johtava moottoritie mutta löytyihän se oikea tie – lopulta yllättävänkin helposti!
Ei kun menox taas – nyt suuntana kotoisen tuttu Stockholm!
Ajoimme Tanskan uusien, maksullisten siltojen kautta, 150 Skr/silta. Upeita siltoja, komein tietysti 18km pitkä Stora Bältin silta! Siltojen jälkeen oltiinkin sitten kotoisella Ruottin maalla Malmössa.
Helsingborgin kohdilla alkoi sataa ja lämpötilakin vajosi tuonne 12 asteen hujakoille!
Vettä tulikin sitten seuraavat 500km. Ihan vaan tiedoksi, ettei coretex ole mikään vesitiivis asu, sekä minun että Kalevin persusta ja coretex-hanskat olivat läpimärät 300-350km sadeajon jälkeen!
Housut kastuivat ihan hetkessä sitten kun eka kosteus tuntui – Kalevi luulikin rakkonsa haljenneen!
Niin äkillinen oli veden läpitunkeutuminen.
(Tähän väliin jälkeenpäin yksi lisäys: kotiin palattuani otin yhteyttä Yokon myyntiin kertoakseni housujeni kastumisesta ja sain selityksittä uudet housut sekä hyvitykseksi Yokon t-paidan.
Näiden uusien housujen kanssa en ole kastunut. Lienee ollut kyseessä valmistus/teippausvirhe!)
Onneksi sade taas kerran loppui ja saimme ajella viimeiset sata kilsaa kuivalla tiellä.
Mutta kylmä oli, hrrrrrrrrrrrr!! Matkalla puimme päällemme kaiken mikä mahtui ajoasun alle – nahkaliivejä myöten! Yksi "läheltäpiti" – tilannekin syntyi kun n. 100m edellämme ajavassa rekassa räjähti rengas. Valtaisat kumiriekaleet lensivät ilmassa ja pitkin tietä. Sellaiseen kun pyörällä ajaa 120km/t niin ei paljoa jää oletuksille sijaa! Tai jos saa sellaisen syliinsä! Huh!
No, meillä oli se kolmen sekunnin välimatka…ja se riitti - muuten en olisi tätä sinulle kertomassa.
Kotisaunassa sitten lämmiteltiin vilut pois ja terassilla kerrattiin matkan kohokohtia.
Aamulla Kalevi starttasi Viking Linea kohtia. Mun osaltani kierros oli umpeutunut.
Todella tyytyväisenä kaikkeen kohdanneeseen – sateestakin huolimatta – etsin nyt pisteen tälle matkapäiväkirjalle. Tänään tuli mittariin taas 1039 uutta, mieleenjäävää kilometriä.
6056 km tuli 14 pv:n matkan kokonaissaldoksi. Kustannukset rahassa kiinnostaa varmasti monia!
No, me teimme matkan melko ”tavallisesti” ilman isompia ostoksia ja omaa termospulloa ahkerasti käyttäen. Silti matkaan kului vaimojen lentomatkat mukaan lukien 1800€. Enemmänkin matkaan voi rahaa polttaa mutta tuolla(kin) summalla saa jo kokemuksia kylliksi. Esim. lentolippujen hinnat kantsii tarkistaa hyvin. Meidän emännät lensivät Tukholman kautta.
Paljon minulta jäi kertomatta, mutta niin kuuluukin – kaiken edellä kertomani voi ymmärtää vain se, joka on itse vastaavan matkan tehnyt! Paljonhan puhutaan – puhuminen kun ei maksa yhtään mitään, - kuitenkin noissa ”löysissä” jutuissa on niin peräti vähän "sidettä"! Paas, kuule, mennen ite – sitten puhut kokemuksesta ja sielusi on täynnä väkeviä muisteloita! MOI!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihme, ettei kukaan ole vielä kommentoinut...loistava matkakertomus! Aika murhaavia päivämatkoja, varsinkin se reilun tuhannen kilometrin päivä.
Vaikea kuvitella, minkälaista se olisi tuo moottoripyörällä reissuaminen. Itse olen ajellut samoja reittejä perheen kanssa autolla (mm. Gardalla), mutta sehän on kokonaan toinen juttu. Moottoripyörällä ei varmaan lopu tehot kesken Alpeillakaan? Oma Ooppeli meinasi välillä hyytyä niissä hirmunousuissa, mutta aina lopulta jaksoi sittenkin.