Olen 25 vuotias avoliitossa oleva naisen alku, joka tuntee itsensä yksinäiseksi. Joku voisi nyt ajatella että miten avoliitossa oleva voi tuntea itsensä yksinäiseksi. Voin kertoa että kyllä voi. Mun elämästä puuttuu kaverit joiden kanssa viettää aikaa ja ne todelliset ystävät. Olisi niin mukava vaihdella ajatuksia kirjeitse, mesessä tai mailin välityksellä.
Luonteeltani olet huumorintajuinen, luotettava, rehellinen. Huonoksi puolekseni voisin mainita äkkipikaisuuden. Harrastan lenkkeilyä, leffoja on mukava katsella, tanssiminen on lähellä sydäntä, lukeminen on mukavaa puuhaa...
Asustelen Jyväskylän lähellä, mutta sun asuinpaikkakunnalla ei ole oikeastaan väliä.
Jos nyt yhtään nappasi niin laita viestiä tulemaan osoitteeseen:[email protected]
Luonteeltani olet huumorintajuinen, luotettava, rehellinen. Huonoksi puolekseni voisin mainita äkkipikaisuuden. Harrastan lenkkeilyä, leffoja on mukava katsella, tanssiminen on lähellä sydäntä, lukeminen on mukavaa puuhaa...
Asustelen Jyväskylän lähellä, mutta sun asuinpaikkakunnalla ei ole oikeastaan väliä.
Jos nyt yhtään nappasi niin laita viestiä tulemaan osoitteeseen:[email protected]
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi et harrasta miehesi kanssa kyläilyä jomman kumman kavereiden luona, tai kutsu omia tai miehesi kavereita käymään ja esim. syömään?
Parisuhteessahan kavereiden määrä aina kaksinkertaistuu, eikä vähene.
Hyvä ajatus tuo että kutsuttaisiin kavereita kylään.. asia on vaan niin että mulla itsellä ei ole koskaan ollut paljoa kavereita. Ja mun miehellä on kyllä kavereita, mutta ne jäi kun mies muutti mun luo toiselle paikka kunnalle. Kyllä alku aikoina pidettiin yhteyttä, mutta myöhemmin se on jäänyt. Ja nyt heillä on jo omat kuvionsa joista me ollaan jääty ulkopuolelle.
>Parisuhteessahan kavereiden määrä ___aina___ kaksinkertaistuu
Ei tosiaankaan aina, et tiedä yhtään mitään.
Joo.. kaverit ei tosiaan kaksinkertaistu aina parisuhteessa..Hyvin usein käy niin, että rakastutaan niin täysiä, että kaverit unohtuu, ja tuntuu, että ainut millä on väliä, on parisuhde, ja sitten kun ei enää olla "hulluja rakkaudesta", huomataan että ne kaverit ei jaksaneetkaan odotta, tai vaikka ne olisi vielä, ei ne kaverisuhteet ole enää läheskään niin lämpösiä kuin silloin joskus..Ja jos ei ole niin sosiaalinen ja valloittava persoona, voi olla vaikeuksia hankkia uusiakaan ystäviä.
Sitten kun vielä lisätään uudelle paikkakunnalle muutto ja avot, alkaakin tuntua, että oma mies/nainen on se läheisin ja ainoa ystävä. sitten huonoimmassa tapauksessa kun ei ole muuta elämää niin kyllästytään toisiinsa ja erotaan.. Tämä on ehkä kärjistettyä, mutta se osoittaa muiden ystävien tärkeyden etenkin alkuajan huumassa...ja sen jälkeen.. En nyt sano että tässä tapauksessa voisi käydä näin, mutta tiedän tämänkin esimerkin tapaisia kohtaloita olleen..
Onko sun poikaystävällä sitten ystäviä? Ehkä voisitte hengailla yhdessä? Ehkä hän voisi ottaa sut mukaansa illanviettoihin ja sen sellaiseen? Ehkä hänen kavereistaan tulee sunkin kavereita. Juttele hänen kanssaan.