Tietämättä seurantalaitteesta mitään, hande aavisteli pahaa…
Hän tepasteli sisarensa lukaalissa edestakaisin.
Vihdoin askeleet suuntautuivat Heinzin asekaapille.
Sveitsissä jokainen asevelvollinen säilyttää taisteluvälineensä kotonaan, aina 40 ikävuoteen saakka. Maastopuku, rynnäkkökivääri, kiikarit ja kaasunaamari ovat tuttua tavaraa jokaiselle perheenäidille siivousviikonloppuna.
Tavallinen sotilas ei voinut varastoida patruunoita himassaan.
Tosin Webereillä tämä ei ollut ongelma, Heinz oli upseeri, jota velvoitettiin vuosittain osallistumaan harjoituksiin. Täysin panoksin.
Kauniin kiiltävinä soljuivat handen sormien lomassa nikkelipäät, hänen panostaessaan lipasta. Naks, ja lipas paikoilleen.
Kuumeisesti silmäili Benito Pollo tutkanäyttöä, johon oli nyt ilmestynyt katukartta.
Tränkebachstrasse, tässä sen pitäisi olla. Samassa parkaisi sireeni, että etsitty auto on juuri kohdalla. Pollo jarrutti raivoisasti ja kävi tarkistamassa Alfan rekisterin. Kyllä, auto oli löytynyt.
Myös hande pani merkille museoauton ikkunan takaa, sen äkkipysähdyksen ja pienen miehen joka vertaili Alfan rekisteriä taskualmanakkaansa.
Helvetti, seurantalaite, niinpä tietenkin! Miksi en tätä tullut ajatelleeksi.
Lasin takaa hän näki, kuinka mafioso ajoi twincamin läheisten kanstanjoiden varjoon, ja alkoi odottaa.
Nyt tuli ongelmia tukuittain. Mikä neuvoksi?
Vastaus alkoi piipittää Dorfstrasselta, puoliperävaunurekka, joka toi Landiin (läheiseen maatalousruokakauppaan)tavarakuormaa.
Herra Murhaaja oli pysäköinyt tavaratalon parkplazille.
Rekka tulisi peittämään näkyvyyden Alfaan kokonaan.
Hetken aprikoituaan, hande hylkäsi lankomiehen peltiheikin- ei ikävyyksiä sukulaisille.
Pari ripeää askelta ulos ovelta, Alfan ovi auki ja menoksi.
0,2 mm kumiseosta jäi viiden metrin matkalle. (ZH, Polizei. 17.10.03)
Penthousea lukeva Benito, pani ärtyneenä merkille piipittävän perävaunun, mutta keskittyi ainoastaan hieromaan fotoaan. ( vrt. Juuret, Kunta Kinte)
Hande sai hyvinkin kymmenen minuutin etumatkan, ennen kuin ejakulaatiostaan toipunut mafioso silmäisi näyttöpäätettään.
Mamma mia, kohde on paennut!
Luonnollisesti Twincam ei suostunut käynnistymään. Akku vaikutti uupuneelta.
(tiedättehän 70- luvun voimisteluautot).
Toisaalla hande painui mutkittelevaa kylänraittia suoraan Stäfan asemalle.
Kuumeiset ajatukset rummuttivat päässä, missä on seurantalaite, missä?
Asemarakennuksen varjoon pysähdyttyään, hande räpläsi ympäri Alfaa.
Vihdoin lamppu syttyi. Luonnollisesti laite on takapuskurin alla.
No, ei aivan tässä tapauksessa..
Mutta takavaimentajasta se löytyi, pieni magneettinappi. Tulikuumana tietenkin.
Läähättäen hande tavoitti loittonevan junan, ja kerkesi läpsäyttää magneetin junan viimeiseen vaunuun. Kirvelevää kämmentään hieroen hän tyytyväisenä istahti autoonsa. Siinäpä mafialle purtavaa…
Benito Pollon Fiat voivotteli edelleen parkkiksella, Sacramento. Scheisse hande oli taas karussa. Etsintävalo viipotti jossain Meilenin tietämillä, ja pakeni suoraviivaisesti nopeaa vauhtia kohti Zyrichiä...
Hetkinen, hetkinen. Nyt oli pause paikallaan.
Mietteliäs Kana taapersi viinikauppaan ja osti kolmen litran viinilekan, paikallista Punterin ”Die Qualitätiä”.
Litran jälkeen, maailma näyttikin jo paljon auvoisemmalta.
Tulipa huudelluksi kaikkea kivaa ohikulkijoillekin…
Väsyneen otsan lähes tavoitellessa Fiatin puujäljitelmärattia, polizein viileä pamppu pysäytti liikkeen.
Miuctmaucteli ! Stock Liich, Was ist los?
Silmät suitsirenkaina, tappaja ojenteli ulos Italialaisten, ah niin hyvin suunnittelemasta ajoasennosta lomittuneen kehonsa.
Koppalakkinen, matalakasvuinen mies virkapuvussaan seisoi pimenneellä, tyhjällä parkplatzilla.
Zum Teufel, du bis italiano?
Väsynyt mafioso nyökytteli juopunutta päätään.
Ich bien, tyvärr, Mafioso really , ja purskahti rehevään itkuun.(kirjekurssin ruotsi ja englanti tahtoo mennä kelpo leipurilla sekaisin) Kyynelten virratessa vuolaana, leipuri purki sydämensä epäonnistuneista pamauksista tähän parkkipaikalle, kaikki, kaikki Pärnäsenkin tölväisyt.. .
Oli sinun onnesi, että olen tasavaltalainen, enkä Napoleonilainen ( Vrt. Papillon Pirunsaarella), poliisi hymähti, laskien karbiininsa.
Mutta, koska olet maamieheni, vastasi tämä kelpo Sisilialainen, autan sinua. Poliisimiehen tinkimätön katse näki heti monitorista, että etsitty läheni jälleen Stäfaa (juna oli vaihtanut suuntaansa)
Punaisen valon vilkuttaessa sataman tienoilla.
Poliisi työnnälsi 124:n käyntiin, ja teki pampullaan kunniaa Benito Pollolle.
Kapeat nämä pirun kujat, joka seinässä luki anno 1675 jne.
Tuskitteli kanaherra kurvaillessaan pitkin Zyrichjärven Kultarannikkoa satamaan.
Jotenkin oudolta tuntui kahdessa viimeisessä risteyksessä, puumaisten poliisien osoittaessa, links, rechts. Pahvimallit.
Punainen 166, oli pysäköity laiturin viereen, Pollon tajunnanvirran vihdoin kytkeytyessä. - hande. Vauhtia oli kuitenkin liikaa.
Liinat kiinni, urheana korisi Fiat 124 Special T(wincam), maailman napa, sivuluisussa aurinkotuoleja kolhien, kohti satama-altaan reunaa.
Fiat jäi kiikkumaan satamalaituriin, jotenkin hassusti, pohjansa varaan.
Suunniltaan pelästynyt Pollo ei uskaltanut liikahtaakkaan, ettei auto vierähtäisi veteen.
Sivusilmällä totesi uimataidoton mafioso jonkin lähestyvän talon varjosta.
Sieltä ontui haavoittunut eläin. Horjahteleva Muuli.
Väsyneillä, jotenkin hitailla mutta määrätietoisilla liikkeillä, siirsi Muuli kavionsa Fiatin takaluukkua vasten, ja työnnälsi.
Adios senora !, olivat viimeiset Benito Pollon kuulemat sanat, kun Fiat loiskahti syvälle Zyrich järven hyiseen syliin.
Ihaa- kuului, tummalta laiturilta. Hande sammutti Alfan ja otti puhelun suomeen, serkulleen Erkille- uudet seikkailut odottivat.
Hän tepasteli sisarensa lukaalissa edestakaisin.
Vihdoin askeleet suuntautuivat Heinzin asekaapille.
Sveitsissä jokainen asevelvollinen säilyttää taisteluvälineensä kotonaan, aina 40 ikävuoteen saakka. Maastopuku, rynnäkkökivääri, kiikarit ja kaasunaamari ovat tuttua tavaraa jokaiselle perheenäidille siivousviikonloppuna.
Tavallinen sotilas ei voinut varastoida patruunoita himassaan.
Tosin Webereillä tämä ei ollut ongelma, Heinz oli upseeri, jota velvoitettiin vuosittain osallistumaan harjoituksiin. Täysin panoksin.
Kauniin kiiltävinä soljuivat handen sormien lomassa nikkelipäät, hänen panostaessaan lipasta. Naks, ja lipas paikoilleen.
Kuumeisesti silmäili Benito Pollo tutkanäyttöä, johon oli nyt ilmestynyt katukartta.
Tränkebachstrasse, tässä sen pitäisi olla. Samassa parkaisi sireeni, että etsitty auto on juuri kohdalla. Pollo jarrutti raivoisasti ja kävi tarkistamassa Alfan rekisterin. Kyllä, auto oli löytynyt.
Myös hande pani merkille museoauton ikkunan takaa, sen äkkipysähdyksen ja pienen miehen joka vertaili Alfan rekisteriä taskualmanakkaansa.
Helvetti, seurantalaite, niinpä tietenkin! Miksi en tätä tullut ajatelleeksi.
Lasin takaa hän näki, kuinka mafioso ajoi twincamin läheisten kanstanjoiden varjoon, ja alkoi odottaa.
Nyt tuli ongelmia tukuittain. Mikä neuvoksi?
Vastaus alkoi piipittää Dorfstrasselta, puoliperävaunurekka, joka toi Landiin (läheiseen maatalousruokakauppaan)tavarakuormaa.
Herra Murhaaja oli pysäköinyt tavaratalon parkplazille.
Rekka tulisi peittämään näkyvyyden Alfaan kokonaan.
Hetken aprikoituaan, hande hylkäsi lankomiehen peltiheikin- ei ikävyyksiä sukulaisille.
Pari ripeää askelta ulos ovelta, Alfan ovi auki ja menoksi.
0,2 mm kumiseosta jäi viiden metrin matkalle. (ZH, Polizei. 17.10.03)
Penthousea lukeva Benito, pani ärtyneenä merkille piipittävän perävaunun, mutta keskittyi ainoastaan hieromaan fotoaan. ( vrt. Juuret, Kunta Kinte)
Hande sai hyvinkin kymmenen minuutin etumatkan, ennen kuin ejakulaatiostaan toipunut mafioso silmäisi näyttöpäätettään.
Mamma mia, kohde on paennut!
Luonnollisesti Twincam ei suostunut käynnistymään. Akku vaikutti uupuneelta.
(tiedättehän 70- luvun voimisteluautot).
Toisaalla hande painui mutkittelevaa kylänraittia suoraan Stäfan asemalle.
Kuumeiset ajatukset rummuttivat päässä, missä on seurantalaite, missä?
Asemarakennuksen varjoon pysähdyttyään, hande räpläsi ympäri Alfaa.
Vihdoin lamppu syttyi. Luonnollisesti laite on takapuskurin alla.
No, ei aivan tässä tapauksessa..
Mutta takavaimentajasta se löytyi, pieni magneettinappi. Tulikuumana tietenkin.
Läähättäen hande tavoitti loittonevan junan, ja kerkesi läpsäyttää magneetin junan viimeiseen vaunuun. Kirvelevää kämmentään hieroen hän tyytyväisenä istahti autoonsa. Siinäpä mafialle purtavaa…
Benito Pollon Fiat voivotteli edelleen parkkiksella, Sacramento. Scheisse hande oli taas karussa. Etsintävalo viipotti jossain Meilenin tietämillä, ja pakeni suoraviivaisesti nopeaa vauhtia kohti Zyrichiä...
Hetkinen, hetkinen. Nyt oli pause paikallaan.
Mietteliäs Kana taapersi viinikauppaan ja osti kolmen litran viinilekan, paikallista Punterin ”Die Qualitätiä”.
Litran jälkeen, maailma näyttikin jo paljon auvoisemmalta.
Tulipa huudelluksi kaikkea kivaa ohikulkijoillekin…
Väsyneen otsan lähes tavoitellessa Fiatin puujäljitelmärattia, polizein viileä pamppu pysäytti liikkeen.
Miuctmaucteli ! Stock Liich, Was ist los?
Silmät suitsirenkaina, tappaja ojenteli ulos Italialaisten, ah niin hyvin suunnittelemasta ajoasennosta lomittuneen kehonsa.
Koppalakkinen, matalakasvuinen mies virkapuvussaan seisoi pimenneellä, tyhjällä parkplatzilla.
Zum Teufel, du bis italiano?
Väsynyt mafioso nyökytteli juopunutta päätään.
Ich bien, tyvärr, Mafioso really , ja purskahti rehevään itkuun.(kirjekurssin ruotsi ja englanti tahtoo mennä kelpo leipurilla sekaisin) Kyynelten virratessa vuolaana, leipuri purki sydämensä epäonnistuneista pamauksista tähän parkkipaikalle, kaikki, kaikki Pärnäsenkin tölväisyt.. .
Oli sinun onnesi, että olen tasavaltalainen, enkä Napoleonilainen ( Vrt. Papillon Pirunsaarella), poliisi hymähti, laskien karbiininsa.
Mutta, koska olet maamieheni, vastasi tämä kelpo Sisilialainen, autan sinua. Poliisimiehen tinkimätön katse näki heti monitorista, että etsitty läheni jälleen Stäfaa (juna oli vaihtanut suuntaansa)
Punaisen valon vilkuttaessa sataman tienoilla.
Poliisi työnnälsi 124:n käyntiin, ja teki pampullaan kunniaa Benito Pollolle.
Kapeat nämä pirun kujat, joka seinässä luki anno 1675 jne.
Tuskitteli kanaherra kurvaillessaan pitkin Zyrichjärven Kultarannikkoa satamaan.
Jotenkin oudolta tuntui kahdessa viimeisessä risteyksessä, puumaisten poliisien osoittaessa, links, rechts. Pahvimallit.
Punainen 166, oli pysäköity laiturin viereen, Pollon tajunnanvirran vihdoin kytkeytyessä. - hande. Vauhtia oli kuitenkin liikaa.
Liinat kiinni, urheana korisi Fiat 124 Special T(wincam), maailman napa, sivuluisussa aurinkotuoleja kolhien, kohti satama-altaan reunaa.
Fiat jäi kiikkumaan satamalaituriin, jotenkin hassusti, pohjansa varaan.
Suunniltaan pelästynyt Pollo ei uskaltanut liikahtaakkaan, ettei auto vierähtäisi veteen.
Sivusilmällä totesi uimataidoton mafioso jonkin lähestyvän talon varjosta.
Sieltä ontui haavoittunut eläin. Horjahteleva Muuli.
Väsyneillä, jotenkin hitailla mutta määrätietoisilla liikkeillä, siirsi Muuli kavionsa Fiatin takaluukkua vasten, ja työnnälsi.
Adios senora !, olivat viimeiset Benito Pollon kuulemat sanat, kun Fiat loiskahti syvälle Zyrich järven hyiseen syliin.
Ihaa- kuului, tummalta laiturilta. Hande sammutti Alfan ja otti puhelun suomeen, serkulleen Erkille- uudet seikkailut odottivat.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Si!
Jossain vaiheessa kävin jo epäilemään, mahtaako tähän piitkään tarinaan tulla asianmukaista loppua lainkaan, vai sammuuko Maestro näppäimistölleen.
Ja sitten se tuli. Viimeiseen asti säilyi ote, ja loppu oli juuri niin napakka ja dramaattinen kuin olemme tottuneet odottamaankin. Si!
Itsekin uumoilin juuri samaa, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin?
Sitäpaitsi rupesi jo väsyttämään vanhojen muistelu.
Sen sijaan on mieltäni kauan askarruttanut eräs tositarina toisen maailmansodan ajalta. Siinä kerrotaan säälimättömästä natsista, joka toimi keskitysleirien tarkastajana...
Kerro ihmeessä tarina meillekkin.
Natsien toilailut kiinnostaa aina.
Siis palataan huomenna!
esiintyykö siinä jurgen schweinenhoyser ja eimilio da kapo.
Handen tekstihän tunnetusti viliseen kohdekulttuurin ja kielen terminologiaa. Siksi meidänkin on syytä alkaa palautella muistiin sukuja, säännöllisen epäsäännöllisiä taivutuksia, eriäviä yhdysverbejä ja muita tekstin ymmärtämisen kannalta keskeisiä seikkoja. Muutoin on vaarana, ettei tarina aukea.
Jo pienikin ponnistelu tuottaa tulosta, sillä saksan kielen perusperiaatteita on, että kieli on suhteellisen helppoa. Se, joka osaa latinaa ja on tottunut sukuihin ja sanapäätteisiin, oppii sitä vaivattomasti.
Aloittakaamme opiskelu handemaisella kertomuksella, jossa on mukana vieraita kulttuureita, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Seuraava tarina kertoo hottentoteista (auf Deutsch: Hottentotten) ja kenguruista (Beutelratten), joita pyydystetään ja laitetaan häkkeihin (Kotter), jotka ovat kankaalla (Lattengitter) peitetty. Näitä kankaalla
peitettyjä häkkejä kutsutaan saksaksi (Lattengitterkotter) ja koska niissä on kenguru sisällä, niistä tulee (beutelrattenlattengitterkotter).
Sattuipa kerran, että hottentottien keskuudessa oli kaksi murhaajaa (Attentater). Hottentotit saivat kiinni toisen, sen jota syytetään erään äidin (Mutter), siis hottentottiäidin
(Hottentottermutter) murhasta. Tällä äidillä on tyhmä ja tankkaava poika (Stottertrottel). Tämän vuoksi äitiä kutsutaan saksaksi
(Hottentottenstottertrottelmutter) ja hänen murhaajaansa
(Hottentottenstottertrottelmutterattentater).
Murhaaja saadaan siis kiinni ja laitetaan väliaikaisesti kenguruhäkkiin
(Beutelrattenlattengitterkotter), mutta voi! Vanki pääsee karkuun.
Suuretsinnät alkavat välittömästi ja eipä aikaakaan kun eräs soturi palaa kylään huutaen:
* "Sain murhaajan (Attentater) kiinni!"
* "Niinkö? Kenet?" kysyy päällikkö.
* Hottentottenstottertrottelmutterattentater" (Murhaajan, joka tappoi hottentottiäidin, jolla oli tyhmä ja tankkaava poika), vastaa soturi.
* "Siis senkö murhaajan, joka oli kankaalla päällystetyssä kenguruhäkissä", kysyy hottentottien päällikkö.
* "No sen juuri," vastaa soturi: "Lattengitterkotterbeutelrattenattentater"
* "Mutta siinä tapauksessa," sanoo päällikkö, "olisit voinut heti sanoa, että sait kiinni Hottentotterstottertrottelmutterlattengitterkotterbeutelrattenattentater
Vai menikö se näin? No, joka tapauksessa, helppoa kun sen osaa, eikö totta?
Hehhehhihhih, olipa taas hauskaa, pitkästäaikaa.
Sulta se kyllä lähteee...