Isäni sai tietää kesäkuussa 2007 että hänellä on jokin vakava sairaus. Tutkittiin ja lopulta paljastui että hänellä on keuhkosyöpä ja kasvain on iso. Se oli tehnyt etäpesäkkeenkin. Alkoivat sytostaattihoidot. Ne hän kesti hyvin. Välillä oli hoitotaukojakin. Nyt syksyllä alkoi tablettilääkitys, josta tuli pahoja sivuvaikutuksia. Hänen voimansa ehtyivät ja hän menehtyi äkillisesti lokakuun viimeisenä päivänä, ei ehtinyt edes ambulanssiin.
Lauantaina hänet haudataan. Kuljin hänen rinnallaan tyttärenä sen minkä pystyin. Aina sai jännittää miten hän jaksaa, mitä kuvista löytyy jne. Hieroin myös esim. hänen jalkojaan. On niin kipeää, kun en ehtinyt jättää jäähyväisiä hänelle, eikä muutkaan lapset. Hän ei halunnut edes varsinaisia jäähyväisiä, vaan jätti ne kuuntelemalla Youtubesta kappaletta: Time to say goodbye. Siis toisaalta hänen tahtoaan piti kunnioittaa siinäkin.
On kuitenkin toivo, että tapaan hänet kerran rajan takana.
Nyyh.
Lauantaina hänet haudataan. Kuljin hänen rinnallaan tyttärenä sen minkä pystyin. Aina sai jännittää miten hän jaksaa, mitä kuvista löytyy jne. Hieroin myös esim. hänen jalkojaan. On niin kipeää, kun en ehtinyt jättää jäähyväisiä hänelle, eikä muutkaan lapset. Hän ei halunnut edes varsinaisia jäähyväisiä, vaan jätti ne kuuntelemalla Youtubesta kappaletta: Time to say goodbye. Siis toisaalta hänen tahtoaan piti kunnioittaa siinäkin.
On kuitenkin toivo, että tapaan hänet kerran rajan takana.
Nyyh.
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=2000000000000015&conference=4500000000001884&posting=22000000039329617
Tämä on kirjoitukseni myös. :(
ja hallaus.Toivon siulle ja perreelles voimmii-lauvanttai on raskas päivä.
uskon,jotta kuljit juuri sen matkan isäsi rinnalla kuin pitikin.Jäähyväisiä on vaikea jättä,ennemmin juttelee niitä näitä,jottei liian raskaaksi tule kummallekkaan.Sinulle ja perheellesi voimia jaksaa,ja jatkaa matkaa kauniit muistot mielessä.