Amalgaamien poistaminen

Jotkut yksityiset tekevät vaihtoja, jos asiakas niin haluaa. On myös ns. biohammaslääkäreitä, jotka ovat erikoistuneet amalgaamisaneerauksiin.

http://www.biohammas.org/jasenet.htm

...> hiivatulehdus nyt ei mitenkään liity amalgaameihin tai viittaa elohopeamyrkytykseen...

Sinulla on tietenkin aiheesta myös faktaa väitteillesi.
Kerro!

syy kirjoitti:

...> hiivatulehdus nyt ei mitenkään liity amalgaameihin tai viittaa elohopeamyrkytykseen...

Sinulla on tietenkin aiheesta myös faktaa väitteillesi.
Kerro!

odotan minäkin innolla sitä tietoa.

tietoa.

http://www.violetlight.fi/Ravinto ja terveys/hiivasyndrooma.htm

mm altistavana tekijänä juuri amalgaami.

ap. kirjoitti:

tietoa.

http://www.violetlight.fi/Ravinto ja terveys/hiivasyndrooma.htm

mm altistavana tekijänä juuri amalgaami.

Lue lisää

mutta jos vaivan aiheuttaakin syöpä tai aids tai homeet, niin silloinhan harmittomat amalgaamit voi jätää silleen.

vaan, kirjoitti:

odotan minäkin innolla sitä tietoa.

Hiivatulehdus voi olla suolistossa, suussa tai esim. limakalvoilla alapäässä. Tässä tietoa:

"Hiivatulehduksen yleisin aiheuttaja on Candida albicans -sieni. Se on aiheuttajana 85-90 prosenttia hiivasienitulehduksista. Toiseksi yleisin on Candida glabrata -sieni. Candidat tarttuvat ja leviävät itiömuodossa ja muodostavat rihmoja limakalvojen pinnalle. Tämänhetkisen tiedon mukaan Candida leviää emättimeen ulkosynnyttimistä ja peräaukon alueelta.



Hiivatulehdukselle altistavat raskaus, ehkäisypillerit, diabetes (diabetes tyyppi I, diabetes tyyppi II), antibioottihoito ja immuunivajaus (esim. HIV, jotkut syövät). Antibioottihoidon aikainen hiivatulehdus on varmasti yleisin ongelma."

http://www.poliklinikka.fi/?page=1109910&id=4958443

"Hiivasieniä on monta lajia. Niistä yleisin, Candida albicans, on pieninä määrinä tavallinen terveenkin ihmisen suussa ja suolistossa. Yleensä siitä ei ole haittaa, mutta joskus se villiintyy ja aiheuttaa tulehduksen. Hiivasieni-ihottumia potevat ihmiset sairastavat usein jotakin muuta tautia, joka altistaa heidät hiivatulehdukselle.

Diabetes ja lihavuus ovat tärkeimmät hiivasienitulehdukselle altistavat tekijät.


Infektion tavallisin syy on pitkään kestävä antibioottikuuri. Antibiootit tuhoavat haitallisten bakteerien ohella myös limakalvojen normaalia bakteerikasvustoa, jolloin hiivasienet saavat elintilaa ja aiheuttavat lopulta infektion."

"Hiivaa suussa

Suun äkillinen sienitulehdus voi oireilla punoituksena tai valkeana kalvona, sammaksena, jota yleensä pidetään pikkuvauvojen sairautena. Se on myös melko tavallinen vanhusten vaiva.

Suunkin äkillisen hiivatulehduksen syy on usein antibiootti, kuten penisilliini tai tetrasykliini.

Lääke saattaa laukaista tulehduksen. Oireina on limakalvokipua, polttelua, makuaistin muutoksia tai verenvuotoa. Suu voi tuntua myös "karvaiselta".

Pitkäaikaisen tulehduksen syynä on usein proteesin käyttö tai huono suuhygienia.

Etenkin huonosti istuvat, koko päivän suussa pidettävät kokoproteesit altistavat hiivasienitulehdukselle. Ikääntyessä syljeneritys vähenee, mikä on omiaan hankaloittamaan tilannetta. Myös jotkin lääkkeet vähentävät syljeneritystä ja altistavat sieni-infektion synnylle.

Hiivasienen aiheuttama sammas on helppo todeta suuta tutkittaessa. Jos lääkäri arvelee punoittavan tulehduksen syyksi hiivasientä, hän varmistaa epäilynsä tavallisesti viljelynäytteellä.

Hoidossa on tärkeää poistaa ensimmäiseksi altistavat tekijät ja tutkia esimerkiksi, miksi syljeneritys on vähäistä. Jatkuva välipalojen napostelu voi pahentaa oireita.

Suun kroonisen sieni-infektion hoidossa tarvitaan hammaslääkärin apua. Jos lääkitys, tehostettu suuhygienia ja hammasproteesien huolellinen puhdistaminen eivät auta, saatetaan tarvita uusi hammasproteesi: hiivasieni-infektio voi tarttua myös proteesiin, joka pitää yllä tulehdusta."

http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=262

"Candida albicans on tavallisin suun kliinisiä sieni-infektioita aiheuttava hiivalaji. Se on opportunistinen patogeeni, jota esiintyy 3-77 %:lla väestöstä. Runsas kasvu tulkitaan infektioksi vasta, jos potilaalla on oireita tai limakalvoilla on havaittavissa muutoksia. Sienitulehduksen kliinisinä oireina esiintyy limakalvon kipua, polttelua, makuaistin muutoksia, verenvuotoa tai »karvaista» tunnetta. Altistavista tekijöistä tavallisimpia ovat proteesien käyttö, antibiootit, kortikosteroidit ja puolustusmekanismien heikkeneminen. "

"Altistavat tekijät

Altistavat tekijät voidaan jakaa paikallisiin ja yleisiin (taulukko 2). Sammasta esiintyy erityisesti pikkuvauvoilla ja vanhuksilla. Kantajuutta osoittavaa hiivakasvua on todettu 43 %:lla alle kaksivuotiaista (Hannula ym. 1999). Yhtenä mahdollisena tartunnan lähteenä pidetään äidin synnytyskanavaa. Taudille altistava tekijä on normaalin, hiivan kanssa kilpailevan suun flooran puuttuminen.

Taulukko 2. Tavallisimpia suun sieni-infektiolle altistavia tekijöitä vaikutuspaikan perusteella jaoteltuna.

Paikallisia altistavia tekijöitä    Systeemisiä altistavia tekijöitä
Normaalin bakteerikasvuston puuttuminen    Antibiootit
vastasyntyneillä    Diabetes, Downin syndrooma, APECED ja pitkälle
Huono suuhygienia hammasproteeseja     edenneet syövät
käyttävällä    Immuunivajaustilat, kuten HIV-infektio tai IgA-puutos
Kuiva suu    Immunosuppressiivinen hoito
Angulaarinen keiliitti     elinsiirtopotilailla, syöpätaudeissa, autoimmuuni-
Mediaaninen romboidinen glossiitti     taudeissa, nivelreumassa
Inhaloitavat kortikosteroidit    Sädehoito sylkirauhasten alueelle
Leukoplakiset muutokset     "

"Aikuispotilaalla hyvin tärkeä sienitulehdukselle altistava tekijä on syljen erityksen väheneminen, joka saattaa johtua useasta eri syystä, kuten Sjögrenin oireyhtymästä, antikolinergisten lääkkeiden käytöstä, masennuksesta tai ahdistuksesta ja se on tavallinen iäkkäillä potilailla yleensäkin (Shay ym. 1997, Konttinen ym. 1999). Iäkkäillä, pitkäaikaissairaanhoitoa saavilla, proteeseja käyttävillä potilailla on hiivan kantajuutta todettu enemmän kuin muilla (Shay ym. 1997).

Kortikosteroidihoito altistaa sieni-infektiolle heikentämällä paikallisesti soluvälitteistä immuunipuolustusta. Erityisesti astman hoitoon käytettävät inhaloitavat kortikosteroidit ovat suun hoitoperäisen ja sekundaarisen sienitulehduksen aiheuttajia. Lisäksi monien suun limakalvosairauksien - mm. punajäkälän - hoitoon käytetään paikallisia kortikosteroideja, jotka altistavat sienikasvulle, ja infektion kehittymistä onkin tarkkailtava. Hyvin tärkeitä paikallisia suun sienitulehdukselle altistavia tekijöitä ovat erilaiset leukoplakiset muutokset, joihin histologisesti liittyy hyperkeratoosia. Keratinisoitunut kudos tarjoaa edullisen kasvualustan hiivalle, sillä sienet voivat käyttää keratiinia hyväkseen.

Suun sienitulehdus saattaa olla HIV-infektion ensioire immuunijärjestelmän alkaessa pettää. Etenkin nuorten aikuisten vaikeahoitoisessa suun sienitulehduksessa HIV-infektio on suljettava pois. Ruokatorven sieni-infektio (esofagiitti) on kolmanneksi yleisin HIV-diagnoosiin johtava liitännäissairaus. Todettaessa riskipotilaalla suun sienitulehdus, on kysyttävä esofagiitin oireita (ruokailuun liittyvä polttava kipu rintalastan takana).

Laajakirjoinen antibiootti altistaa sienitulehdukselle estämällä bakteerien tarttumista limakalvoon ja siten lisäämällä sienen kasvumahdollisuuksia. Seurauksena on tavallisesti suun akuutti, erytematoottinen sieni-infektio, joka on varsin kivulias. Systeemisiä sieni-infektiolle altistavia tekijöitä ja sairauksia on esitetty taulukossa 2 (Kostiala 1991, Syrjänen 1995). Sieni-infektio on usein seurausta monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Pään ja kaulan sädehoidon aikana positiivisten sieniviljelytulosten osuuden on todettu lisääntyvän 43 %:sta 75 %:iin (Ramirez-Amador ym. 1997). Harvinaisempia altistavia tekijöitä on olemassa vielä muitakin; tässä on mainittu vain kliinisesti tärkeimmät."



http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/Dlehti2.tunnista?a=Y&t=H&fname=D92083.htm


RIITTÄÄKÖ?

vaan, kirjoitti:

odotan minäkin innolla sitä tietoa.

"Mikä on sieni-infektio?
Suuhun voi tulla hiivasieni-infektio, jonka aiheuttaja on useimmiten esimerkiksi Candida-suvun hiivasieni. Se ei ole ihmisestä toiseen tarttuva tauti, vaan taudin aiheuttaja kuuluu jokaisen terveenkin ihmisen, jopa vauvojen, suun normaaliin mikrobikantaan. Sieni-infektio voi kylläkin tarttua muuta kautta.

Kenelle se voi tulla?
Yleisimmin sieni-infektio vaivaa hammasproteesien käyttäjiä sekä ihmisiä, joilla on huono suuhygienia (puutteellinen tai laiminlyöty harjaus sekä hammasvälien ja kielen pinnan puhdistus). Myös diabeetikoilla ja jatkuvaa kortisonilääkitystä käyttävillä (joko hengitettävä tai tabletteina otettava kortisoni) se on yleinen. Huono vastustuskyky sekä joidenkin antibioottien käyttö altistaa sieni-infektioille. Monet potilaat ovatkin huomanneet tiettyjen antibioottien edesauttavan infektion uusiutumista varsinkin pitkäaikaiskäytössä.

Miten sieni-infektio diagnosoidaan?
Suun sieni-infektio aiheuttaa limakalvoilla usein polttelua, kipua ja arkuutta tai pahanhajuista hengitystä. Jos kyseessä on hammasproteesin käyttäjä, limakalvoalue proteesin alla on hyvin punainen. Myös suupielet saattavat olla arat ja punaiset.

Diagnoosi varmistetaan yleensä hiivasoluviljelyllä (Dentocult®). Joissain tapauksissa diagnoosia varten täytyy ottaa biopsia eli koepala, josta sieni-infektion varmistamisen lisäksi etsitään mahdollisia pahanlaatuisten solujen esiasteita.

Miksi se täytyy hoitaa?
Sieni-infektio on tärkeää diagnosoida ja hoitaa. Jos sieni-infektiota ei hoideta, se saattaa aiheuttaa arkuutta suun limakalvoilla ja jatkossa proteesin istuvuus saattaa huonontua. Pitkäaikainen hoitamaton suun sieni-infektio kasvattaa myös pahanlaatuisen muutoksen riskiä.

Miten sieni-infektio hoidetaan?
• Hyvä suuhygienia
On tärkeää pitää suu niin puhtaana kuin mahdollista ja huuhdella suu ruokailun jälkeen. Tupakointi altistaa suun hiivasieni-infektiolle, samoin kuin proteesien käyttö yötä päivää. Suun täytyy antaa levätä välillä.
• Proteesien puhdistus
Proteesien olisi hyvä olla poissa suusta mahdollisimman paljon mutta vähintään yön yli. Jotkin proteesistomatiitit häviävät itsekseen, jos proteesia ei pidetä öisin kahteen viikkoon. Proteesit olisi syytä puhdistaa lämpimällä saippuavedellä ja pehmeällä proteesiharjalla päivittäin. Proteesit voi desinfioida 0,2-prosenttisella klooriheksidiiniglukonaatilla, hypokloriitilla tai vaihtoehtoisesti apteekista ja elintarvikeliikkeistä saatavilla puhdistusliuoksilla (Corega Tabs® ja ProFast® pelkästä akryylistä valmistetuille proteeseille ja Corega Parts® proteeseille, joissa on metalliosia). Proteesit säilytetään yön yli kuivana ilmavassa rasiassa.
• Ruokavalio
Ruokavalion puutteet altistavat sieni-infektiolle. Erityisesti proteiinien, vitamiinien (B12-ja C-vitamiinit) sekä raudan riittävä saanti kannattaa varmistaa.

Lääkitys
Jos huolellinen puhdistus ja suuhygienia eivät auta, on syytä aloittaa sienilääkitys. Tarjolla on monia paikallisia ja suun kautta otettavia lääkevaihtoehtoja. Tavallisesti hoito aloitetaan paikallisilla sienilääkkeillä, joista potilas voi yleensä valita sellaisen valmisteen (tipat, voide, imeskelytabletti), joka tuntuu itselle miellyttävimmältä.
– Pimafucort®-voide: Käytetään suupielten sieni-infektion hoitoon. Levitetään ohuelti suupieliin 2–4 kertaa päivässä ruokailun jälkeen.
– Mycostatin®-mikstuura: Annostellaan 1 ml mikstuuraa suuhun neljästi päivässä. Annetaan vaikuttaa suussa mahdollisimman pitkään ennen nielemistä.
– Fungizone®-imeskelytabletti: Imeskellään 1 tabletti neljästi päivässä ruokailun jälkeen ja illalla ennen nukkumaanmenoa. Hoito kestää 4–6 viikkoa.

Sisäisesti käytettävät sienilääkkeet:
– Diflucan®-kapseli: suun ja nielun sieni-infektion hoitoon. Otetaan 1 kapseli kerran päivässä 7–14 vuorokauden ajan.
– Sporanox®-kapselit tai liuos: Kapselit nautitaan kokonaisina aterian jälkeen. Liuos sitä vastoin otetaan tyhjään vatsaan ja lääkkeen oton jälkeenkin pitäisi odottaa vähintään tunti ennen syömistä. 100 mg (1 mitallinen) liuosta purskutellaan suussa noin 20 sekuntia ja sen jälkeen se niellään. Suuta ei saa huuhdella nielemisen jälkeen. Purskutellaan kahdesti päivässä viikon ajan. Jos hoito ei tunnu auttavan, sitä voidaan jatkaa vielä toinenkin viikko.

Mitä muuta on odotettavissa ja miten kannattaa toimia jatkossa?
Hammaslääkäri haluaa todennäköisesti lääkehoidon jälkeen tarkastaa suun varmistaakseen parantumisen. Jos hoito ei ole auttanut, hän saattaa suositella jatkohoitoa, joka joissain tapauksissa saattaa kestää hyvinkin pitkään. Proteesipohjan uusiminen muutaman vuoden välein auttaa pitämään proteesistomatiitin kurissa.
Vaikka suu olisi täysin hampaaton, on tärkeää käydä säännöllisesti hammaslääkärin tarkastuksissa. Vain siten voidaan varmistaa, että suussa on kaikki hyvin.

Muista! Ennaltaehkäisy on parempi kuin hoito.

Lisätietoja:

http://www.emedicine.com/derm/topic642.htm

http://www.dentalhealth.org.uk/faqs/browseleaflets.php "

http://www.hammaslaakariliitto.fi/suun-terveys/suun-hoito/suun-sieni-infektio/

ap. kirjoitti:

tietoa.

http://www.violetlight.fi/Ravinto ja terveys/hiivasyndrooma.htm

mm altistavana tekijänä juuri amalgaami.

Lue lisää

Huuhaasivusto, jonka joku yksityinen hihhuli on kasannut.

Pistäpä tänne joku oikeasti luotettava lähde.

vähän tietoa janoaville kirjoitti:

"Mikä on sieni-infektio?
Suuhun voi tulla hiivasieni-infektio, jonka aiheuttaja on useimmiten esimerkiksi Candida-suvun hiivasieni. Se ei ole ihmisestä toiseen tarttuva tauti, vaan taudin aiheuttaja kuuluu jokaisen terveenkin ihmisen, jopa vauvojen, suun normaaliin mikrobikantaan. Sieni-infektio voi kylläkin tarttua muuta kautta.

Kenelle se voi tulla?
Yleisimmin sieni-infektio vaivaa hammasproteesien käyttäjiä sekä ihmisiä, joilla on huono suuhygienia (puutteellinen tai laiminlyöty harjaus sekä hammasvälien ja kielen pinnan puhdistus). Myös diabeetikoilla ja jatkuvaa kortisonilääkitystä käyttävillä (joko hengitettävä tai tabletteina otettava kortisoni) se on yleinen. Huono vastustuskyky sekä joidenkin antibioottien käyttö altistaa sieni-infektioille. Monet potilaat ovatkin huomanneet tiettyjen antibioottien edesauttavan infektion uusiutumista varsinkin pitkäaikaiskäytössä.

Miten sieni-infektio diagnosoidaan?
Suun sieni-infektio aiheuttaa limakalvoilla usein polttelua, kipua ja arkuutta tai pahanhajuista hengitystä. Jos kyseessä on hammasproteesin käyttäjä, limakalvoalue proteesin alla on hyvin punainen. Myös suupielet saattavat olla arat ja punaiset.

Diagnoosi varmistetaan yleensä hiivasoluviljelyllä (Dentocult®). Joissain tapauksissa diagnoosia varten täytyy ottaa biopsia eli koepala, josta sieni-infektion varmistamisen lisäksi etsitään mahdollisia pahanlaatuisten solujen esiasteita.

Miksi se täytyy hoitaa?
Sieni-infektio on tärkeää diagnosoida ja hoitaa. Jos sieni-infektiota ei hoideta, se saattaa aiheuttaa arkuutta suun limakalvoilla ja jatkossa proteesin istuvuus saattaa huonontua. Pitkäaikainen hoitamaton suun sieni-infektio kasvattaa myös pahanlaatuisen muutoksen riskiä.

Miten sieni-infektio hoidetaan?
• Hyvä suuhygienia
On tärkeää pitää suu niin puhtaana kuin mahdollista ja huuhdella suu ruokailun jälkeen. Tupakointi altistaa suun hiivasieni-infektiolle, samoin kuin proteesien käyttö yötä päivää. Suun täytyy antaa levätä välillä.
• Proteesien puhdistus
Proteesien olisi hyvä olla poissa suusta mahdollisimman paljon mutta vähintään yön yli. Jotkin proteesistomatiitit häviävät itsekseen, jos proteesia ei pidetä öisin kahteen viikkoon. Proteesit olisi syytä puhdistaa lämpimällä saippuavedellä ja pehmeällä proteesiharjalla päivittäin. Proteesit voi desinfioida 0,2-prosenttisella klooriheksidiiniglukonaatilla, hypokloriitilla tai vaihtoehtoisesti apteekista ja elintarvikeliikkeistä saatavilla puhdistusliuoksilla (Corega Tabs® ja ProFast® pelkästä akryylistä valmistetuille proteeseille ja Corega Parts® proteeseille, joissa on metalliosia). Proteesit säilytetään yön yli kuivana ilmavassa rasiassa.
• Ruokavalio
Ruokavalion puutteet altistavat sieni-infektiolle. Erityisesti proteiinien, vitamiinien (B12-ja C-vitamiinit) sekä raudan riittävä saanti kannattaa varmistaa.

Lääkitys
Jos huolellinen puhdistus ja suuhygienia eivät auta, on syytä aloittaa sienilääkitys. Tarjolla on monia paikallisia ja suun kautta otettavia lääkevaihtoehtoja. Tavallisesti hoito aloitetaan paikallisilla sienilääkkeillä, joista potilas voi yleensä valita sellaisen valmisteen (tipat, voide, imeskelytabletti), joka tuntuu itselle miellyttävimmältä.
– Pimafucort®-voide: Käytetään suupielten sieni-infektion hoitoon. Levitetään ohuelti suupieliin 2–4 kertaa päivässä ruokailun jälkeen.
– Mycostatin®-mikstuura: Annostellaan 1 ml mikstuuraa suuhun neljästi päivässä. Annetaan vaikuttaa suussa mahdollisimman pitkään ennen nielemistä.
– Fungizone®-imeskelytabletti: Imeskellään 1 tabletti neljästi päivässä ruokailun jälkeen ja illalla ennen nukkumaanmenoa. Hoito kestää 4–6 viikkoa.

Sisäisesti käytettävät sienilääkkeet:
– Diflucan®-kapseli: suun ja nielun sieni-infektion hoitoon. Otetaan 1 kapseli kerran päivässä 7–14 vuorokauden ajan.
– Sporanox®-kapselit tai liuos: Kapselit nautitaan kokonaisina aterian jälkeen. Liuos sitä vastoin otetaan tyhjään vatsaan ja lääkkeen oton jälkeenkin pitäisi odottaa vähintään tunti ennen syömistä. 100 mg (1 mitallinen) liuosta purskutellaan suussa noin 20 sekuntia ja sen jälkeen se niellään. Suuta ei saa huuhdella nielemisen jälkeen. Purskutellaan kahdesti päivässä viikon ajan. Jos hoito ei tunnu auttavan, sitä voidaan jatkaa vielä toinenkin viikko.

Mitä muuta on odotettavissa ja miten kannattaa toimia jatkossa?
Hammaslääkäri haluaa todennäköisesti lääkehoidon jälkeen tarkastaa suun varmistaakseen parantumisen. Jos hoito ei ole auttanut, hän saattaa suositella jatkohoitoa, joka joissain tapauksissa saattaa kestää hyvinkin pitkään. Proteesipohjan uusiminen muutaman vuoden välein auttaa pitämään proteesistomatiitin kurissa.
Vaikka suu olisi täysin hampaaton, on tärkeää käydä säännöllisesti hammaslääkärin tarkastuksissa. Vain siten voidaan varmistaa, että suussa on kaikki hyvin.

Muista! Ennaltaehkäisy on parempi kuin hoito.

Lisätietoja:

http://www.emedicine.com/derm/topic642.htm

http://www.dentalhealth.org.uk/faqs/browseleaflets.php "

http://www.hammaslaakariliitto.fi/suun-terveys/suun-hoito/suun-sieni-infektio/

Lue lisää

mutta vielä ei päästy aiheeseen josta oli kyse!

Eli amalgaamin/elohopean mahd. vaikutukset hiivan esiintymiseen ja syntyyn!

runsaasti, kirjoitti:

mutta vielä ei päästy aiheeseen josta oli kyse!

Eli amalgaamin/elohopean mahd. vaikutukset hiivan esiintymiseen ja syntyyn!

Ei sellaista tietoa ole, koska sellaista tietoa ei ole. Hiivan syntyyn vaikuttaa noi asiat, jotka listattiin. Ei amalgaami/elohopea. Kai se olisi jossain mainittu jos niin olisi. Piste.

laitapa toinen linkki kirjoitti:

Huuhaasivusto, jonka joku yksityinen hihhuli on kasannut.

Pistäpä tänne joku oikeasti luotettava lähde.

Jospa tässä nyt on kyse siitä että asia vain halutaan kiistää, koska se on niin helpointa. Esim. usein sanotaan että kun jostain ei ole mitään näyttöä, niin että pitäisi sitten tutkia. Niitä tutkimuksia ei sitten koskaan ilmestykään, ja voidaan vain toistaa se sama loru että ei ole tutkittu, ei voi olla vaarallista, mutta mistäs tiedät, jos ei ole tutkittu kunnolla?

Nykyisessä tilassa asia on niin ettei tiedetä - ja silloin täytyy jokaisen itse päättää uskoako vai eikö siihen hiiva asiaan. Molempia päätöksiä täytyy silloin kunnoittaa yhtä lailla.

otettu kielestä. Eli ainakin siellä sitä sammasta.

Mielenkiintoista havaita, että näissä yhteyksissä tulee, tuodaan aina esille nämä eri koulukunnat.

Normaalissa käytännössä on kaksi koulukuntaa, joko oikeassa oleva tai väärässä oleva.

Kuinkas ollakaan, kun tullaan terveydenhoidon piiriin, niin siellä voi olla vaikka kuinka monta koulukuntaa, ja mikä ihmeellisintä, kaikki koulukunnat ovat yhtä oikeassa!

ap. kirjoitti:

otettu kielestä. Eli ainakin siellä sitä sammasta.

Otatapa kuule virtsanäyte, siitä selviää onko elimistössäsi normaalia enemmän elohopeaa. Se on varsin yksiselitteistä. Jos ei ole sen enempää kuin muillakaan, niin hiivasi syy on esim.

-huono hygienia (johon viittaa muuten se että sinulla on niitä amalgaameja)
- heikko syljeneritys (joka muuten lisää kariesta, eli jos sulla on ns. kuiva suu, niin reikiä ja hiivaa voi tulla helpommin)
-tupakointi
-antibiootit
-muut lääkkeet
-diabetes
-syöpä
-aids / HIV
-Sjögrenin syndrooma
-madaltunut vastustuskyky, autoimmuunisairaudet
jne
jne
jne
jne
jne