toisen huollossa. Isä toi tyttösen takaisin eräs sunnuntai ja ilmoitti samalla että takista meni vetoketju. En siinä hötäkässä tajunnut, mutta nyt ei tyttösellä ole takkia (käytämme varatakkia joka liian pieni ja kevyt) eikä minulla rahaa ostaa :-( Voisinko vaatia isää ostamaan uuden? Vai onko se minun ostettava? Tiedän että isä on sitä mieltä että minun on ostettava koska hän maksaa elareita. Mutta takki oli täysin kunnossa eikä ollut ongelmia. Vetoketju hajosi siellä ollessa.
miten teillä eronneet
kun lapselta hajoaa vaatteita
17877
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Et voi vaatia, jollei vaatteita ole tahallaan hajoitettu/revitty. Vetoketju olisi voinut hajota sinullakin ollessa ihan yhtä hyvin. Lapset ovat terveitä kun leikkivät ja liikkuvat. Sinä saat elarit ja jollei toisin ole sovittu, sinulle kuuluu tavallisten käyttövaatteiden hankinta. Mene kirpputorille ja osta sieltä hätävaraksi, joulun jälkeen alkaa alennusmyynnit.
Pojalla on isän luona ollessa hävinnyt lompakko, jossa rahaa noin 20€. En tiedä onko sitä vaivauduttu etsimään, mutta menetys tuntui tietysti kurjalta. Jonkun ajan päästä pojalta hävisi kännykkä ja sekin isän luona ollessa. Kännykkä oli vielä ihan hyväkuntoinen ja sitäkään ei löytynyt.
Ostin uuden kännykän pojalle, enkä pyytänyt isältä mitään, olisiko pitänyt?
Lapsilisät yh-korotuksineen ja elarit tulee joka kk tietenkin yh-äippäressukan oma puolikas lapsen elatukseen mutta niinhän siinä käy kun niillä ei sitten todellisuudessa ostetakkaan lapsille niitä vaatteita ja muuta tarpeellista ja jos joskus ostetaankin niin ostetaan kirpparilta tai halpahallista joten laatu on mitä on.
Ilmeisesti yh-äippäressukoilla on paljon parempikin kohde (vilkaiskaa ressukat peiliin) niille lapsen rahoille kuin itse lapsi....
ps. itselläni oli kerran tai no, on ollut useinkin takkeja ja vaatteita jotka ovat olleet täysin kunnossa ennenkuin ne menivät rikki..... Kaikella on oma käyttöikänsä....
siis miten ihmeessä ei ihmiset varaudu siihen että lasten vaatteet menee rikki????
joo,ketuttaahan se kun jotain hajoaa mutta OIKEESTI!!!nyt taitaa olla pikku uusavuttomuudesta kyse???
Meillä lapsia 2 3 etää,etälapset harvemmin,heille kierrätän vaatteita ja omille ostan uutena.
Kuljun kartanossa,Tampereen kyljessä löytyi taas tavanmukaan erittäin hyvä tarjous,lasten kevyttoppapuku 3,95€!!!!4 EUROA ostin molemmille 2 pukukokonaisuutta ja voih,menihän siihen se 16 euroa rahaa...nyt ei ketuta eikä vituta eikä tartte ketään syyttää vaikka hajois vetska,tai jäis oksaan kii ymsyms
Ihan siitä kiinni miten ne rahat käyttää!!!'
Ja kirppareilta tekee aivan älyttömän hyviä löytöjä toppavaatteiden suhteen ja ihan muutamalla eurolla...kannattaa kokeilla ;)
itsellä on lasteni huoltajuus,eli virallisesti papereissa lukee yksihuoltaja.
Menin toki uudelleen naimisiin ,mutta eihän uusi mieheni ole lasteni huoltaja,
silti emme mitään yh-korotuksia lapsilisään saa.
Kun on useampi murkkuikäinen huushollissa(kaikkiaan 6 lasta 1 etälapsi)..ja jo kaksi ammattiopintoja suorittava nuorta,ei pelkät elatusmaksut enää riitä korvaamaan lapsista aiheutuvia kuluja.
Tokihan olen huomioinut että se elatuksen toinen osuus tulee minulta,mutta siltikään se ei riitä kattamaan opiskelevan nuoren kuluja..etenkin kun lapsia on useampi.
Ex-mies ei ole koskaan ostanut lapsille mitään..ei ees polkupyöriä,ei uusia vaatteita,ei kenkiä jne.
Itse olen ostanut lapsille polkupyörät,kännykät,tietsikat,pelikoneetja pelit,uusia vaatteita..kirpparilta en ole koskaan mitään lapsilleni hakenut..en ees sieltä "halpahallista"..joten on törkeää yleistää,ja puhua rumasti yh-naisesta.
Yksinhuoltajuus kun on harvemmin oma valinta.
Kun tapasin nykyisen mieheni,hän oli itsekin yh-isi ja totesi ettei olisi lapsetonta naista kumppanikseen ees huolinut.
Sellainen kun ei tiedä lapsiperheen arjesta mitään!
Ihmettelen mitä sinulle tapahtui,kun olet niin kovin katkera naisille??
...yhteiskunnan pitäisi maksaa yksinhuoltajakorotusta jos teitä on kerran siellä kaksi elättäjää? Olethan naimisissa, ei miehesi ole mikään satunnainen poikaystävä!
Jos ei ole varaa noin monta lasta elättää, olisiko kannattanut jättää lisääntymättä noin holtittomasti?
mistä ihmeestä kirjoituksessani luit että olisin katkera "näille naisille"????
ei minulla ole mitään syytä olla katkera,enkä niin ole missäänvaiheessa antanut ymmärtää...
Lähinnä huvitti tuo suunnaton uusavuttomuus mikä alkuperäisen kirjoituksesta paistoi.
Se on sinun valintasi mistä ostat vaatteet lapsillesi,minä ostan sieltä mistä halvalla saan hyvää.
Jännä kun melkein jokaisessa kirjoituskessa itketään kuinka joutuu ostamaan pleikarit,tietsikat ja pelit????
Miksi ihmeessä lapset opetetaan niihin???meilläkin on jo teinejä,neitejä ja meillä ei ikinä tietokonetta kummempaa ole ollut,ei ole tarvinnut ressatauusien pelien saamisesta tai konsoleiden ostoista,herrjestas yksi peli taitaa maksaa lähemmäs 60 euroa??sillä rahalla käy perheen kanssa kylpylässä ja vaikka syömässä hyvin ja jos vaikka säästää sen muutaman pelin verran,pääsee vaikka mihin.
Kukaan meistä äideistä ei ole sen parempi mutta jos lapsia tekee pitää myös miettiä miten se /ne lapset elättää...Niin ikävää kuin se onkin nainen n loppupeleissä ihan itse jälkeläisistään vastuussa.
Niin olen minäkin,maksan itse jokaisen pennin 2 laspestani jotka olen halunnut maailmaan saattaa...
rahoille kun lasten isä lähti (heitti meidät ulos) ja otti uuden naisystävänsä kotiimme asumaan. Piti vuokrata pienempi asunto, maksaa siitä vuokratakuu ekan kk vuokra. Pian häämötti jo seuraavan kk vuokranmaksu. Isä kiusallaan makselee elarit "kun huvittaa", vetoaa omaan rahapulaansa. No, ehkä se ulkomaanmatka naisystävän kanssa vei rahaa ja golfin harrastaminenhan on kallista!
Ruokaan on rahat kivasti riittäneet, kun on vähän etukäteen suunnitellut ruokalistaa. Lapset otettiin pois harrastuksista ja omani lopetin, kaikki "ylimääräiset" menot karsittiin. Nyt säästetään lapsille sänkyihin. Itselleni ostan sängyn vasta sitten kun lapset saavat ensin omansa. Ja tätä rataa.
Täytyy myöntää että ne vaatteet joita ostan lapsille ja minulle ovat tosiaan kirpparilta, kierrätettyjä tai halpakaupoista :-( On meillä jotain hyviä vielä kaapissakin jäljellä kun oli varaa ostaa vähän parempaa, eipä tosin silloinkaan uskaltanut ihan niitä kalliimpia ostaa.
Myönnän, joskus lauantaina olen itselleni suonut 2 siideriä illaksi, mutta toivon että tämä sentään minulle suodaan. Joskus kahvitkin keitän kylään tuleville ystäväperheille.
Olishan se mukavaa vilkaista peiliinkin jos sellainen olisi... ai, mutta onhan kylpyhuoneen seinällä peili! Mutta enpä taida vilkaista... kun ei ole tuota energiaa ollut viime aikoina pahemmin laitella itseään eikä kampaajalla ole tullut käytyä... mutta ehkäpä joku päivä.
Paistaa se päivä risukasaankin, töitä on jonkin verran tiedossa, mutta hoitomaksut on sitten maksettava siitä.
Huomaan että on muitakin joita elämä on potkinut päähän eikä kaikilla ole niitä lapsia siinä "lohtuna" ja voimavarana :-( Minulla nämä lapset ovat sellainen voimavara, että äkkiäkös tästä selviämme ja pääsemme jaloillemme.
Jos raha ei riitä takin ostamiseen (edes muista ostoksista tinkimällä) kannattaa ottaa selvää erilaisista hyväntekeväisyys järjestöistä. Helsingissä on esim. Vaihtopaikka, jonne voi viedä/hakea tavaraa. Tai sitten kirkon diakoniatyön puoleen voi kääntyä. Sitten on tietenkin sosiaalivirasto. Vaatii hieman aktiivisuutta (ja hyvää onnea) avun etsiminen...
...Jos siihen takkiin voisi vaihtaa uuden vetoketjun?!
Jos et itse osaa, niin oisko joku näppärä tuttava tai sukulainen, jolta voisi pyytää apua?
Kaupungeilla on myös erilaisia käsityöneuvontapisteitä, joista voi saada apua tai käydä siellä ompelemassa, jos itsellä ei ole ompelukonetta.
Uusi vetoketju ei montaa euroa maksa, joten kannattaa harkita.
Tämä vaatteiden rikki meno on kyllä aivan sitä joka päiväistä arkea, jota tapahtuu jatkuvasti ainakin meidän perheessä (kolme murrosikäistä)ja siihen ei syyllisiä kannata etsiä vaan tehdä voitavansa. Toki se aina harmittaa, kun vahinko sattuu, mutta siihen tottuu ja kannattaa tottua. Näin pääsee itse helpommalla eikä lapset syyllisty.
Yksi meillä ajoittain käytetty niksi on hankkia esim. kaksi talvitakkia toinen koulu- ja siistimpään menoon ja toinen, jossa voi enemmän rymytä. Tämä jälkimmäinen on hankittu kirpputorilta edullisesti. Näin saattaa hyvällä onnella hiukan säästää, mutta koskaanhan ei voi mitään varmaa tietää, koska vahinko ei tule kello kaulassa, mutta niihin kannattaa lasten kanssa varautua jo edeltä.
Luovuutta! Kyllä se siitä.
Luin ketjua aivan epätoivoisena ja vastauksesi oli viimeisenä ja ainoa, jossa puhutaan vetoketjun vaihtamisesta, pelastit päiväni!
Miksi hitossa pitää ostaa uusi takki, edes käytettynä, jos vetoketjun voi vaihtaa? Hiukan myös ihmetyttää voiko lapsiperheeessä olla tilanne, että lapsella on vain yksi sopiva takki?
Itse teen kuluneesta, huonommasta takista hupparimallisen, jos vetoketju rikkoutuu niin, että sen saa vielä "kiinni viimeisen kerran": ujutan vetoketjun kiinni ja ompelen stopparin ketjun puoleen väliin ja helmaan vahvalla langalla yliluottelemalla moneen kertaan. Pika-apu, jolla saa takille hiukan jatkoaikaa, helposti.
Kirpparilta saa takin muutamalla eurolla ja takin hakeminen sieltä voisi olla vaikka seikkailuretki teille molemmille. Ei kannata pahoittaa kenenkään - eikä varsinkaan omaa - mieltä moisella vähäpätöisyydellä.
Jos omat ongelmat ovat erityisen vähissä :( silloinhan voisi jatkaa tällä linjalla: viikonlopun aikana kuluvat: sukat, paidat, vaipat, lapaset, housut, hiukset kasvavat ja haaroittuvat, kuminauhat kuluvat... tätä voisi jatkaa loputtomiin mutta kuka haluaa?
Meillä lapset ovat käyttäneet vaatteita kukin vuorollaan eikä ole vaikeaa ollut:)
Kas kun lapsen äidillään ollessa on elatusmaksut huvenneet ihan ilman, että kukaan tietää mihin ne katoaa. Voisinkohan vaatia äitiä palauttamaan minulle ainakin osan? Lisäksi olen huomannut, että lapsi kasvaa joka käynnillä kun on äidillään. Auton polttoainekulut kun tahtovat kasvaa massan lisääntyessä, niin voisinkohan vaatia tästä jotain erityistä korvausta?
Lapseni myös oli äitinsä luona ostanut synttärirahoilla jonkin lelun jolla on nettisivut ja lapsi käy koneellani kyseisillä sivuilla. Voinkohan vaatia alennusta elatusmaksuista tai edes saada hieman verovähennyksiä.
Erityisesti minua harmittaa se, kun viime vuonna ostin lapselle luistimet ja äidin luona ollessaan ne ovat käyneet pieneksi. Voinko vaatia tästä rahallista korvausta?
Tiedän, että äitienpäiväkortti on mieluinen lahja äidille, mutta voinko silti vaatia äitiä maksamaan materiaalit?
Heh, tulipas tässä ketjussa monen katkeruudet vuodatettua ja asian vierestäkin vielä :-) Juuh, tilannehan on se että lapsia on useampi ja takki tosiaan nuorimmalla, eli moneen kertaan jo kierrätetty mutta hyvässä kunnossa oli pidetty. Kyllähän minä hyvät ihmiset tiedän että näitä sattuu, enkä siitä asiasta oikeastaan kysynytkään vaan tuosta kustannuspuolesta. Oikeastaan tässä asiallisia viestejä kaipailin ihan vaan tästä käytännöstä, miten muilla eronneilla on tapana toimia. Syytöksiä ja haukkuja en tosiaan eronneena kaivannut vielä tähän hötäkkään. Muutama asiallinenkin tuli ja muutama hyvä käytännönkin neuvo. Kirppareita ei paikkakunnallani ole :-( mutta tuttavia löytyy joiden kanssa kierrätämme.
Eräs isukkikin siellä jo ehti minua syyttelemään että käytän elarit "muualle". Miten tuo ihminen voi minut tuntea näiden muutamien kirjoittamieni rivien perusteella? Tietääkö hän että käymme lasten kanssa psykiatrilla isin lähdön jälkeen setvimässä tunteitamme, jotta saisimme yömme itkuitta nukkua? Tietääkö hän senkin että olemme luopuneet kaikesta "exstrasta" (talo, tietokone, harrastukset yms.) miehen lähdön jälkeen? Meille ei jäänyt autoa kun mies oli sitä mieltä että hän tarvitsee enemmän, me lasten kanssa emme tarvinneet. Mielestäni olisi ehkä rakentavampaa antaa neuvoja miten tällaisessa tilanteessa toimitaan miehen maksaessa minimielaria. Mutta kun on tarpeeksi fiksu ja käyttää toisen ahdinkoa ja surua hyväkseen ja allekirjoituttaa elatussopparin luvaten sitä ja tätä, niin mukavahan se on sitten naureskella jälkeenpäin.
Piti lisätä aikaisemmin eka viestin jälkeen toinen asia tähän hännille, joka oli kielellä, kun luin aloituksesi.
Ymmärrän fiiliksesi, koska exäni palauttaa lasten vaatteet likaisina ja aika usein joku päällysvaatteista on rikki. Näen punaista kun puran tapaamisviikonlopun reppuja, ja kaikki mukana olleet vaattet ovat likaisena tiukasti muovipussissa ja lähes joka kerta joku "parempi" vaate on rikki, vaikka olen laittanut exän luokse huonommat ulkovaatekerrat pihaleikkejä varten. Mutta nielen kiukkuni koska tiedän, että exälläni ei ole käsitystä mistään. Hän on mies, jonka ympäriltä tuolit viedään.
Oikeesti yritän ajatella, että onneksi minä pystyn ne vaatteet pesemään (oikein) ja korjaamaan, koska hänestä ei siihen ole, ja sitten nostan kissanhäntäni ja lopulta aika kuluu kuitenkin todella nopeasti ja ykskaks, lapset eivät enää tarvitse äitiä pesemään niitä. Ajattelen, pyykkääminenkin on rakkautta...
Veljeni palauttaa kaikki lastenvaatteet pestyinä tapaamisen jälkeen. Osa vielä kosteina, mutta kuitenkin. Osaksi siksi, että olen marissut hänelle, kuinka paljon vit**** sunnuntainen pyykkisäkki ja pilatut vaatteet. Kutsun sitä valistukseksi ja vaikuttamiseksi.
Myönnän, että aluksi pistin haisevat tekstarit perään toimimattomasta vaatehuollosta, mutta kun siitä ei mitään parannusta syntynyt, lopetin. Moni mies kaskun kuvittelee, että "äiti" osaa ja hoitaa edelleen ihan kaiken.
"avasit" silmäni ajattelemaan taas tilannetta aivan uudelta kantilta. Me jotka pyykkäämme, laitamme ruuan, siivoamme, elämme arkea lapsen kanssa, saamme tutustua siihen todelliseen minään lapsessamme. Välinpitämätön (tässä tapauksessa) etävanhempi koreilee lapsilla perheensä juhlissa, vie tilaisuuksiin mutta ei KOSKAAN saa tietää millainen heidän lapsensa oikeasti on. Vaikka lapsen mielestä isin luona on kivempaa, on varmasti äidin luona turvallisempaa.
vaatteita lapsilleen.. eikä edes tarvitse pyytää vaan ihan omaa hyvyttään.. on mulla vaan ihana ex