Miten tulisi suhtautua psyykkisesti sairaaseen sukulaiseen, jonka käyttäytyminen ja varsinkin puheet ovat arvaamatonta? Kyseinen henkilö saattaa melkein milloin tahansa, ilman mitään ulkoista syytä alkaa kiroilemaan, puhumaan väkivallasta, raakuuksista jne. Hän esimerkiksi puhuu usein raaoista murhista, kidutuksista ja muista väkivaltaisista rikoksista. Hän ei ota mitenkään huomioon, vaan vain jatkaa, jos hänelle sanotaan, etteivät hänen puheensa kiinnosta.
Mielialan ja puheiden lisäksi myös hänen mielipiteensä muuttuvat täysin arvaamatta, eikä hänen ajatuksistaan voi saada selvää.
Hänen käytttäytymisensä on yleensä myös välinpitämätöntä, eikä hän jaksa esimerkiksi siivota tai ottaa asioita vakavasti silloin, kun tilanne niin edellyttäisi. Usein hän ei jaksa muuta kuin katsoa tv:tä. Lisäksi hänellä on ollut alkoholiongelmia.
Kannattaisiko katkaista kokonaan välit kyseiseen sukulaiseen?
Mielialan ja puheiden lisäksi myös hänen mielipiteensä muuttuvat täysin arvaamatta, eikä hänen ajatuksistaan voi saada selvää.
Hänen käytttäytymisensä on yleensä myös välinpitämätöntä, eikä hän jaksa esimerkiksi siivota tai ottaa asioita vakavasti silloin, kun tilanne niin edellyttäisi. Usein hän ei jaksa muuta kuin katsoa tv:tä. Lisäksi hänellä on ollut alkoholiongelmia.
Kannattaisiko katkaista kokonaan välit kyseiseen sukulaiseen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minäkin saatan puhua murhista ja väkivaltarikoksista sen vuoksi että harrastan salapoliisiromaanien lukemista ja katson CSI:ta. Klassiset salapoliisiromaanit ovat nimenomaan arvoituksia ja älyllistä haastetta, väkivalta on sivuseikka (enkä pidä sillä mässäilystä).
Alkuperäisen viestin kirjoittaja tuntuu tuomitsevan lähimmäisensä tämän psyykkisen sairauden vuoksi.
Myös diabeetikon mielialat saattavat ailahdella veronsokerin heittelyn vuoksi. Ja kyynärsauvoja käyttävä luunmurtumapotilas ei voi lähteä kanssamme kävelylenkille. Pitäisikö heidätkin tuomita?
Onko psykiatriassa kyse kärsivän tukemisesta vai moraaliopista?
Raamatun mukaan heikkojen tuomitsijat eivät voi päästä taivaaseen.