Kävin tällä palstalla pari vuotta sitten useaan otteeseen, ja silloin oli jatkuvat keskustelun aihe se, että jos kaksi naista muuttaa yhteen asumaan, niin miten rahatalous jaetaan. Jos ajatellaan tavallista heteroavioliittoa, niin siinähän laki velvoitaa elättämään puolisoa samalla elintasolla kuin itse elää, ja on perinne, että varakkaampi mies elättää naista.
Pari vuotta siteen kuitenkin tämän palstan linja oli aika negatiivinen siihen, että toinen nainen eläisi toisen siivellä, joskaan lopullista kantaa tähän talousongelmaan ei tullut.
Mihin ratkaisuun päädyitte. Saako toinen nainen elättää toista, vai pitääkö kummankin elää omilla tuloillaan itsellisesti,myös yhdessä asuesa?
Pari vuotta siteen kuitenkin tämän palstan linja oli aika negatiivinen siihen, että toinen nainen eläisi toisen siivellä, joskaan lopullista kantaa tähän talousongelmaan ei tullut.
Mihin ratkaisuun päädyitte. Saako toinen nainen elättää toista, vai pitääkö kummankin elää omilla tuloillaan itsellisesti,myös yhdessä asuesa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ansaitsen itse selvästi enemmän kuin keskiverto suomalaisnainen eikä minulle olisi ongelma elättää puolisoani. Päinvastoin, jos voin tarjota rakkauden ja muun lisäksi kumppanilleni myös paremman elintason kuin mihin hänellä ehkä olisi mahdollisuuksia on se pelkkää plussaa.
En sen sijaan pidä ollenkaan rahan perässä juoksijoista, koska haluan tulla rakastetuksi itseni enkä rahojeni tai asemani takia, joten en pidä aiheesta meteliä etsiessäni kumppania. Naisella joka elättää itse itsensä ja jonka raha-asiat ovat kunnossa, on myös paremmat saumat suhteeni. Sellainen nainen ei tarvitse minua vain rahojen tai elintason takia.
Ongelmaksi olen hieman kokenut sen etteivät naiset kovin mielellään vastaanota kalliita lahjoja tms. parisuhteessakaan vaikka niitä mielelläni itse annan koska niihin on varaa. Itselleni se on yksi tapa muiden joukossa muistaa rakasta ihmistä eikä tarkoitus todellakaan ole "ostaa" huomiota vaan ilahduttaa jollakin mitä toinen ehkä haluaa ja johon hänellä ei ole varaa. Annan mielelläni muille siitä mitä minulla on, on se sitten henkistä, fyysistä tai materiaalista laatua.
vastausta..! Kukin tekee niinkuin parhaakseen näkee ja mikä tuntuu parhaimmalle.
Itse en ala ketään elättämään, mutta en myöskään elä kenenkään siivellä!! Pidän huolen omista raha-asioistani ja tietysti jos haluan jotain toiselle ostaa niin sen teen ja myöskin toisinpäin kelpaa, ilman että kinuaisin paremmin ansaitsevalta koko ajan jotakin..! Ehkä tähän liittyy myös se, että tykkään ihmisistä jotka seisoo omilla jaloillaan muutenkin...
on yhteinen koti ja elämä. Siispä myös lompakko :)
Kulut jokseenkin helppo jakaa jos asutaan yhdessä, eli puoliksi. Mut entä jos toisella on lapsi? Miten jaatte tai jakaisitte kulut; vuokra, ruoka, laskut?
Aiemmista keskusteluistanne en tiedä mitään, joten voinkin mainiosti sekaantua ajatustenvaihtoon. Meillä on tilanne, että olemme muuttamassa yhteen, toinen osapuoli lapsineen vuokrakämpästä ja minä osittain omasta omistusasunnostani. Pienen perityn omaisuuden turvin voin laittaa asuntokauppaan hiukan säästöjä, ja vastaavasti toinen osapuoli maksaa asuntovelkaa palkastaan suhteellisesti hiukan isomman osuuden. Minun palkastani siten jää enemmän jaettavaksi yhteisiin juokseviin kuluihin.