Haluaisin kuulla muiden mielipiteitä koirani kouluttamisen suhteen. Meillä on siis 15kk:n ikäinen koira, Cotonin ja Kleinspitzin sekoitus. Koira on aivan ihana, mutta erittäin vilkas. Tuntuu, että varsinainen ADHD-tapaus.
Olemme nyt vuoden verran yrittäneet kouluttaa koiralle ihan arkitottelevaisuutta. Se osaakin hienosti istua, maata ja odottaa, kunnes saa luvan nousta. Nyt ongelmana on kuitenkin se, että jatkuvasta ja johdonmukaisesta opetuksesta huolimatta koira edelleen vetää lenkillä ja hyppii aivan vallattomasti missä tahansa, varsinkin vieraiden päälle, kun on aina niin innoissaan. Kotiin tullessamme olemme aina tehneet niin, että koira huomioidaan vasta sitten, kun se istuu/makaa maassa ja on lopettanut hyppimisen. Koiraa ei myöskään koskaan muulloinkaan silitellä, jos sillä on tassut irti maasta.
Mutta mikä helvetti siinä oikein on, ettei se vuodenkaan aikana ole voinut lopettaa kokonaan sitä hyppimistä?? Sen on JOKA KERTA pakko saada hypätä vähintään se pari kertaa. Sama juttu myös aina, kun se tulee lenkiltä ja näkee toisen meistä "pitkästä aikaa". Vieraista nyt puhumattakaan. Todella rasittavaa, että puhtaat housut menevät kaikilta pilalle ja varsinkin se, että kaikki alle kouluikäiset lapset kaatuvat tai alkavat itkemään, kun koira hyppää niin voimalla.
Nyt olen niin kyllästynyt tähän, että tänään "heitin" koiran yksin (n. puoleksi minuutiksi) tyhjään huoneeseen, kun se taas hyppäsi päälleni kun tulin töistä. Avasin oven ja koira hyppäsi taas. Laitoin se sinne huoneeseen neljä kertaa, kunnes se tuli ulos hyppäämättä, jolloin sitten silitin ja kehuin sitä kovasti. Oliko tämä nyt jotenkin tarpeettoman julmaa ja odotanko mielestänne liikaa tuon ikäiseltä koiralta? Omasta mielestäni sen pitäisi jo osata, varsinkin kun olemme olleet koko ajan johdonmukaisisa ja se on jo kauan tiennyt, että rapsutuksia tai huomionosoituksia ei tule jos se hyppii. Meille on kuitenkin pian syntymässä vaiuvakin, joten haluamme todellakin nyt tuon hyppimisen loppuvan.
Apu olisi todella tervetullutta!
Olemme nyt vuoden verran yrittäneet kouluttaa koiralle ihan arkitottelevaisuutta. Se osaakin hienosti istua, maata ja odottaa, kunnes saa luvan nousta. Nyt ongelmana on kuitenkin se, että jatkuvasta ja johdonmukaisesta opetuksesta huolimatta koira edelleen vetää lenkillä ja hyppii aivan vallattomasti missä tahansa, varsinkin vieraiden päälle, kun on aina niin innoissaan. Kotiin tullessamme olemme aina tehneet niin, että koira huomioidaan vasta sitten, kun se istuu/makaa maassa ja on lopettanut hyppimisen. Koiraa ei myöskään koskaan muulloinkaan silitellä, jos sillä on tassut irti maasta.
Mutta mikä helvetti siinä oikein on, ettei se vuodenkaan aikana ole voinut lopettaa kokonaan sitä hyppimistä?? Sen on JOKA KERTA pakko saada hypätä vähintään se pari kertaa. Sama juttu myös aina, kun se tulee lenkiltä ja näkee toisen meistä "pitkästä aikaa". Vieraista nyt puhumattakaan. Todella rasittavaa, että puhtaat housut menevät kaikilta pilalle ja varsinkin se, että kaikki alle kouluikäiset lapset kaatuvat tai alkavat itkemään, kun koira hyppää niin voimalla.
Nyt olen niin kyllästynyt tähän, että tänään "heitin" koiran yksin (n. puoleksi minuutiksi) tyhjään huoneeseen, kun se taas hyppäsi päälleni kun tulin töistä. Avasin oven ja koira hyppäsi taas. Laitoin se sinne huoneeseen neljä kertaa, kunnes se tuli ulos hyppäämättä, jolloin sitten silitin ja kehuin sitä kovasti. Oliko tämä nyt jotenkin tarpeettoman julmaa ja odotanko mielestänne liikaa tuon ikäiseltä koiralta? Omasta mielestäni sen pitäisi jo osata, varsinkin kun olemme olleet koko ajan johdonmukaisisa ja se on jo kauan tiennyt, että rapsutuksia tai huomionosoituksia ei tule jos se hyppii. Meille on kuitenkin pian syntymässä vaiuvakin, joten haluamme todellakin nyt tuon hyppimisen loppuvan.
Apu olisi todella tervetullutta!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sinun täytyy liittää joku hyvin epämiellyttävä välitön seuraamus hyppimisestä. En tarkoita väkivaltaa. Vaan esim. vesipullo piilossa, ja kun koira hyppää, se saa saman tien kylmän vesisuihkun naamalleen. Tai, vaihtoehtoisesti PetCorrector -ilmanpainesuihke. Hyvin epämiellyttävä, mutta vaaraton koiralle. Takaan, että hyppiminen loppuu lyhyeen.
Tietysti välittömästi tilanteen mentyä ohi, kehut koiraa rauhallisella äänellä, voit taputtaakin kun se on 4 tassua maassa. Älä kuitenkaan riehaannuta sitä uudestaan, vaan ala tehdä jotain muuta äläkä huomioi sitä ollenkaan n. viiteen minuuttiin.
ja toimitte todella oikeaoppisesti ja hyvin. Sitkeyttä siis yhä.. onhan tuo metodi kuitenkin tuottanut kovasti tulosta vrt hulluna hyppivät ja haukkuvat koirat.
Koiranne on tosi nuori vielä ja lisäksi aktiivisia rotuja.
hyppimiseen yms yli-innokkuuteen kotona =)
ja naksutinkoulutuksesta oon ite tylkänny ja koira huomaa sen avulla nopeesti mitä siltä ootetaan =)
Meillä seitsemän vuotias koira on tottelevaisuusvalio ja hyppii ihmisiä vasten. Eli onko tottelevaisuudella ja hyppimättä jättämisellä jotain yhteyttä? Arki tottelevaisuuteen tottakai voi ja varmasti pitäisikin lisätä hyppimisen lopettaminen. Mutta se on oma erillinen juttunsa, joka pitää opettaa määrätietoisesti, aivan kuten mikä muu tahansa erillinen liike tai suoritus. Se ei vain putkahda itsekseen kun tottelevaisuutta harjoitellaan.
Vilkkaan koiran luonteeseen ei käy se ettei se hypi toisia vasten. Opettaminen on äärimmäisen vaikeaa, sama kun yrittäisi vilkasta koiraa opettaa liikkumaan vain kävelyvauhtia. Mutta tuossa huomioimattomuudessa olet oikeilla linjoilla. Rankaisemisessa taas olet väärillä linjoilla, lempeän koiran kasvatustavan mukaan.
Eli koeta jättää rankaisematta. Käännä selkäsi ihan fyysisesti koiralle joka hyppii, ettei se saa mitään vastakaikua hyppimisestä ja muista jakaa kiitosta silloin kun neljä tassua on maanpinnalla.
Meillä on hyppivä koira, koska en ole opettanut tapaa pois. Koira on rauhallinen muutoin, mutta innostuessaan se hyppii. Tämän vireen nousun olen antanut ilmetä kaikin keinoin, että en vahingossakaan tapa yhtään mitään koiran vireestä. Omiin vaatteisiin pystyn vaikuttamaan, eli meillä ei ole vuosiin ostettu yhtäkään valkoista vaatekappaletta. Vieraiden vaatteisiin taas en voi vaikuttaa, mutta suuntaan koiran vireen itseeni, myös silloin kun vieraita tulee ja vieraat nostavat koiran vireen, ellei vieras ole sellainen, joka tahtoo itse leikittää koiraa. Eli usein käyvät vieraat osavat ottaa koiran lelun ja vaatia siltä liikkeitä leikittäessään. Tarkkana olen mm sellaisista asioista,että kun koiralle heitetään lelu, sen vaaditaan olevan paikoillaan heiton ajan ja vasta käskystä saa lähteä, joillekin vieraille tämä on äärimmäisen vaikeaa, joten en anna heidän leikittää koiraa.
Ihan vain näin pikku huomautuksena aiempiin keskusteluihin liittyen... Tiedätkö mitä tuo huomioimattomuus ja selän kääntäminen on? Se on sitä negatiivista rankaisua. Ei-toivotulla käytöksellä koira menettää jotain hyvää, jotain tavoittelemisen arvoista. Tässä tapauksessa huomiota.
Jos minä kehotan jotain henkilöä täällä palstalla käyttämään negatiivista rankaisua, olen väistämättä väärillä ja liian kovilla linjoilla. Itse kuitenkin tässä iloisesti suosittelet aivan samaa menettelyä. Melko ironista.
"Meillä on hyppivä koira, koska en ole opettanut tapaa pois."
Ajattelusi lähtee täysin virheellisestä lähtökohdasta. Voin kertoa, että teillä on hyppivä koira, koska se on opetettu (tahattomasti) hyppimään. Tapaahan ei tarvitisi koiralta edes opettaa pois, ellei sitä tapaa olisi koiralle ensin opetettu.
Aivan kuin hyppiminen olisi koiralle jokin luontainen käytös, joka pitäisi vain saada jollain konstilla kitkettyä pois. Kuin jokainen koira syntyisi hyppivänä. Ajattelet, että koira hyppii koska se ei ole oppinut olemaan hyppimättä. Tällä virheellisellä ajattelulla saadaan kätevästi sysättyä häiriökäytöksen syy koiran itsensä niskoille eikä omaa toimintaansa tarvitse tarkastella kriittisesti.
Pidän koirassa juuri siitä, että se antaa suoraa ja kaunistelematonta kritiikkiä kouluttajalleen. Koirahan toimii juuri niin kuin se on oppinut. Se tuottaa niitä käytöksiä, joilla on miellyttävät seuraukset. Koira hyppii koska SE ON OPPINUT hyppimään. Tämä oppiminen tietenkin tapahtuu usein aivan tiedostamatta. Koira kokee hyppimisen jostain isännän virheellisestä toiminnasta johtuen kannattavaksi ja siispä se alkaa tuottamaan tätä käytöstä toistuvasti.
Luulisi tämä asian olevan sinulle toko-kouluttajana kristallin kirkas. Ilman kykyä ajatella näin, on hankala niitä toko-liikkeitäkään hioa. Koira tulee sivulle istumaan vinottain, koska se on oppinut tulemaan niin. Koira edistää seuratessa, koska se on oppinut edistämään. Koira menee maahan viiveellä, koska se on oppinut reagoimaan käskyyn viiveellä. etc.
Surullista myös miten pitkälle olet valmis sietämään koirasi häiriökäytöstä kun annat sen vaikuttaa jopa pukeutumiseesi.
"Käännä selkäsi ihan fyysisesti koiralle joka hyppii, ettei se saa mitään vastakaikua hyppimisestä ja muista jakaa kiitosta silloin kun neljä tassua on maanpinnalla. "
Mutta kun tätä on nyt vuoden päivät tuloksetta kokeiltu. Tai siis ei täysin tuloksetta, koira tosiaan nykyään hyppää vain sen pari kertaa, jotta saa suurimman innostuksensa purettua ja sitten menee maahan makaamaan ja odottamaan että sitä rapsutetaan. Kuten sanoin, meille on vauvakin tulossa, joten ihan turvallisuudenkin kannalta meille on ehdottoman tärkeää, että koira ei hypi. Mitäköhän tulee esimerkiksi kävelemään tai konttaamaan opettelusta, jos koira hyppii koko ajan päälle? Vaikka se onkin pienikokoinen, niin yllättävän voimakkaasti se kuitenkin hyppää. Haluamme myös, että sekä me, että meidän vieraamme voivat ihan rauhassa käyttää minkälaisia tahansa housuja.
Jotenkin olen myös eri mieltä siitä, ettei vilkkaan koiran luonteeseen sovi olla hyppimättä. Onhan meidänkin todella vilkas koira jo oppinut odottamaan ihan esimerkiksi minuutinkin verran, ennenkuin se saa koskea herkkuun, joka on laitettu sen nenän eteen. Koko koira nytkyy maassa ja häntä heiluu, kun sen tekisi mieli mennä, mutta on kuitenkin oppinut hillitsemään itsensä hienosti. Miksei siis myös oppisi olemaan hyppimättä? En ainakaan vielä aijo heittää kirvestä kaivoon.:)
on koirille ihan luontaista käytöstä siinä mielessä, että ne osoittavat mieltymystä ja kunnioitusta nuolemalla toisen kasvoja. Hyppimällä ne pyrkivät nimeomnaan lähemmäs omistajan tai muiden kasvoja, eivätkä tietenkään tiedä ettei tämä ole ihmisten maailmassa soveliasta.
Ihankuin kaikki koiran käyttäytyminen olisi vain ja ainoastaan omistajalta tai ihmisiltä opittua. Tottakai niilläkin on tietyt vaistot ja toiminnat rakentuneet jo ennen syntymää ja emolta opittuna.
Mukavaa, että otit vielä yhden ajatusvirheen puheeksi. Vietit/sisäiset toimintamallithan ovat sellaisia asioita, jotka ohjaavat käytöstä. Ne eivät itsessään ole mikään käytös. Tämä on myöskin hyvin yleinen harhaluulo. Mikään vietti ei sisällä valmista toimintoa: Hypi kaikkien ihmisten silmille, jotka ovesta astuvat sisään. Tuo toiminto on opittu.
Itse noutajan omistajana törmään hyvinkin usein samaan ajatusvirheeseen. Monesti ajatellaan virheellisesti, ettei noutajaa tarvitse opettaa noutamaan. Sillähän on noutovietti, se osaa jo homman. Noutovietti kuitenkin todellisuudessa vain ohjaa käytöstä. Koira pyrkii kantamaan esineitä suussaan, se osaa jossain määrin markkeerata ja on kiinnostunut liikkuvista kohteista. Viettiin sisältyy vain hyvin pieniä käytöksen palasia. Ei valmista noutoa.
Tottahan toki jokin sisäinen toimintamalli voi ohjata koiraa lähelle ihmistä, lähelle hänen kasvojaan. Se on aivan totta. Tuo vietti ei kuitenkaan sano, että "hypi silmille". Silmille hyppiminen on pitkän oppimisprosessin lopputulos. Siihen on vaadittu paljon toistoja, ketjuttamista, koiran kannalta onnistuneita suorituksia ja vahvisteita. Koiralle on opetettu ihmisen kannalta väärä kanava toteuttaa tuota sisäistä toimintamalliaan.
Tämä edellä esitetty ajatteluvirhe on ehkäpä yleisin jarruttava tekijä kaiken häiriökäytöksen kitkemisessä.
Ajatellaan virheellisesti: "Koirani ei ole oppinut olemaan tekemättä jotain..."
Vaikka todellisuudessa asia on niin, että "Koira on oppinut tekemään jotain ei-toivottua"
Ongelmaa on hankala korjata, jos ei tiedetä/myönnetä sitä mistä se johtuu. Koiran tuottamat käytökset, myös häiriökäytökset ovat opittuja. Ne johtuvat tahattomasti toteutetusta virheellisestä opetuksesta. Eivät suinkaan opetuksen puutteesta.
Käytännön esimerkki:
Noutajan pennulla oli inhottava tapa pyrkiä varastamaan lenkillä ohi kulkevien kävelijöiden lapaset suoraan kädestä. Oli muodostunut selkeä häiriökäytös. Olisimme voineet kaataa häiriökäytöksen koiran syyksi ajattelemalla: "Koira ei ole oppinut olemaan varastelematta ihmisen hansikkaita" tai ajattelamalla, että kyseessä on noutajalle luontainen käytös. Tämän jälkeen koiraa olisi voitu vaikka aloittaa rankaisemaan varasteluyrityksistä tai antaa asian vain olla niin kuin on.
Mutta ongelmaa lähestyttiinkin pohtimalla syitä koiran käytökseen ajattelemalla "Koira on oppinut varastelemaan ohikulkijoiden hansikkaita". Opitulle käytökselle löytyi pian syy. Pennun kanssa oli tehty paljon esineruutuharjoituksia, joissa ihmisen tuoksuisina esineinä oli käytetty hansikkaita. Kun ryhdyttiin käyttämään sekalaisesti erilaisia esineitä pelkkien hansikkaiden sijaan, häiriökäytös loppui.
Meillä taas normaali elämä ei ole kokoaikaista koiran palkitsemista tai rangaisua.
Eli meillä eletään ormaalia elämää, koiraa ei aktiivisesti rangaista silloin, kun se ei saa koko aikaista huomiota. Harmillista jos pidät esimerkiksi syödessäsi, koiran huomiomattomuutta koiran koulutukseen kuuluvana rangaistuksena. Meillä koiraa koulutetaan erikseen, eli ei iahn koko aikaa. Koiran kouluttamiseen taas käytetään vain positiivisia vahvisteita.
Koirille ei todellakaan tarvitse opettaa hyppimistä, vaan se on luontainen kyky, ihan vain jo siksi syntynyt,e ttä yletään emon ylemmille nisille, emon ollessa kyljellään.
Oletko koskaan seurannut tottelevaisuus kilpailuja? Siellä ylempien luokkien koirat lähes järjestään hyppivät ohjaajaa vasten liikkeiden välillä. johtuu juuri samasta laiskuudesta kuin minullakin, eli koira on opetettu vireellä. Se tekee liikkeen ja sen jälkeen hakee palkkiotaan, eli leikkiä ja alkaa hyppiä ja näykkiä ohjaajaa vasten. Ne ahkerimmat, jotka pyrkivät koiran tottelevaisuuteen makupaloilla, jäävät yleensä avoimen luokan tasolle, vaatii älyttömästi työtä viedä koira makupaloilla ylempiin luokkiin.
Hyppiminen liittyy siis aivan luonnsotaan koiran leikkimiseen. Yleensäkin nelijalkaisten eläinten leikkimiseen, ne hyppivät toisiaan vasten, vaikkeivat ole edes koskaan ihmistä nähneet, joka niille tuon jalon taidon opettaisi.
älä ole surullinen minun pukeutumisvaikutteideni takia. Minulla on tosiarvoisia asioita ja sitten ensiarvoisia. koiran kouluttamiseen ja hyvinvointiin verrattuna, pukeutumiseni jää toisarvoiseksi...
"Meillä taas normaali elämä ei ole kokoaikaista koiran palkitsemista tai rangaisua."
Niiin? Noinhan se kaikilla menee, mutta miten se tähän liittyy?
"Eli meillä eletään ormaalia elämää, koiraa ei aktiivisesti rangaista silloin, kun se ei saa koko aikaista huomiota."
Joooo, tiedän sen... Ja miten tämäkään liittyy mihinkään?
"Harmillista jos pidät esimerkiksi syödessäsi, koiran huomiomattomuutta koiran koulutukseen kuuluvana rangaistuksena."
En minä aivan noin ääliö ole. Eihän se ole rankaisua. Neg. rankaisu on kyseessä silloin kun, kun koira tiedostaa menettäneensä toiminnallaan jotain hyvää. Esim. pentu puree kesken leikin ja isäntä lopettaa leikkimisen siihen paikkaan.
Entäpä kun koira hakee huomiota vasten pomppimalla. Käännät sille selän. Poistat juuri sen positiivisen asian, jota koira tavoittelee. Eikö tuo juuri ole aktiivista rankaisua jos jokin?
Eli jospa nyt rauhoittuisit ja lukisit, mitä minulla on sanottavaa. Luulen nimittäin oivaltaneeni tämän koko jutun.
Sinä olet useasti tuominnut minun koulutusmenetelmiäni julmiksi ja koiran kannalta epäystävällisiksi koska niihin sisältyy negatiivista rankaisua. Nyt kuitenkin kerrot avoimesti käyttäväsi aivan samaa rankaisua ja suosittelet sitä jopa mullekin. Et vain puhu siitä rankaisun nimikkeellä.
Mikä ero siinä on? Mikä tekee minun antamastani negatiivisesta rankaisusta julman ja sadistisen? Mikä sinun antamastasi negatiivisesta rankaisusta niin hellän ja pehmeän, ettei sitä voi rankaisuksi sanoa lainkaan? (Retorisia kysymyksiä, älä yritä vastata. Vastaan niihin itse viestissä myöhemmin.)
Huomaatko nyt itsekin. Suosittelet käyttämään negatiivista rankaisua. Et kuitenkaan edes tiedosta, että kyseessä on rankaisu. Mistäköhän johtuu? Johtuisiko siitä, että tuo rankaisun muoto on niin hellä ja koiraystävällinen ettei se edes ole mikään rankaisu muuta kuin psykologisena terminä (=sillä on käytöstä vähentävä vaikutus).
Eihän kukaan "normaali" ihminen ajattele rankaisevansa koiraa kun jättää sen huomiotta selkänsä kääntämällä. Sinäkin neuvoit kysyjää aiemmin näin: "Eli koeta jättää rankaisematta. Käännä selkäsi ihan fyysisesti koiralle joka hyppii..." Oikein hyvä ja ymmärrettävä neuvo, mutta psykologisilla termeillä se olisi ristiriitainen. Selän kääntäminenhän on juuri neg.rankaisua. Selkeästi osoitat, ettei neg.rankaisu ole rankaisua lainkaan. Ja kyllähän sen niin voi ajatellakin. Ei siinä ole mitään väärää.
Näkemyksemme tämänkin asian suhteen lienevät olleen aivan yhteneviä tämän koko kinastelun ajan. Se mitä minä kutsun negatiiviseksi rankaisuksi (koska psykologisesti se on juuri sitä) ei sinun mielestäsi ole rankaisua ollenkaan, koska se on niin pehmeää koulutusta. Sinä et omasta mielestäsi rankaise lainkaan, koska menettelysi ovat niin pehmeitä ja koiraystävällisiä. Minä toimin aivan samoilla pehmeillä linjoilla, mutta ajattelen antavani rangaistuksia, koska ne täyttävät psykologisessa mielessä rangaistuksen määritelmän.
Tässä siis sadistin ja ystävällisen kouluttajan ero on vain terminologiasta kiinni. Sadisti antaa hyppivälle koiralle negatiivisen rankaisun kääntämällä sille selän. Ystävällinen kouluttaja kääntää selän eikä ajattele sen olevan mitään muuta kuin selän kääntämistä. Ystävällinen kouluttaja luulee olevansa sadistia parempi ihminen, kun ei käytä rankaisua omasta mielestään lainkaan. Koira kuitenkin oppii sen perusteella, mitä ihminen tekee. Ei sen perusteella, mitä ihminen ajattelee tekevänsä. Siispä voidaan unohtaa nuo arvonimet, koska aivan tasan tarkkaan samalla viivalla seisotaan.
...taitavasti skippasit juuri sen tekstin, jossa kerroin miksi tämä ajattelu on virheellinen.
Olen tutustunut sekä jke:n että ... -nimimerkin näkemyksiin,lukenut viestit huolella, ja tullut siihen tulokseen, että jke on oikeassa. ... -nimimerkin ajattelu on todellakin virheellistä juuri siksi, että hän lähtee siitä, että vietit olisivat synonyymi käytökselle. Näinhän ei ole, vaan vietit ovat pohjalla ja käytös muodostuu oppimisen kautta.
Muiltakin osin (tässä threadissa aiemmin keskusteltuun asioihin liittyen) ...-nimimerkki menee valitettavasti metsään.
Mielestäni esittämäsi "hyppivä koira jäähylle" on aivan oikea ja sopivan voimakas menettely tähän ongelmaanne. Jäähyn ei tosiaan tarvitse olla pitkä, se puoli minuuttia on aivan riittävä. Tämä menettely on vieläpä erityisen tehokas, sillä koira menettää toiminnallaan juuri sen asian, mitä se sillä tavoittelee: sinun läheisyytesi ja huomiosi.
Kiitoksia kaikille vastauksista! Kiva kuulla, ettei minua pidetä kauheana eläinrääkkääjänä, vaikka näin "järeän" keinon olen joutunut ottamaan käyttöön.:)
Itsellekin vain tulee paha mieli, kun toinen on innoissaan minut nähdessään ja minä heitän sen rankaisuksi toiseen huoneeseen.:( Mutta tänään koira uskoi kolmella lyhyellä jäähyllä, kun eilen meni neljä. Jos joka päivä tulee yksi vähemmän, niin tämähän edistyy hienosti.:) Tuolla selän kääntämisellä ja huomioitta jättämisellä kun ei olla kuukausiin edistytty samasta pisteestä mihinkään, vaikka sen avulla tosiaan se holtiton hyppiminen saatiin jo ajat sitten kuriin. Toivottavasti tämä auttaisi pian, kun alkavat nämä raskaushormonitkin pikku hiljaa kiristämään pinnaa.:)