Lyhyesti:
Internet on surullisten ihmisten valtakunta, mutta onko muuallakaan sen onnellisempaa?
Pitemmälti:
Tuli tässä mieleen lukiessani näitä tekstejä, että en ole tavannut onnellista ihmistä aikoihin, en edes muista koska viimeeksi. Sellaista jonka kasvoista "säteilee" onnellisuus ja voi arvata mitään kysymättä. Toki ainakaan tämä paikka ei ole oikea, sama kuin kyselisi alkoholinkulutusta ihmisiltä alkon ovella juuri ennen aukenemista.
Tykkään jutella syvällisesti netissäkin ja yleensä aina keskustelukumppanilta löytyy ties mitä kauheuksia kerrottavana, yleensä väkivaltaa ja raiskauksia. Onko maailma niin paha paikka (on), vai tuleeko nettiin vaan kovia kokeneita ihmisiä... Monet valittaa yksinäisyyttä, mutta onko se sitten suhteessakaan parempi, livenäkin kuulee/näkee parien riitelyitä vähän väliä.
En tajua maailmaa, enkä väkivaltaakaan. En ymmärrä ihmisiä ollenkaan, jos ei pidä jostakin toisesta niin ainahan sitä voi mennä muualle. Yleensä aina rähinät pistetään viinan syyksi, ja juominen taas huonon elämäntilanteen syyksi... ja jos se huono elämäntilanne taas johtuu siitä että on kännissä törttöillyt, niin...
Ehkä pitäisi joku kerta vetää pää täyteen ja riehua kuin keskiverto suomalainen känniääliö jotta tajuisi kanssaihmisiään.. mutta en taida alentua siihen.
Internet on surullisten ihmisten valtakunta, mutta onko muuallakaan sen onnellisempaa?
Pitemmälti:
Tuli tässä mieleen lukiessani näitä tekstejä, että en ole tavannut onnellista ihmistä aikoihin, en edes muista koska viimeeksi. Sellaista jonka kasvoista "säteilee" onnellisuus ja voi arvata mitään kysymättä. Toki ainakaan tämä paikka ei ole oikea, sama kuin kyselisi alkoholinkulutusta ihmisiltä alkon ovella juuri ennen aukenemista.
Tykkään jutella syvällisesti netissäkin ja yleensä aina keskustelukumppanilta löytyy ties mitä kauheuksia kerrottavana, yleensä väkivaltaa ja raiskauksia. Onko maailma niin paha paikka (on), vai tuleeko nettiin vaan kovia kokeneita ihmisiä... Monet valittaa yksinäisyyttä, mutta onko se sitten suhteessakaan parempi, livenäkin kuulee/näkee parien riitelyitä vähän väliä.
En tajua maailmaa, enkä väkivaltaakaan. En ymmärrä ihmisiä ollenkaan, jos ei pidä jostakin toisesta niin ainahan sitä voi mennä muualle. Yleensä aina rähinät pistetään viinan syyksi, ja juominen taas huonon elämäntilanteen syyksi... ja jos se huono elämäntilanne taas johtuu siitä että on kännissä törttöillyt, niin...
Ehkä pitäisi joku kerta vetää pää täyteen ja riehua kuin keskiverto suomalainen känniääliö jotta tajuisi kanssaihmisiään.. mutta en taida alentua siihen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
töriset kuomaseni.
Sama täällä, ihmiset,väkivalta, alkoholin suurkulutus, menee ohi :P
Mukava lukee sun ajatuksia by the way :)
Tervetuloa vaan pääni sisälle, nyt ei ole edes ruuhka-aika. Kirjoittelen mitä sattuu, ajattelen sitten myöhemmin mitä tuli kirjoitettua. Kiva jos joku tykkää.
Vaikutat mukavalle tyypille ja olenkin varsin mielenkiinnolla lukenut sinun juttujasi täällä. Nainen jolla on asiaa ja kokemusta. Olen saanut jotenkin positiivisen kuvan sinusta, tai sitten vaan oma negatiivisuuteni korostaa sitä.
Ja olet vielä söpökin... (oli ihan pakko mainita, mitäs olet laittanut kuvan :)
Kiitos, en oo kyl tottunu kehuihin mut kyl ne lämmittää :)
*niiaus*
Jos peruasiat o kunnos ni aika hyvinhän silloin menee.. Tosin mitä paremmin menee asiat niin sitä pienemmistä asioista valitetaan. Se näkyy usein tälläkin palstalla.
Olen minäkin ihan iloinen vaikka asiat eivät nyt kovin hyvin olekkaan.. Se tietysti riippuu siitäkin että millä mielin saa pidettyä itsensä ja minkä luonteinen on jne. Ettei ne ongelmatkaan nyt sulje pois sitä etteikö voisi olla ihan iloluonteinen ihminen ja ns. säteillä.. Tosin en minäkään nyt säteile kuin korkeintaan niille joiden kanssa olen ystävällismielisessä kanssakäymisessä.
Monet hakeutuvat tahtomattaan ongelmiin ja toiset taas väkisin.
Kyl mä uskoisin et ihmiset jos vähentäis noita kriteereitään ja voisivat olla paremmin kanssakäymisessä toistensa kanssa niin se voisi auttaa monia ihmisiäkin olemaan onnellisempia.
Elämän tarkoitus ei kuulemma ole olla onnellinen. Vasta kun ihminen tajuaa tämän, niin hän voi olla onnellinen.
Olen minä ajoittain onnellinen. Tietty aina joku asia vois olla toisin, mutta se on nyt vaan näin ja sille ei mitään mahda.
Nyt on taas pitkästä aikaa parempi olo.
Mulle onnellisuuden kait toisi päämäärän ja sisällön löytäminen elämään.
Liian usein kaikki tuntuu vaan välivaiheelta johonkin ja samalla on pelko, että mitäs jos tää välivaihe ei koskaan menekkään ohi, tai jos tää elämä on vaan tätä.
http://www.springerlink.com/content/t482u48402883086/fulltext.pdf
Tuossa tuli vasta hesarinkin uutisoima tutkimus, jossa on tutkittu mihin onnelliset ja ei-onnelliset käyttävät kaiken aikansa.
Ei-onnelliset tuhlaavat enemmän aikaansa roikkumalla netissä ja katsoen tv:tä (taulukko 2), kun onnellisimmat viettävät enemmän aikaa kavereiden ja sukulaisten kanssa ja käyttävät aikansa sellaisiin asioihin jotka tuottavat tyydytystä ja nautintoa.
Tutkimuksessa spekuloidaankin tv:n katselun olevan passivoivaa ja addiktoivaa, johtaen sosiaalisten taitojen rappeutumiseen ja vievän aikaa pois oikeasti miellyttäviltä aktiviteeteilta jotka tuottavat onnellisuutta.
Voin sanoa olevani onnellinen. Ainahan on asioita, jotka toivoisi olevan hieman toisin, ja tulevaisuudessa on pieniä huolia. Olen uskovainen, ja viime kädessä jätän kaikki ikävät asiat, joihin en pysty vaikuttamaan Korkeimman kannettavaksi. Ei kannata lähteä viinan voimalla läträämään ja etsimään onnea. Itsekin olen joskus miettinyt samaa, miksi eivät ihmiset kerro iloisista asioista, miten ovat selvinneet vaikeuksitansa. Se rohkaisisi masennuksessa olevia ja antaisi toivoa. Toki on onnellisiakin vielä tässä ajassa.