Olen viikolla 25 raskaana enkä oikein vieläkään ole sisäistänyt, että oikeasti olen raskaana.
Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 2,5 vuotta ja suhde ihan ok. Tulin raskaaksi, vaikka söin e-pillereitä. Mies on raskaudesta enemmän innoissaan kuin minä. En oikein tiedä mitä ajattelisin koko raskaudesta ja vauvasta. En ole vihainen enkä ehkä oikein masentunutkaan, mutta en myöskään onnellinen. Ahdistus on ehkä oikea sana.
Elämäntilanteessakaan ei ole mitään, mikä olisi lapsen tulolle ongelma. Molemmilla on vakkarityöt ja talous tasapainossa.
Olen miehelleni sanonut, että lapsen tulo ahdistaa, mutta varsinaista keskustelua aiheesta ei synny. On vaikea selittää miehelle tuntoja, kun ei oikein tunnu miltään. En ole hankkinut lapsellekaan vielä mitään. Abortti ei kuitenkaan ole käynyt mielessä vaan lapsen pitäminen oli itsestäänselvyys.
Voikohan tästä vielä jotenkin ilostua..? Onko jollain vinkkejä tilanteeseen, omia kokemuksia vastaavasta...?
Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 2,5 vuotta ja suhde ihan ok. Tulin raskaaksi, vaikka söin e-pillereitä. Mies on raskaudesta enemmän innoissaan kuin minä. En oikein tiedä mitä ajattelisin koko raskaudesta ja vauvasta. En ole vihainen enkä ehkä oikein masentunutkaan, mutta en myöskään onnellinen. Ahdistus on ehkä oikea sana.
Elämäntilanteessakaan ei ole mitään, mikä olisi lapsen tulolle ongelma. Molemmilla on vakkarityöt ja talous tasapainossa.
Olen miehelleni sanonut, että lapsen tulo ahdistaa, mutta varsinaista keskustelua aiheesta ei synny. On vaikea selittää miehelle tuntoja, kun ei oikein tunnu miltään. En ole hankkinut lapsellekaan vielä mitään. Abortti ei kuitenkaan ole käynyt mielessä vaan lapsen pitäminen oli itsestäänselvyys.
Voikohan tästä vielä jotenkin ilostua..? Onko jollain vinkkejä tilanteeseen, omia kokemuksia vastaavasta...?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et itse valinnut tilannetta vaan jouduit siihen, siksi voi kokea tuollaisia tunteita. Kannattaisi puhua niistä jollekin esim. neuvolassa. Tai terapeutilla.
Olen varma että tulet innostumaan vauvasta ja rakastumaan siihen, siitä pitävät hormoonisi huolen :) ja se yhdessäoloaika vauvan kanssa! Kun pieni hymyilee niin sun sydän hymyilee myös!!! Se on mahtava tunne. Ja suurin rakkaus mitä maailmassa on.
Siltä että tarvitset tukea? Että joku (miehesi) sanoo sinulle että "kaikki menee hyvin!kyllä me päsrjäämme, olemme onnellinen perhe ja minä tuen sinua"
Yritä vielä jutella miehellesi, hän voi vältellä asiaa koska pelkää ettet halua lasta?
Lue vauva palstoja,lehtiä, katso vauva aiheisia ohjelmia kyllä siinä alkaa asia sisäistymään ja vauva kuume nousemaan:)
tsemppiä
Hei,
Masuvauvani sai myös alkunsa yllätyksenä ehkäisystä huolimatta ja oli järkytys minulle ja miehelleni, koska olimme tunteneet teitä vielä reilusti lyhyemmän ajan (vasta muutamia kuukausia). Mietinnän ja harkinnan jälkeen päätimme pitää lapsen ja tätä päätöstä mieheni ei ole kertaakaan pyörtänyt, mutta itse kyllä "tavallaan". Vaikean raskauden myötä olen joutunut olemaan sairaslomalla koko ajan ja välillä tulee tietynlainen viha tai ehkä pikemminkin katkeruus tulevaa lasta kohtaan silloin kuin antaa itsensä upota ja vajota sinne masennukseen. Pääasiassa iloitsen nyt jo tulevasta vauvasta ja järjestelen lastenhuonetta:)
"Masennukseen" uppoan aina kun mietin miten asiat voisivat olla ilman masuvauvaa tai mitä kaikkea muut tekevät ja menevät illanviettoihin tai edes harrastuksiin. Sitten kun mietin, että vaihtaisinko osani heidän osaan? Ei, sitä en missään nimessä voisi tehdä ja tunnen taas valtavaa rakkautta tulevaa lasta kohtaan. Olen pitkälti päätynyt, että omat tuntemukset johtuvat heittelevistä hormoneista ja itselläni etenkin liiallisesta ajasta miettiä mitä kummallisimpia asioita ja mitä monimutkaisempia yhtälöitä omassa pienessä päässäni puhumatta muille ajatuksista, vaikka ne selvästi vaivaavat. Olen omaksi onnekseni löytänyt nyt kuitenkin "tien" päästä ajatuksista ulos ja nauttia raskaudesta myös sen tuomine rajoitteineen.
Toivon, että jos huomaat omien ajatuksiesi kiertävän vain omassa päässäsi niin koita etsiä tie "ulos" niistä ajatuksista joko käymällä läpi itsesi kanssa tai otat miehesi/hyvän kaverin ja juttelette asiasta.
Olen varma, että löydät raskauden ihanuuden, mutta se vie yksilöllisen ajan ja ei siitä kannata ottaa stressiä:) Oma tilanteeni on varmasti ollut paljon erilainen kun sinun, joten en ala vertailemaan sen tarkemmin, mutta ainakin samalla raskausviikolla mennään (näin ohimennen on mainittava). Vauvaa varten ehdit hankkia vielä kaiken tarpeellisen (ja tarpeettomatkin) ja moneen kertaan eli ei huolta siitä.
Nyt kun on vielä aikaa vauva-arkeen niin kerää itsellesi voimia! Kaikkea hyvää sinulle odotukseen ja toivon koko sydämestäni, että löydät paljon iloa ja rakkautta lapsestasi ja häntä kohtaan:)
Ja vielä lopuksi, on hienoa, että olet aikanaan tehnyt päätöksen lapsen pitämisestä.