venäläisiä kardaanivetoisia autoja

Mosse, Popeda ja Tsaika ainakin. Mutta ovat ne siellä Venäjälläkin kehittyneet ja valmistavat etuvetoisia. Jälkeenjääneet sakemannit vielä kyhäävät siellä takavetoisia Bemareita.

Ladan ohella GAZilla (malli 69, 4 × 4) ja ZiLillä (malli 157K, 6 × 6). Kuten vetotavoista voi päätellä, kardaaniniveliä ja -akseleita saatetaan tarvita samassa ajoneuvossa useampiakin.

Isäni osti 1956 Pobedan (ei: Popedan – Popeda on eräs suomalainen rock-yhtye). Tuontisäännöstelyn vuoksi ei uusia länsiautoja tuohon maailman aikaan saanut juuri kiven altakaan. Olin tuolloin 5-vuotias ja Pobeda oli ensimmäinen henkilöauto perheessämme!

Viime kesänä ajamani GAZ on luullakseni 1970-luvulta. Moottori on ihan sama 4-pyttyinen sivuventtiilipata kuin tuossa 50-luvun Pobedassakin.

Pobeda (suomeksi: ”voitto”) on itse asiassa yhtä kuin GAZ M-20. Lyhenne GAZ = Gorkovski Avtomobilnyi Zavod = Gorkin autotehdas. Gorkin kaupungin nykyinen nimi on Nižni Novgorod.

Moskovalainen ZiL (Zavod imeni Lihatšova, ”Ivan Aleksejevitš Lihatšovin mukaan nimetty tehdas”) on valmistanut noiden maasto- ym. kuorma-autojen ohella neuvostoaikoina isoja ZiL-edustusautoja valtiojohdon tarpeisiin. Ennen vuotta 1956 tehdas ja sen tekemät autot kantoivat nimeä ZiS, Zavod imeni Stalina). Sopii arvata, kenen nimestä tuo nimi tuli.

Yksi puoluepamppu ja valtiojohtaja Nikita Hruštšovin käytössä 1950- tai 1960-luvulla ollut ZiL (tai Tšaika eli ”lokki”, en muista aivan varmasti) oli muutama vuosi sitten esillä Palmsen kartanon automuseossa Viron Lahemaalla. Käykäähän vilkaisemassa!

Katsokaa hyvät ihmiset kardaaniakselia joskus livenä pajan lattialla. Voiko yleisliittolaisempaa ja rahvaanomaisempaa koneenelintä enää kuvitella? Belarus-traktoreista voisi sellaisia kuvitella löytävänsä, ei nykyaikaisesta autosta.