Tää on mun kouluaine ja mä haluaisin kuulla vähän mielipiteitä ennen kun vien opettajalle...
Kiitos kaikille ketkä vaivautuivat lukemaa...ja arvostelemaan..!!!
*************************************************
Olipa kerran...klisee...
Oli synkkä ja myrskyinen yö...klisee pahimmasta päästä...
Tämä ei onnistu. En tiedä miten aloittaisin, kun kuitenkin siitä tulee liian imelä tai pehmeä tai ihan toisenlainen kuin on tarkoitettu. Ja sitten otsikon viereen ilmestyy kauniisti muotoiltu numero kuusi. Jos odottaisin yön yli ja miettisin vasta sillon. Tästä ei tule mitään.
"Kuusi, yhdeksän, neljä", kaikuu korvaani opettajan ilkeällä äänellä. Olen...jossain ja suuri kello tikittää takanani. TIK, TAK, TIK, TAK. Kiire, ja alan juosta, mutta törmään johonkin. Peräännyn ja edessäni seisoo valtava kirja, puhuva kirja.
"Oletko varma, että tuo pilkku on oikeassa paikassa? Mitä mieltä olet tuosta runsaasra ja-sanan käytöstä?", kirja kyselee selkäpiitä kutkuttavalla äänellä. En osaa vastata, en osaa.
Laiva lipuu tyyntä merta pitkin. Olen kannella. Lokit lentelevät laivan ylitse ja tiputtelevat ulosteitaan kannelle. Yritän väistellä niitä ja kannelle alkaa muodostua sanoja. Adjektiivi, translatiivi, välimerkki, markinaali, substantiivi... Yritän loikkia sanojen yli, mutta aina siihen mihin olen astumassa ilmestyy uusi sana.
Yht´äkkiä alkaa tuulla aivan valtavasti ja se kuiskii korvaani ilkeästi:
"Shakespeare oli nero, sinä et voi yltää samanlaisiin kirjoituksiin. Mutta älä murehdi, emme tarvitse niin montaa samanlaista kirjailijaa." En kestä kuunella niitä sanoja ja juoksen kannen alle. Saavun metsän ja näen siellä talon. Menen lähemmäksi ja lopulta sisääntaloon. En näe ketään, kunnes kuulen kääpiöiden vauhdikasta laulua: "Hai hoo, hai hoo, saat tehdä työtäs laulellen, hai hoo, hai hoo, löydä aihe tarinaan..(vihellystä)." Pensaan takaa tulee kaksitoista...mitä? Eivät ne olleetkaan kääpiöitä vaan pahoja äitipuolia. "Hahahahahahehe...haha. Syö tämä pulla niin se tukehduttaa sinut," ne kaikki huutavat. "Ei, ei sitä kuulu kertoa eikä sen pitänyt mikään pulla olla," huudan takaisin enkä voi olla itkemättä. Kuka ihme haluaa kiusata minua näin. En ole ansainnut tätä. Tahdon vain kirjoittaa hyvän aineen, mikä kelpaa opettajalle.
"Mikset hyvä lapsi sitten vain kirjoita. Mieti vähän ja kirjoita. Ei tämä mikään maailmanloppu ole!" äidinkilen opettajani istuu pöydällään ja yrittää rauhoittaa.
Niin, mutta...ei tämä ole vain aine. Ei se onnistu vain niin, että kynä käteen ja paperi nokan alle," yritän, mutta häntä ei ole enää missään.
"Mikä nokan alle?" äiti kysyy kummastuneena.
"Mitääh...?"
*************************************************
Olen pahoillani kirjoitusvirheistä...
Nyt leikkikää yhdeksännen luokan äidinkielen opettajaa ja arvostelkaa....
Kiitos kaikille ketkä vaivautuivat lukemaa...ja arvostelemaan..!!!
*************************************************
Olipa kerran...klisee...
Oli synkkä ja myrskyinen yö...klisee pahimmasta päästä...
Tämä ei onnistu. En tiedä miten aloittaisin, kun kuitenkin siitä tulee liian imelä tai pehmeä tai ihan toisenlainen kuin on tarkoitettu. Ja sitten otsikon viereen ilmestyy kauniisti muotoiltu numero kuusi. Jos odottaisin yön yli ja miettisin vasta sillon. Tästä ei tule mitään.
"Kuusi, yhdeksän, neljä", kaikuu korvaani opettajan ilkeällä äänellä. Olen...jossain ja suuri kello tikittää takanani. TIK, TAK, TIK, TAK. Kiire, ja alan juosta, mutta törmään johonkin. Peräännyn ja edessäni seisoo valtava kirja, puhuva kirja.
"Oletko varma, että tuo pilkku on oikeassa paikassa? Mitä mieltä olet tuosta runsaasra ja-sanan käytöstä?", kirja kyselee selkäpiitä kutkuttavalla äänellä. En osaa vastata, en osaa.
Laiva lipuu tyyntä merta pitkin. Olen kannella. Lokit lentelevät laivan ylitse ja tiputtelevat ulosteitaan kannelle. Yritän väistellä niitä ja kannelle alkaa muodostua sanoja. Adjektiivi, translatiivi, välimerkki, markinaali, substantiivi... Yritän loikkia sanojen yli, mutta aina siihen mihin olen astumassa ilmestyy uusi sana.
Yht´äkkiä alkaa tuulla aivan valtavasti ja se kuiskii korvaani ilkeästi:
"Shakespeare oli nero, sinä et voi yltää samanlaisiin kirjoituksiin. Mutta älä murehdi, emme tarvitse niin montaa samanlaista kirjailijaa." En kestä kuunella niitä sanoja ja juoksen kannen alle. Saavun metsän ja näen siellä talon. Menen lähemmäksi ja lopulta sisääntaloon. En näe ketään, kunnes kuulen kääpiöiden vauhdikasta laulua: "Hai hoo, hai hoo, saat tehdä työtäs laulellen, hai hoo, hai hoo, löydä aihe tarinaan..(vihellystä)." Pensaan takaa tulee kaksitoista...mitä? Eivät ne olleetkaan kääpiöitä vaan pahoja äitipuolia. "Hahahahahahehe...haha. Syö tämä pulla niin se tukehduttaa sinut," ne kaikki huutavat. "Ei, ei sitä kuulu kertoa eikä sen pitänyt mikään pulla olla," huudan takaisin enkä voi olla itkemättä. Kuka ihme haluaa kiusata minua näin. En ole ansainnut tätä. Tahdon vain kirjoittaa hyvän aineen, mikä kelpaa opettajalle.
"Mikset hyvä lapsi sitten vain kirjoita. Mieti vähän ja kirjoita. Ei tämä mikään maailmanloppu ole!" äidinkilen opettajani istuu pöydällään ja yrittää rauhoittaa.
Niin, mutta...ei tämä ole vain aine. Ei se onnistu vain niin, että kynä käteen ja paperi nokan alle," yritän, mutta häntä ei ole enää missään.
"Mikä nokan alle?" äiti kysyy kummastuneena.
"Mitääh...?"
*************************************************
Olen pahoillani kirjoitusvirheistä...
Nyt leikkikää yhdeksännen luokan äidinkielen opettajaa ja arvostelkaa....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikutti hiukan semmoselta et yrittäsit nuoleskella opettajaas, jos se oli tarkotus ni onnistuit hyvin..
Kertomukses oli muuten ihan hyvä, joskin hiukan sekava, mutta sehän oli ilmeisesti tarkoituskin.
Mä en sit missään tapaukses halunnu lannistaa sua tai haukkua kirjoitus taitoos..tää oli vaan mun mielipide..
"Olen pahoillani kirjoitusvirheistä... "
Miksi et siis korjaisi niitä..?
runsaasra --> runsaasta
markinaali --> marginaali
Saavun metsän --> Saavun metsään
sisääntaloon --> sisään taloon
äidinkilen --> äidinkielen
---
Sitten näistä seuraavista ainakin puuttui kysymysmerkki lopusta, pisteen paikalta:
Kuka ihme haluaa kiusata minua näin.
Mikset hyvä lapsi sitten vain kirjoita.
---
Ja tämäntyyppisissä puheenparsissa ja vuorosanoissa joissa käytetään heittomerkkejä, niin pilkkua ei jätetä tuonne heittomerkkien sisään. Sen sijaan piste, huutomerkki tai kysymysmerkki olisi siellä ihan jees.
... niin se tukehduttaa sinut," --> ... tukehduttaa sinut!"
... mikään pulla olla," --> ... olla!"
Ja vielä, kun käytät kolmea pistettä, jätä niiden jälkeen väli. Joissain tapauksissa niistä seuraava sana tulee aloittaa isolla alkukirjaimella ja toisissa ei. Melko tapauskohtaista. Riippuu tietty siitä haluaako kaiken sisällyttää samaan lauseeseen.
Niin, mutta...ei tämä ole vain aine. Ei se onnistu vain niin, että kynä käteen ja paperi nokan alle," --> "Niin, mutta... ei tämä ole vain aine. Ei se onnistu vain niin, että kynä käteen ja paperi nokan alle."
Olipa kerran...klisee... --> Olipa kerran... Klisee. (tai vaikkapa näin: Olipa kerran... "Klisee."
kiitos, kiitos...oikeesti kiitos...
En ehtinyt korjata kirjoitusvirheitä kun oli pakko lähteä tanssitunnille....(ja mun oli pakko saada tää tänne)
Kiitos ehdotuksista ja ohjeista...
Teksti oli kyllä tässä vähän virheellisempää kuin ppaperillani ja tiesin virheistäni, mutta niinkuin sanoin ei ollut aikaa....=)
Kiitos varsinkin siitä klisee kohdan vihjeistä....=)
Ihan hyvä, sanoisin. Erittäin mielenkiintoinen ja
melko sujuva. *matkii opettajaa* Ihan vaihtelua aineelle, etenkin koulussa...