että mä olen kyyninen ihminen! mulla on aivan ihana poikaystävä.kummatkin 19v.(kiva, hauska, huumorintajuinen, hellä ja kiltti sekä huolehtivainen. siis ihan kaikkea mitä mä vaan olen ikinä poikaystävästä toivonut) me ollaan joka päivä yhdessä. suhde on kestänyt 8kuukautta, mut ainut mitä mä ajattelen on et: milloin tää suhde loppuu? ja mä pelkään sitä. alkuhuuma on mennyt ohitse ja arki iskee. mä rakastan häntä joka päivä enemmän ja niin kait hänkin mua. miksi mä niin pelkään sitä milloin tää on ohi?
olimme kaksi vuotta samassa lukiossa kavereita, mutta aina oli jotain pientä säpinää vaikka molemmat eli ja koki suhteita. nyt keväällä alkoi tapahtua. löysimme viimein tien toistemme luo ja nyt on hyvä olla. minulta lähti kuitenkin alussa luottamus poikaystääni koska hän on todella mukava, söpö ja ihana mies ja naisten ihailema.tytöt lirkuttelevat hänen peräänsä ja soittelevat&lähettelevät tekstiviestejä. myös exät eivät tajunneet lopettaa vaikka suhteet on ollut ohi jo aikoja sitten.kappas kun mies on luvannut olla kaveria exinesä kanssa. etenkin yks tietty riesatyttönen vaivaa mua.mä luulin et jos se oikeesti välittäis musta ja lopettais noi pelleilyt. sen tiedän ettei hän kertaakaan soittanut työille tai lähetellyt viestejä. sit mulla palo pinna ja mä pyysin et poikaystäväni lopettas tän ,mut se ei saanu edessen vertaa itsestään irti et ois tarttunu luuriin ja lopettanut ton.sanonu niille et hei lopeta!
sit eräänä iltana kun me oltiin kaksistaan viettämässä rauhallista koti iltaa niin tää saamarin harppu soittaa ja lähettää viestiä. taas alkoi älytön riita tästä asiasta. suutuin niin et tartuin luuriin ja kirjaimelliseti kysyin muijalta et onko se oikeasti noin säälittävä tapaus et ruikuttaa varattujen miesten perään?! sen jälkeen ei naisesta ainakaan mun tietojen mukaan ole kuulunut sanaakaan. mua vaan ärsyttää tässä se et minä pistin stopin asialle. asian jonka hoitaminen ei ois pitäny kuulua mun tehtäviin.
anteeks nyt vaan mut luottamus ei edelleenkään oo vahvalla pohjalla.mä halusin jo silloin alussa lopettaa tän suhteen koska oon jo kerran elänyt suhteessa jossa poikaystävä pettää jatkuvasti.
ja v***u kun se on niin säällittävän kiltti ja sinisilmäinen ettei tajuu edes milloin muija yrittää iskeä sitä.kyllä se lirkutella osaa, se on sillä luonteessa. mitä mä nyt teen kun mä en enää käy samaa koulua,koska valmistun joulukuussa siis puolivuotta aikaisemmin kuin poikaystäväni. käy vaan pikkuhiljaa mietityttämään et mitähän siellä koulussa oikein tapahtuu jos se nyt ylipäätään siellä on. osaako mies pitää puolensa/haluuko se jos muijat yrittää pöksyihin?
eiks tää ookkin suloisen myrkyllistä tää mustasukkaisuus. nyt näyttäisi hyvältä mut saa nähd mitä kaikkea tää suhde vielä joutuu kestämään.
niin että sanokaa nyt jotain. en mä ainakaan lukemani perusteella prukasta paljon eroa.
olimme kaksi vuotta samassa lukiossa kavereita, mutta aina oli jotain pientä säpinää vaikka molemmat eli ja koki suhteita. nyt keväällä alkoi tapahtua. löysimme viimein tien toistemme luo ja nyt on hyvä olla. minulta lähti kuitenkin alussa luottamus poikaystääni koska hän on todella mukava, söpö ja ihana mies ja naisten ihailema.tytöt lirkuttelevat hänen peräänsä ja soittelevat&lähettelevät tekstiviestejä. myös exät eivät tajunneet lopettaa vaikka suhteet on ollut ohi jo aikoja sitten.kappas kun mies on luvannut olla kaveria exinesä kanssa. etenkin yks tietty riesatyttönen vaivaa mua.mä luulin et jos se oikeesti välittäis musta ja lopettais noi pelleilyt. sen tiedän ettei hän kertaakaan soittanut työille tai lähetellyt viestejä. sit mulla palo pinna ja mä pyysin et poikaystäväni lopettas tän ,mut se ei saanu edessen vertaa itsestään irti et ois tarttunu luuriin ja lopettanut ton.sanonu niille et hei lopeta!
sit eräänä iltana kun me oltiin kaksistaan viettämässä rauhallista koti iltaa niin tää saamarin harppu soittaa ja lähettää viestiä. taas alkoi älytön riita tästä asiasta. suutuin niin et tartuin luuriin ja kirjaimelliseti kysyin muijalta et onko se oikeasti noin säälittävä tapaus et ruikuttaa varattujen miesten perään?! sen jälkeen ei naisesta ainakaan mun tietojen mukaan ole kuulunut sanaakaan. mua vaan ärsyttää tässä se et minä pistin stopin asialle. asian jonka hoitaminen ei ois pitäny kuulua mun tehtäviin.
anteeks nyt vaan mut luottamus ei edelleenkään oo vahvalla pohjalla.mä halusin jo silloin alussa lopettaa tän suhteen koska oon jo kerran elänyt suhteessa jossa poikaystävä pettää jatkuvasti.
ja v***u kun se on niin säällittävän kiltti ja sinisilmäinen ettei tajuu edes milloin muija yrittää iskeä sitä.kyllä se lirkutella osaa, se on sillä luonteessa. mitä mä nyt teen kun mä en enää käy samaa koulua,koska valmistun joulukuussa siis puolivuotta aikaisemmin kuin poikaystäväni. käy vaan pikkuhiljaa mietityttämään et mitähän siellä koulussa oikein tapahtuu jos se nyt ylipäätään siellä on. osaako mies pitää puolensa/haluuko se jos muijat yrittää pöksyihin?
eiks tää ookkin suloisen myrkyllistä tää mustasukkaisuus. nyt näyttäisi hyvältä mut saa nähd mitä kaikkea tää suhde vielä joutuu kestämään.
niin että sanokaa nyt jotain. en mä ainakaan lukemani perusteella prukasta paljon eroa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensinnäkään sinulla ei ole mitään oikeutta katkoa poikaystäväsi sosiaalisia suhteita. Se, että satut olemaan sairaalloisen mustasukkainen, on sinun ongelmasi, josta sinun on pyrittävä eroon, eikä kaikin keinoin toteutettava sitä. Se on sinun tehtäväsi.
Hänen tehtävänsä on huolehtia omasta elämästään ja moraalisista valinnoistaan. Hän ei tarvitse enää äitiä vierellään, vaikka sinusta näyttää siltä tuntuvankin. Tuolla menolla suhteenne tosiaan lähenee loppuaan.
Tarinasi kuulostaa kovin tutulta sillä erotuksella, että minä ja poikaystäväni olemme jonkin verran sinua vanhempia.
Mutta suhteemme on kestänyt saman ajan ja mustasukkaisuutta ovat aiheuttaneet tismalleen samat asiat ja tismalleen samanlainen käytös poikaystäväni puolelta.
Suhteessamme on ollut jo pahoja kriisejä, joista yhden aikana poikaystäväni laittoi kutsuvan tekstiviestin "harpulle" eli perässäroikkuvalle exälleen. Sen jälkeen olen yrittänyt kasata luottamuksen rippeitä ja olen hiljalleen siinä onnistunutkin.
Kun tilanne meni tarpeeksi pahaksi, laitoin suhteemme jatkumiselle tiettyjä ehtoja. Eli sanoin, ettei kakkuaan voi syödä ja säästää; jos haluat seurustella minun kanssani, et voi pitää ex-tyttöystäviä varalla odottamassa... Ja keskustelumme jälkeen poikaystäväni tosiaankin teki tsubuille selväksi, että turha yrittää. Kyllä sinulla on oikeutta vaatia, että olet ainoa poikaystäväsi elämässä ja ettei hän jatkuvasti anna käytöksellään exiensä ymmärtää olevansa vielä saatavilla! Ei hänen ilkeäksi tarvitse ryhtyä; jo pelkkä avoin keskustelu perässäroikkuvien tyttöjen kanssa auttaa.
Mutta yritäthän ymmärtää myös poikaystävääsi; minun rakkaani on yksinkertaisesti hyvin sosiaalinen ja kiltti ihminen (siihen hänessä rakastuinkin), joka aiheuttaa sen että hän on ystävällinen ihmisille sukupuoleen ja historiaan katsomatta... Loppujen lopuksi en halua tätä piirrettä hänessä muuttaakaan, sillä se on osa hänen perusluonnettaan. Olen vain oppinut tulemaan sen kanssa toimeen ja ymmärtänyt, ettei se tarkoita että hän rakastaisi minua vähemmän. Useimmat hänen aikaisemmista suhteistaan ovat alkaneet kaveripohjalta ja siksi en halua kieltää häntä olemasta kaveri entisten tyttöystäviensä kanssa. Jos suhde onkin päättynyt, ei yhteydenpitoa tarvitse kokonaan lopettaa, kunhan se ei mene liiallisuuksiin... Eli jos hänellä ei ole mitään salattavaa, voi hän olla tyttöystäviensä kanssa tekemisissä myös minun läsnäollessani. Tämä toimii suht' hyvin ja olemmekin huomenna menossa yhden entisen Halloween-juhliin yhdessä. Tämä on myös oiva keino osoittaa entisille, että olemme tosissaan ja vakavissamme suhteemme kanssa...
Yritä luopua mustasukkaisuudestasi, kun kuitenkin vaikuttaa ettei siihen ole syytä. Opettele luottamaan poikaystävääsi. Ethän halua häneltä pakotettua rakkautta? Hän on valinnut sinut kumppanikseen ja rakastaa sinua. Sen pitäisi riittää sinullekin.Vahtimalla ja ripustautumalla karkoitat hänet luotasi ja suorastaan työnnät muiden syliin. Niin meinasi käydä itsellenikin, kunnes ajoissa tajusin, että vika on minussa, ei poikaystävässäni...
Ellei rakkaasi ole tehnyt OIKEASTI mitään epäilyttävää, uskalla luottaa. Ellet uskalla nyt, et uskalla tulevissakaan suhteissasi! Hän rakastaa sinua ja on valinnut sinut kaikkien mahdollisuuksien joukosta. Et voi pakottaa häntä pysymään vierelläsi, mutta voit tehdä yhteisistä hetkistänne yhtä juhlaa olemalla avoin, luottavainen ja ihana oma itsesi. Silloin hän ei haluakaan pois läheltäsi ja yhteiset hetket vain jatkuvat ja jatkuvat ja jatkuvat...
Tsemppiä sinulle! Olen itse hyvä esimerkki siitä, että suhde voi paljon paremmin, jos vain uskaltaa päästää irti turhasta mustasukkaisuudesta. Ja että se todellakin on mahdollista...
just ton takia mä en IKINÄ halua seurustella minkään hyvännäkösen kundin kanssa, kun kaikki muijat kuolaa sellasten perään! mut ei mun poikaystävä mikään monsterikaan ole, mut kuitenki..
Teit ihan oikein kun sanoit sille roikkuja-ronjalle suorat sävelet! Itse en olisi sietänyt tuollaista ensinkään, vaan mennyt posauttamaan asiani suoraan päin muijan näköä. Stana! Miehet eivät haluaisi vanhoja suhteitaan, koska niiden pitäisi silloin valita nykyinen suhde ja lopettaa haikailu menneeseen. Sehän noille tietyille nössyköille ja tohvelisankarien pojille on niin vaikeaa. Luuserit!
Nykyhetki on tärkein, eikä mikään vanhan lämmittely. Miehesi nauttii niistä naiskontakteistaan ja haluaa pitää niitä siinä varalla ja sivussa. Tuollaisia miehet ovat. Mietipä, jos sinä alkaisit flirttaamaan muiden miesten kanssa. Ehkä ukkosi käytös muuttuisi.
niipä... jos minä käytökselläni pikkuisenkin vihjaan jotenkin muille kundeille siihen suuntaan niin jätkä on heti kyselemässä et mitä mä meinaan. ei se sitä heti sano, vaan aina riidellessä tämä tulee esiin. ja sitäpaisti hän halusi päästä naisista eroon mut kun on tommonen nössykkä niin eihän siitä mitään tullu. ehkä mulla vaan hetkeksi pimahti päässä. kundi kyllä nauroi jälkeen päin ettei olisi musta ikinä uskonut, että pystyisin tuohon. no, saipahan ainakin jätkä ajateltavaa.