Joku sanoi joskus, että olen palapeli, jossa on liikaa paloja. Kaikki ei voi sopia samaan kuvaan. Eikä tarkoittanut kasaamisen kannalta, vaan että juuri kun luulee muodostaneensa kokonaiskuvan, niin jää ylimääräisiä paloja, jotka antavat ymmärtää, että kuva ei ole täydellinen. Yleensä ihmiset ovat sanoneet, että eivät vain saa minusta kiinni. Myönnän kyllä, että olen ehkä vähän hankala siinä suhteessa.
En tiedä vaikuttaako siltä, että olen ihan hukassa itseni kanssa. Voi hyvin vaikuttaa siltä, vaikka en ole. Osaan kyllä itse laittaa palani järjestykseen, kun tiedän että osa niistä sopii päällekkäin ja muodostaa uuden kuvan. Ja osaa pitää vääntää vähän uuteen muotoon. En tiedä ratkaisiko muut pienenä palapelejä niin. Mutta sitähän me kaikki ollaan, millaisia oltiin pieninä. Minun palapelini tulee sieltä. Täytyy olla hieman erikoinen ongelmanratkaisukyky, jotta saa selvää.
On helppo olla hukassa itseltään tai itsensä kanssa, jos on vähän omituinen tai käyttäytyy joskus tavalla, jota muut eivät heti ymmärrä. Monitasoiset ihmiset ovat varmaan joskus hukassa. On vaikeaa olla hiljainen sekä puhelias samassa ruumiissa ja niin edelleen. Tai ei se itselle ole vaikeaa, on vaan sellainen. Mutta muiden on vaikea löytää stereotyyppistä leimaa.
Luulen, että kaikki ihmiset, joiden kanssa olen itse tuntenut välillä olevani vähän hukassa, ovat samanlaisia. Eivät mitenkään mahdottomia tai vääränlaisia, vaan monitasoisia. Jotkut ehkä itseltään hukassa enemmän kuin toiset, mutta ei itseään voi ikinä hukata lopullisesti. Ripottele pullanmuruja.
En tiedä vaikuttaako siltä, että olen ihan hukassa itseni kanssa. Voi hyvin vaikuttaa siltä, vaikka en ole. Osaan kyllä itse laittaa palani järjestykseen, kun tiedän että osa niistä sopii päällekkäin ja muodostaa uuden kuvan. Ja osaa pitää vääntää vähän uuteen muotoon. En tiedä ratkaisiko muut pienenä palapelejä niin. Mutta sitähän me kaikki ollaan, millaisia oltiin pieninä. Minun palapelini tulee sieltä. Täytyy olla hieman erikoinen ongelmanratkaisukyky, jotta saa selvää.
On helppo olla hukassa itseltään tai itsensä kanssa, jos on vähän omituinen tai käyttäytyy joskus tavalla, jota muut eivät heti ymmärrä. Monitasoiset ihmiset ovat varmaan joskus hukassa. On vaikeaa olla hiljainen sekä puhelias samassa ruumiissa ja niin edelleen. Tai ei se itselle ole vaikeaa, on vaan sellainen. Mutta muiden on vaikea löytää stereotyyppistä leimaa.
Luulen, että kaikki ihmiset, joiden kanssa olen itse tuntenut välillä olevani vähän hukassa, ovat samanlaisia. Eivät mitenkään mahdottomia tai vääränlaisia, vaan monitasoisia. Jotkut ehkä itseltään hukassa enemmän kuin toiset, mutta ei itseään voi ikinä hukata lopullisesti. Ripottele pullanmuruja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kyllä meitä löytyy. Minäkin olen hiljainen ja puhelias samassa ruumiissa, joskus draamakuningatar (varsinkin kun saan olla oma itseni tai olen vauhti päällä) ja joskus täysin omaan haavemaailmaani uppoutunut (usein tilanteissa joissa en viihdy tai kun olen väsynyt). Niinpä, olen ollut ailahtelevainen niin kauan kuin muistan, mutta on paljon tilanteita joissa käyttäytymisen suhteen on pakko kulkea kultaista keskitietä, koska en voisi/haluaisi muutakaan.