Istun koulussa, ajattelen koko ajan, mutta en saa sanottua kenellekkään yhtään mitään. Elän pääni sisällä.
Olen hiljainen, toiset ei voi edes uskoa kuika paljon minulla on ajatuksia päässäni. Mutta kaikki luulee minua tyhjäpäiseksi pölypääksi, kun en sano mitään. Ne luulee, että en osaa kokeilla oven kahvasta onko ovi auki ja kokeilee sitä itse mieluummin, kuin kysyy minulta onko ovi auki. Minä voisin vastata ihmisille, jos he vain kysyisivät minulta, mutta en saa suutani auki, jos kukaan ei tule puhumaan minulle.
Kuten voitte huomata jo tämän tekstin pituudesta, en tahdo olla hiljaa, jokin kummallinen ujousahdistus pakottaa minut siihen. Ajatukseni huutaa sano jotain, mutta en saa ääntäni kuulumaan, suuni ei aukea se ei tottele ajatuksiani. Olen hiljaa ja kaikki pitää minua kummallisena... olenko kummallinen, ei olen oikeasti normaalia älykkäämpi testien mukaan. :)
Olen hiljainen, toiset ei voi edes uskoa kuika paljon minulla on ajatuksia päässäni. Mutta kaikki luulee minua tyhjäpäiseksi pölypääksi, kun en sano mitään. Ne luulee, että en osaa kokeilla oven kahvasta onko ovi auki ja kokeilee sitä itse mieluummin, kuin kysyy minulta onko ovi auki. Minä voisin vastata ihmisille, jos he vain kysyisivät minulta, mutta en saa suutani auki, jos kukaan ei tule puhumaan minulle.
Kuten voitte huomata jo tämän tekstin pituudesta, en tahdo olla hiljaa, jokin kummallinen ujousahdistus pakottaa minut siihen. Ajatukseni huutaa sano jotain, mutta en saa ääntäni kuulumaan, suuni ei aukea se ei tottele ajatuksiani. Olen hiljaa ja kaikki pitää minua kummallisena... olenko kummallinen, ei olen oikeasti normaalia älykkäämpi testien mukaan. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olin myös ujo, samalla tavalla kanssasi. Jännitin jokaista sanaani joka suustani putkahti, pelkäsin sanovani jotain tyhmää...Niin tyhmältä kun se kuulostaakin.
En saanut keskustelua itse aikaan, vaan mulle piti tulla puhumaan, jotta olisin jutellut jonkun kanssa. Tämä kaikki tapahtui nuoruudessani (kouluaikoinani). Tästä syystä mulla ei ollu paljoakaan kavereita, muutama hyvä ystävä kylläkin.
Nykyään olen jo aikuinen, nuori silti yhä, mutta aikuinen kuitenkin.
Itse olen aikoinaan kerännyt vaan rohkeutta ja aloittanut keskusteluja ahkerammin, on auttanut ajan myötä ja poistanut jännitystiloja.
Elän nykyään vaimoni ja lapseni kanssa onnellista elämää lörpötellen.
Vinkkinä annan sulle, että älä jännitä turhia. Avaa vaan rohkeasti suusi. Et ole mikään kummajainen, sunlaisias on varmasti monia. Tsemppiä sulle =)
Mä olen ihan samanlainen...siis olet normaalia älykkäämpi testien mukaan? minusta ei kannata ottaa sitä johtopäätöstä, että kun on älykäs niin on myös muita epäsosiaalisempi. Minäkin olen älykäs, mutta mensan testit eivät todista sitä. Olen toisella tavalla älykkäämpi.
Toisaalta jännitykseni ja pelot estävät minua sanomasta jotain ihmisille. Pelkään, mitä he minusta ajattelevat, millaiset eleeni ovat, puhunko tyhmästi...kaikki nuo pikkujutut. Sen takia sanani menevät sekaisin.
Kuten kirjoitit viestissäsi, minullakin aivoni ovat tavallaan puheliaita ja puhetaitoisia, mutta en saa niitä sanoiksi. Tämä on harmillista, sillä haluaisin todellakin olla sanavalmis ihminen.
Koita jaksaa arka pieni ujo parka... sillä niin minäkin koitan jaksaa, vaikka vaikeaa onkin. Kannattaa otta sellainen asenne, että mitä väliä siitä on mitä toiset minusta ajattelevat. Mä oon mä, eikä kukaan voi vaatia minusta muuta.
Ihmettelen, miksi kirjoitit tänne unet- ja unihäiriöt palstalle? vai onko siihen jokin syy...