Luulen että olen masentunut. Ollut ehkä n. 2vuotta. Tällä hetkellä olen vaihto-oppilaana Australiassa. Ennen lähtöäni ajattelin että se on vain jotain normaalia teiniangstia että olen allapäin kokoajan ja että uusi ympäristö ja ihmiset saisivat kaiken näyttämään valoisammalta. Minulla on ihana isäntäperhe ja jonkun verran kavereitakin, ei mitään bestiksiä, mutta kavereita kumminkin. Huono olo ei ole kuitenkaan kadonnut minnekään. Kello on nyt puoli yksi paikallista aikaa yöllä. Ja minä vain itken salaa enkä saa nukuttua. olo on vain paha ja ahdistunut, samalla tavalla kuin oli suomessakin.
En halua puhua tästä vanhemmilleni, he maksoivat pienen omaisuuden vuodestani täällä, enkä halua heidän tuntuvan tuhlanneensa rahojaan. Enkä puhunut heille ennen lähtöäni, miksi puhuisin nyt.
Hostvanhempiani en halua vaivata asialla, he luultavasti ajattelisivat että minulla on koti-ikävä tai että en pidä heistä.
Kaverit täällä olen tuntenut vain pari kk eivätkä he ole niin hyviä kavreita että avautuisin heille tälläisissa asioissa.
Olen jotenkin niin yksin vaikka ympärilläni on niin paljon ihmisiä. Itken enkä tiedä minne elämäni on menossa. Minulla on aina ollut suunnitelmia tulevaisuudelle, mutta nyt en tiedä lainkaan mitä teen. En halua miksikään.
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä tämän suhteen. Antaa vain olla? Enää vajaat 6kk ja tulen takaisin Suomeen. En tiedä miten jaksan. Kukaan tuskin edes epäilee, että asiani ovat jotenkin huonosta. Ehkä vain jatkan samalla tavalla. Psykiatrille kun tulen takaisin?
En halua puhua tästä vanhemmilleni, he maksoivat pienen omaisuuden vuodestani täällä, enkä halua heidän tuntuvan tuhlanneensa rahojaan. Enkä puhunut heille ennen lähtöäni, miksi puhuisin nyt.
Hostvanhempiani en halua vaivata asialla, he luultavasti ajattelisivat että minulla on koti-ikävä tai että en pidä heistä.
Kaverit täällä olen tuntenut vain pari kk eivätkä he ole niin hyviä kavreita että avautuisin heille tälläisissa asioissa.
Olen jotenkin niin yksin vaikka ympärilläni on niin paljon ihmisiä. Itken enkä tiedä minne elämäni on menossa. Minulla on aina ollut suunnitelmia tulevaisuudelle, mutta nyt en tiedä lainkaan mitä teen. En halua miksikään.
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä tämän suhteen. Antaa vain olla? Enää vajaat 6kk ja tulen takaisin Suomeen. En tiedä miten jaksan. Kukaan tuskin edes epäilee, että asiani ovat jotenkin huonosta. Ehkä vain jatkan samalla tavalla. Psykiatrille kun tulen takaisin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos sinulla oli paha olla ennen kuin lähdit reisuun miksi ylipäätään lähdit? Eikö ensin olisi pitänyt hoitaa ongelma pois ennen kuin lähtee toiselle puolelle maapalloa vai ajattelitko että asia siellä jotenkin hoituu? Jos sinun todellakin on erittäin paha olla siellä koko ajan niin minusta sinulla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin tulla takaisin Suomeen, jos et kerta siellä pysty asiasta kenenkään kanssa juttelemaan. Vaikka tähän asti olet pystynyt piilottamaan pahanolosia isäntäperheeltäsi niin eivät hekään varmaan tyhmiä ole ja jossain vaiheessa huomaavat varmasti miten paha sinun on olla siellä.
Hei,
olet rohkea kun olet lähtenyt vaihtoon, saat varmasti hienoja kokemuksia!
Asun ulkomailla ja aikaisemmin olin vaihtarina vuoden. Alku on todella hankalaa, tiedän kokemuksesta. Vaikka paikallinen kulttuuri oli minulle jo ennestään tuttu, kun muutin tänne, silti minun on vaikeaa sopeutua.. älä lähde heti kotiin, ajan kanssa olosi helpottuu.
Olisi hyvä, jos voisit keskustella jonkun kanssa ongelmistasi. Olen kokeillut nettiterapiaa ja voin lämpimästi suositella! Saat puhua omalla kielellä ja sanoa just niin kun susta tuntuu. Kun palaat Suomeen, voit aloittaa terapian livenä, jos koet siihen tarvetta.
Sellaiset ihmiset, jotka eivät ole olleet vaihdossa eivät voi ymmärtää miltä tuntuu jättää kotimaa ja kaikki tuttu. Kun palaat Suomeen olet monta kokemusta rikkaampi ja tulevaisuudessa vaihtarivuodesta tulee varmasti olemaan hyötyä muodossa, jos toisessa!
Kyllä sinä selviät!
Et ole yksin voin sen sanoa!
Itse olen ulkomailla yliopistossa tutkintoa suorittamassa. Eka vuosi meneillään juuri nyt, mutta olisi pitänyt tajuta ennen tänne tuloa että kaikki asiani eivät todellakaan ole kunnossa eikä täällä mitään ihmeparantumista ole odotettavissa... Olen myös omasta mielestäni ollut masentunut pari vuotta jopa, en vain ole ymmärtänyt hakea apua. Ja nyt: ihan hukassa olen. Arvosanani ovat olleet tähän asti surkeita, olen jäänyt jälkeen muista vuosikurssilaisistani, en pysty keskittymään opiskeluun. Tämä on suuri ongelma kun pitäisi hetkittäin pystyä lukemaan monta tuntia päivässä. En meinaa saada itseäni aamuisin sängystä ylös. Luentoja joille haluaisin osallistua jää väliin koska en yksinkertaisesti jaksa mennä kouluun. Jatkuvasti alakuloinen olo, yksinäinenkin. Kotona Suomessa käyn usein, monta kertaa kuussa. En oikeastaan tiedä miksi, ei se oikeastaan auta.. Vanhempien näkeminen, tai vanhojen kavereiden. Kalliiksikin reissaaminen tulee, vaikka en tietenkään ihan Australiassa asti sentään opiskele...
Täällä opiskelupaikkakunnallanikin olen tietysti uusiin ihmisiin tutustunut, mutta kuitenkin pysyn mielelläni syrjässä.. Hävettää olla näin heikko. Lisäksi nyt todella pelottaa että opinnot kohta keskeytyy, koska en saa töitäni tehdyiksi.
Mutta tänään päätin kuitenkin että otan yhteyttä yliopistoni psykologiin. Suosittelisin samaa sinulle, vaihtari08, menet juttelemaan paikallisen koulusi kuraattorin, psykologin, opettajan, kenen tahansa kanssa.. Kunhan teet jotain asialle. Minä en ainakaan jaksa enää odottaa kesälomaa. Toisaalta jos opintosi sujuvat niin et ole vielä niin syvässä pulassa kuin minä.
että säkin selviät :) Vaikka nyt tuntuu vaikealta, niin parempaa on luvassa.
Ota asia kerrallaan, tentti kerrallaan, kurssi kerrallaan. Kun saat positiivisia opiskelukokemuksia niin huomaat, että säkin osaat ja pärjäät! Jos opiskelet vieraalla kielellä, niin älä vertaa itseäsi niihin jotka opiskelee omalla äidinkielellään. Minäkin aikanaan opiskelin vieraalla kielellä vieraassa maassa ja koko siellä oloajan koin olevani jotenkin huonompi kuin muut. Olin onneton ja masentunut, mutta koti-ikävästä lähinnä..en sopeutunut niin hyvin, vaikka kielen opinkin.
Mutta, se mikä mua kaikista eniten on kantanut tässä elämässä oli lopulta se, kun sain jostain pontta opiskella kuitenkin väkisin (koska perhana sentään, mulle ette ryppyile) ja voit uskoa miten hyvältä se tuntui kun lopulta päätin opinnot paremmin kuin osa äidinkielellään opiskelleista. Mä päätin jättää mun silloisen poikaystävän ja keskityin ihan vaan opiskelemaan, ei mitään iltamenoja paitsi viikonloppuisin. Ja kun opinnot oli ohi palasin samantien kotimaahan, ja lopulta pahemmat kulttuuriongelmat oli vasta edessä..Siihen mennessä olin oppinut sen toisen kielen kuin äidinkielen, ja olin kadottanut oman suomalaisuuteni, joka tosin vuosien päästä taas löytyi..
Kuten ensimmäisessä viestissäni sanoin, ajattelin ettei tämä mitään varsinaista masennusta varmastikkaan ole. Ajattelin, että se menisi ohi kun vaihdan ympäristöä ja saisin aloittaa kaiken ns. alusta. Mutta ei. Olo on saman lainen.
En missään nimessä halua jättää vaihtovuotta kesken. Se olisi kamalaa. Olisi vain pitänyt tajuta enen lähtöä ettei tämä ole vain mitään huonotuulisuutta tai muuta vastaavaa.
En usko että tämä liittyy mitenkään vaihtovuoteeni. Tämä alkoi kuukausia ennen kuin edes hain vaihtoon. Alku viikot täällä (olen ollut nyt nelisen kuukautta) sujuivat ihan hyvin. Oli niin paljon tekemistä etten ehtinyt ajatella mitään ja nukuin paljon jetlagin takia. Mutta kun kaikki normalisoitui tunne palasi.
Minua todella harmittaa etten tajunnut ongelman vakavuutta ennen lähtöä. Olisin voinut hoitaa ongelmani ja lähteä vaihtoon vuotta myöhemmin jolloin olisin varmasti osannut nauttia tästä enemmän. Vaihtovuoteni olisi varmasti täydellinen jos en olisi tälläinen.
Miten tuo nettiterapia käytännössä toimii?
Viimeinen vastaaja: Olen iloinen että olet hakeutunut psykologille :) Täällä kouluilla ei ole terveydenhoitajaa tai mitään ja kuraattori ei osoita minkään laista kiinnostuneisuutta kun hänelle menee puhumaan.
https://www.secure-tukinet.net/
http://www.mtkl.fi/liiton_toiminta/tietopalvelu_propelli/
soittaa Australiasta näihin numeroihin?
Googleta nettiterapia netissä, saat vaihtoehtoja. Tarkista aina psykologien pätevyys, Y-tunnus (sellainen pitää löytyä!)yms.. Voit olla yhteydessä psykologiin Skypessä, e-maililla tai chatissä. Mua se on auttanut todella paljon, koska huomasin ihan saman: olin masentunut jo Suomessa, mutta kaikki paheni täällä. Avun hakeminen kannattaa!
kuitenkin puhua sille perheelle? Voin vain kuvitella, miten yksinäiseltä sinusta mahtaa tuntua siellä kaukana ja ilman lähimmäisiä. Rohkaise mielesi ja kerro heille, itkette vaikka yhdessä jos siltä tuntuu. Olisi tärkeää että pääset purkamaan tuntoja ja sen jälkeen nauttimaan siellä olosta. Sinulla on ainutkertainen kokemus edessä ja toivon, että pystyt nauttimaan siitä. Älä aliarvioi isäntäperhettä, he voivat laittaa sinun olotilasi ihan kulttuurierojen piikkiin eivätkä ymmärrä asian vakavuutta. Kerro perheelle ja pohditte yhdessä mitä tehdä, tai sitten kerro vanhemmillesi ja pohdi heidän kanssaan mitä tehdä. 6kk on lyhyt aika loppujen lopuksi, jos saat mielesi nostettua ylös ja keskityttyä positiivisiin asioihin. Jos oikeasti ajattelet olevasi masentunut, niin sitten olisi parasta lähteä siellä lääkäriin hakemaan lääkitys ennen kuin oireet menevät pahemmaksi. Masennus voi hoitamattomana kroonistua ja mitä pidempään vitkuttelet lääkäriinmenoa, sitä pahemmaksi se masennus voi syventyä. Jos kuitenkin jaksat jotakuinkin käydä koulua ja nousta sängystä etkä ole niin ahdistunut ettet voi hoitaa normaalirutiineja, sanoisin että toivoa on vielä ja paljon. Sinun pitää puhua puhua puhua, älä jää yksin ja mene väkisin ihmisten pariin koulun jälkeen ja viikonloppuina. Pakota itsesi jos vaan voit. Kyllä sinä selviät tästä reissusta! Koita ajatella positiivisia asioita ja kirjoitella päivittäin vaikka päiväkirjaa, se auttaa. Sitten käyt liikkumassa joka päivä vähintään tunnin, soittelen skypellä tai jollain kotiin aina kun on ikävä. Mitä jos ottaisit tavoitteeksi kirjoittaa päivittäin myös listaa sellaisista asioista, jotka sun elämässä on hyvin? Se auttaa joskus laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin! Voimia!