Hei kaikille ystävilleni!
Tälläkään kertaa kirjoitukseni ei ole tarkoitus loukata ketään eikä myöskään aiheuttaa mielipahaa.
Vietimme jälleen ikimuistoisen iltapäivän Oon ja Budiksen kanssa. Kävimme norsusafarilla jossa myös ratsastelimme norsulla. Tämä oli minulle ehkä noin 30 kerta norsun selässä mutta tulevalle thaimaalaiselle vaimoleni täysin uusi kokemus. Budis ei massansa vuoksi lähtenyt lainkaan mukaan joten saimme Oon kanssa kahdestaan nauttia tuon kookkaan eläimen kyydistä.
Paikka jossa olimme löytyy Nong Khaista. Perille löytää helpohkosti kun Phon Charoenista ajaa tietä numero 64 etelään Kham Ta Klahan päin ja kääntyy Ban Hong Hingin kohdalta Laosiin päin kohti Ban Khlong Longia ja Sakan kylän jälkeen mutta kuiten ennen jo mainittua Ban Khlong Longia on risteys pohjoiseen. Tämä tie vie Ban Lao Khramiin. Ennen Ban Lao Khramia löytyy tämä "norsusafari" johon tuskin monikaan turisti ennen minua ja Oota on löytänyt.
Paikka oli kaikin puolin hyvin askeettinen, ei mitään turisteille kaupattavia banaanikoreja norsuille syötäviksi eikä valo-/videokuvaajia ratsastuslenkillä. Paikka oli enemmänkin norsujen kolutuskeskus kuin turisteille tarkoitettu tunnin rutistus asfalttipolulla.
Epäluuloisina paikalliset mahoutit minua katselivat kun tiedustelin onko heillä mahdollisesti yhtään albiinonorsua. Ei ollut, tai ainakin niin väittivät. Tiesivät sanoa että Kuningas Bhumibolilla on sellainen valkoinen kaunotar. Oo muuten toimi tulkkinani vaikkakin hänen englanninkielen taitonsa ei mikään kaikista parhain ole. Paikallisten käyttämä kieli oli enemmänkin lao kuin thai, ehkä kuitenkin joku näiden kahden kielen sekoitus.
Saimme kuitenkin sovittua paikallisten hemmojen kanssa että he vievät meidät aasiannorsuillaan pienelle lenkille.
Astelimme Oon kanssa norsun vierelle, se oli harmaa ja hyvin komea. Katselin norsun alle ja suuret vehkeet siellä näytti olevan joten sen oli pakko olla uros. Toinen torahaimpaista oli vioittunut, se oli katkennut ja oli noin slaikkarin mitan eli 20 senttimetriä lyhyempi kuin ehjä komea hammas joka arviolta oli 40 senttinen.
Pitelin Oota kädestä koska häntä jännitti. Noin muutenkin pidän häntä usein kiinni kädestä tai rutistelen muuten vaan.
Norsun isäntä tuli luoksemme ja suihkutteli meihin jotain pahanhajuista ainetta. Silmiä kirveli, olisiko ollut pippurikaasua? Sitten hän laittoi meille sellaiset viidakkohatut päihimme. Mahout antoi norsulle käskyn ja norsu kumartui eteemme. Se laittoi kärsän Oon haarojen väliin. Rauhallisesti se nosti Oon päälaelleen josta Oo pääsi turvallisesti istumaan bambupuusta rakennettuun alkeelliseen koriin. Itse en ollut aiemmin nähnyt kuin metalliputkista väsättyjä istuimia. Mahout antoi uuden käskyn ja norsu polvistui taas. Astuin sen paksun kärsän päälle ja kiipesin sitä pitkin norsun otsalle ja siitä sitten istumaan Oon viereen. Mahout, jonka nimi oli Kwan, kiinnitti repun satulaan. Repussa näytti olevan vettä ja hedelmiä. Kwan nousi myös norsun päälle. Hän istahti norsun niskan päälle ja laittoi jalkansa kookkaiden korvien taakse. Olimme valmiina matkaan.
Kwan antoi norsulle käskyn. Hän mylväisi norsulle tyyliin "yyyöh" ja näin pääsimme liikkeelle. Meno oli verkkaista. Norsu suunnisti kohti viidakolta näyttävää tiheikköä. Oo oli jännittynyt ja puristi kättäni ja kietoutui kainalooni. Pidin häntä kiinni hartioista ja saatoin muutaman pususenkin antaa, rintojakin tunnustelin ja nännin nöpöset olivat kauniisti kovettuneet. Ne näyttivät hyvin kauniilta ja houkuttelevilta ohuen paidan lävitse.
Matkamme eteni. Mahout kopautteli puuvartisella mutta rautakärkisellä piikillä norsun kupoliin vähän niinkuin musiikin tahdissa takova rummunsoittaja. Tuolla kun huitaisisi omaan päähän niin saattaisi tehdä kipeää. Hetken kuluttua olimme keskellä viidakkoa. Näkyvyys eteenpäin oli aika heikkoa, niin paljon kaikenlaista kasvillisuutta oli edessämme. Ylhäällä norsun selässä saimme ihan urakalla väistellä oksia ja mitälie liaaneja. Hyttysiä ja itikoita oli paljon, hyvin hyvin paljon. Ehkä niitä olisi ollut vieläkin enemmän mikäli Kwan ei olisi suihkuttanut päällemme sitä pippurikaasua.
Matka taittui olosuhteisiin nähden mukavasti. Auringonpaistekaan ei hirveästi haitannut tiheässä viidakossa. Kutittelimme varpaillamme norsun mustia karheita selkäkarvoja mutta se ei reagoinut siihen lainkaa.
Matka jatkui. Norsumme riuhtoi kärsällään maasta ja puista kaikenlaista kasvillisuutta ja huiskutti niillä vartaloaan. Ehkä se puhdisti niistä paskat pois ennen kuin sulloi ne suloiseen suuhunsa. Kookospähkinät se astui jalallaan rikki ja joi niistä kookosmaitoa. Muutaman kookospähkinän se heitti kärsällään johonkin hevon helvettiin, olisiko saanut jostain syystä pienet kilarit.
Lähestyimme suurta ojaa tai joki se oikeastaan taisi olla. Siellä virtasi vesi. Norsu pysähtyi juomaan ja se joikin valtavan määrän joessa virtaavaa vettä. Sitä varmasti janotti koska olimme matkanneet jo lähes tunnin. Jatkoimme matkaa. Norsu käveli veteen ja tallusteli joen pohjalla. Vettä oli aika paljon. Norsu joutui nostamaan kärsäänsä jotta se pystyi hengittämään. Varmasti tuntui mukavalta kävellä vedessä joka hieman vilvoitti sen paksua nahkaa.
Menimme joen toiselle puolelle ja Kwan hyppäsi pois norsun päältä. Hän käveli norsun edellä ja huitoi kepillään vähän kaikkea mitä edessä oli. Pysähdyimme. Kwan pyysi että minä menisin istumaan norsun niskan päälle ja ratsastaisin siinä. Jätin Oon "takapenkille" ja itse olin norsun niskan päällä. Koputtelin jaloillani korvien taakse mutta vauhti ei ainakaan kiihtynyt. Kwan vaelteli omia teitään eikä hirveästi katsonut missä me norsun kanssa menimme. Norsu pysähteli syömään hyvin usein. Ylä- ja alamäet ovat norsun kyydissä kaikkein haastavimpia, varsinkin jyrkät alamäet. Norsusta saa pitää ihan tosissaan kiinni ettei selästä putoa. Pysähdyimme ja laskeuduimme kärsän avustuksella mukavalle pikku aukealle keskellä viidakkoa. Kwan kaivoi repustaan meille vesipullot ja hedelmiä. Istahdimme nauttimaan eväitä. Juttelimme niitä näitä ja meillä oli hyvin mukavaa vaikka ihan kaikissa asioissa emme toisiamme ymmärtäneet.
Lähdimme paluumatkalle. Matkalla norsu päästi aikamoiset kuset. Aivan kuin saavista olisi kaatanut. Se myös väänsi valtavat tortut kesken kävelyn. Hyvin kookkaita kakkakuulia jäi itikoiden ihmeteltäväksi. Paluumatkan yksi kohokohta oli ehkä kun huomasimme puussa luikertelevia mustia pitkiä ja paksuja käärmeitä. Ne olivat kuulemma hyvin myrkyllisiä. Toinen kohokohta oli tietysti se kun Oo liimautui minuun kiinni ja katsoi seksikkäillä silmillään minua samalla kun pitkillä kynsillään havitteli jotain jalkojeni välistä räplättäväkseen. En hirveästi vastustellut Oon ajatusta ja annoinkin hänen vapaasti ujuttaa kätensä lahkeestani sisään.
Kun olimme palanneet lähtöpaikallemme oli aikaa kulunut reilut kolme tuntia. Tätä norsuratsastusta ei voi millään asteikolla verrata turistirysien norsusafareihin.
Annoimme Kwanille reilusti rahaa. Mielestäni hän oli ansainnut ne koska hän oli antanut meille ikimuistoisen elämyksen.
Mukavia norsusafareita kaikille Suomi24-palstalaisille toivottavat Pellervo ja Oo Hollo, Budis hengessä mukana
Tälläkään kertaa kirjoitukseni ei ole tarkoitus loukata ketään eikä myöskään aiheuttaa mielipahaa.
Vietimme jälleen ikimuistoisen iltapäivän Oon ja Budiksen kanssa. Kävimme norsusafarilla jossa myös ratsastelimme norsulla. Tämä oli minulle ehkä noin 30 kerta norsun selässä mutta tulevalle thaimaalaiselle vaimoleni täysin uusi kokemus. Budis ei massansa vuoksi lähtenyt lainkaan mukaan joten saimme Oon kanssa kahdestaan nauttia tuon kookkaan eläimen kyydistä.
Paikka jossa olimme löytyy Nong Khaista. Perille löytää helpohkosti kun Phon Charoenista ajaa tietä numero 64 etelään Kham Ta Klahan päin ja kääntyy Ban Hong Hingin kohdalta Laosiin päin kohti Ban Khlong Longia ja Sakan kylän jälkeen mutta kuiten ennen jo mainittua Ban Khlong Longia on risteys pohjoiseen. Tämä tie vie Ban Lao Khramiin. Ennen Ban Lao Khramia löytyy tämä "norsusafari" johon tuskin monikaan turisti ennen minua ja Oota on löytänyt.
Paikka oli kaikin puolin hyvin askeettinen, ei mitään turisteille kaupattavia banaanikoreja norsuille syötäviksi eikä valo-/videokuvaajia ratsastuslenkillä. Paikka oli enemmänkin norsujen kolutuskeskus kuin turisteille tarkoitettu tunnin rutistus asfalttipolulla.
Epäluuloisina paikalliset mahoutit minua katselivat kun tiedustelin onko heillä mahdollisesti yhtään albiinonorsua. Ei ollut, tai ainakin niin väittivät. Tiesivät sanoa että Kuningas Bhumibolilla on sellainen valkoinen kaunotar. Oo muuten toimi tulkkinani vaikkakin hänen englanninkielen taitonsa ei mikään kaikista parhain ole. Paikallisten käyttämä kieli oli enemmänkin lao kuin thai, ehkä kuitenkin joku näiden kahden kielen sekoitus.
Saimme kuitenkin sovittua paikallisten hemmojen kanssa että he vievät meidät aasiannorsuillaan pienelle lenkille.
Astelimme Oon kanssa norsun vierelle, se oli harmaa ja hyvin komea. Katselin norsun alle ja suuret vehkeet siellä näytti olevan joten sen oli pakko olla uros. Toinen torahaimpaista oli vioittunut, se oli katkennut ja oli noin slaikkarin mitan eli 20 senttimetriä lyhyempi kuin ehjä komea hammas joka arviolta oli 40 senttinen.
Pitelin Oota kädestä koska häntä jännitti. Noin muutenkin pidän häntä usein kiinni kädestä tai rutistelen muuten vaan.
Norsun isäntä tuli luoksemme ja suihkutteli meihin jotain pahanhajuista ainetta. Silmiä kirveli, olisiko ollut pippurikaasua? Sitten hän laittoi meille sellaiset viidakkohatut päihimme. Mahout antoi norsulle käskyn ja norsu kumartui eteemme. Se laittoi kärsän Oon haarojen väliin. Rauhallisesti se nosti Oon päälaelleen josta Oo pääsi turvallisesti istumaan bambupuusta rakennettuun alkeelliseen koriin. Itse en ollut aiemmin nähnyt kuin metalliputkista väsättyjä istuimia. Mahout antoi uuden käskyn ja norsu polvistui taas. Astuin sen paksun kärsän päälle ja kiipesin sitä pitkin norsun otsalle ja siitä sitten istumaan Oon viereen. Mahout, jonka nimi oli Kwan, kiinnitti repun satulaan. Repussa näytti olevan vettä ja hedelmiä. Kwan nousi myös norsun päälle. Hän istahti norsun niskan päälle ja laittoi jalkansa kookkaiden korvien taakse. Olimme valmiina matkaan.
Kwan antoi norsulle käskyn. Hän mylväisi norsulle tyyliin "yyyöh" ja näin pääsimme liikkeelle. Meno oli verkkaista. Norsu suunnisti kohti viidakolta näyttävää tiheikköä. Oo oli jännittynyt ja puristi kättäni ja kietoutui kainalooni. Pidin häntä kiinni hartioista ja saatoin muutaman pususenkin antaa, rintojakin tunnustelin ja nännin nöpöset olivat kauniisti kovettuneet. Ne näyttivät hyvin kauniilta ja houkuttelevilta ohuen paidan lävitse.
Matkamme eteni. Mahout kopautteli puuvartisella mutta rautakärkisellä piikillä norsun kupoliin vähän niinkuin musiikin tahdissa takova rummunsoittaja. Tuolla kun huitaisisi omaan päähän niin saattaisi tehdä kipeää. Hetken kuluttua olimme keskellä viidakkoa. Näkyvyys eteenpäin oli aika heikkoa, niin paljon kaikenlaista kasvillisuutta oli edessämme. Ylhäällä norsun selässä saimme ihan urakalla väistellä oksia ja mitälie liaaneja. Hyttysiä ja itikoita oli paljon, hyvin hyvin paljon. Ehkä niitä olisi ollut vieläkin enemmän mikäli Kwan ei olisi suihkuttanut päällemme sitä pippurikaasua.
Matka taittui olosuhteisiin nähden mukavasti. Auringonpaistekaan ei hirveästi haitannut tiheässä viidakossa. Kutittelimme varpaillamme norsun mustia karheita selkäkarvoja mutta se ei reagoinut siihen lainkaa.
Matka jatkui. Norsumme riuhtoi kärsällään maasta ja puista kaikenlaista kasvillisuutta ja huiskutti niillä vartaloaan. Ehkä se puhdisti niistä paskat pois ennen kuin sulloi ne suloiseen suuhunsa. Kookospähkinät se astui jalallaan rikki ja joi niistä kookosmaitoa. Muutaman kookospähkinän se heitti kärsällään johonkin hevon helvettiin, olisiko saanut jostain syystä pienet kilarit.
Lähestyimme suurta ojaa tai joki se oikeastaan taisi olla. Siellä virtasi vesi. Norsu pysähtyi juomaan ja se joikin valtavan määrän joessa virtaavaa vettä. Sitä varmasti janotti koska olimme matkanneet jo lähes tunnin. Jatkoimme matkaa. Norsu käveli veteen ja tallusteli joen pohjalla. Vettä oli aika paljon. Norsu joutui nostamaan kärsäänsä jotta se pystyi hengittämään. Varmasti tuntui mukavalta kävellä vedessä joka hieman vilvoitti sen paksua nahkaa.
Menimme joen toiselle puolelle ja Kwan hyppäsi pois norsun päältä. Hän käveli norsun edellä ja huitoi kepillään vähän kaikkea mitä edessä oli. Pysähdyimme. Kwan pyysi että minä menisin istumaan norsun niskan päälle ja ratsastaisin siinä. Jätin Oon "takapenkille" ja itse olin norsun niskan päällä. Koputtelin jaloillani korvien taakse mutta vauhti ei ainakaan kiihtynyt. Kwan vaelteli omia teitään eikä hirveästi katsonut missä me norsun kanssa menimme. Norsu pysähteli syömään hyvin usein. Ylä- ja alamäet ovat norsun kyydissä kaikkein haastavimpia, varsinkin jyrkät alamäet. Norsusta saa pitää ihan tosissaan kiinni ettei selästä putoa. Pysähdyimme ja laskeuduimme kärsän avustuksella mukavalle pikku aukealle keskellä viidakkoa. Kwan kaivoi repustaan meille vesipullot ja hedelmiä. Istahdimme nauttimaan eväitä. Juttelimme niitä näitä ja meillä oli hyvin mukavaa vaikka ihan kaikissa asioissa emme toisiamme ymmärtäneet.
Lähdimme paluumatkalle. Matkalla norsu päästi aikamoiset kuset. Aivan kuin saavista olisi kaatanut. Se myös väänsi valtavat tortut kesken kävelyn. Hyvin kookkaita kakkakuulia jäi itikoiden ihmeteltäväksi. Paluumatkan yksi kohokohta oli ehkä kun huomasimme puussa luikertelevia mustia pitkiä ja paksuja käärmeitä. Ne olivat kuulemma hyvin myrkyllisiä. Toinen kohokohta oli tietysti se kun Oo liimautui minuun kiinni ja katsoi seksikkäillä silmillään minua samalla kun pitkillä kynsillään havitteli jotain jalkojeni välistä räplättäväkseen. En hirveästi vastustellut Oon ajatusta ja annoinkin hänen vapaasti ujuttaa kätensä lahkeestani sisään.
Kun olimme palanneet lähtöpaikallemme oli aikaa kulunut reilut kolme tuntia. Tätä norsuratsastusta ei voi millään asteikolla verrata turistirysien norsusafareihin.
Annoimme Kwanille reilusti rahaa. Mielestäni hän oli ansainnut ne koska hän oli antanut meille ikimuistoisen elämyksen.
Mukavia norsusafareita kaikille Suomi24-palstalaisille toivottavat Pellervo ja Oo Hollo, Budis hengessä mukana
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mahtava tarina Pellervo! Tykkäsin paljon! Kirjoittele lisää!
Tuskin se kuitenkaan pippurisumutetta oli! Ohvia se oli!
että oli Ohvia. Pele on kertonut, ettei ole Thaimaasta Ohvia löytänyt.
Kiva tarina :D:)
Satu !
Ihan mukavaa luettavaa.
Viimeksikin pervopelle heittäytyi asialinjalle ja heti kohta pillujuttuihin. Ei vaan enää kiinnosta pervot.
huorat esiintyy, ei pellen. Rumaa kielenkäyttöä on muissa ketjuissa, ei pellen. Poislukien tietysti ne muutamat kommenttia heittävät urpot, kuten sinä.
On kaikille vaan parempi että sellainen tyyppi poistuu hissukseen takavasemmalle.
Olisi kaikille parasta jos Amalia saataisiin suljettua mielisairaalan suljetulle osastolle.
Mielestäni toi sun harrastus, amaliat ja mieltymys suljettuihin paikkoihin kannattaa kertoa jollekin lekurille tai koppatohtorille.
Tarzan ja Jane.
Mitä sullakin olis elämässäs jos Pellervoa ei ois?
"Kookospähkinät se astui jalallaan rikki ja joi niistä kookosmaitoa."
Kookospähkinän sisällä oleva neste ei ole kookosmaitoa vaan kookosvettä. Kookospähkinän kuoreen kiinnittynyt kiinteä valkoinen malto on puolestaan se osa, josta valmistetaan kookosmaitoa.
"Oo muuten toimi tulkkinani vaikkakin hänen englanninkielen taitonsa ei mikään kaikista parhain ole. Paikallisten käyttämä kieli oli enemmänkin lao kuin thai, ehkä kuitenkin joku näiden kahden kielen sekoitus."
Pitäisikö tästä ymmärtää että ymmärrät thai kieltä, mutta et laoa?
Useista viesteistäsi on kyllä tullut päin vastainen kuva, eli et vaikuta
kovin hyvin thai kieltä osaavalta.
Hyvää jatkoa!
Pelen havainnot ovat jälleen olleet tarkkoja, norsulla on iso penis.
National Geographic:n mukaan Afrikan elefantin penis on keskimäärin kaksi metriä pitkä.
Mahtaakohan kukaan (((vaikkapa Amalia))) tietää, onko Aasian fanteilla samankokoinen?
Painoa tällä ronsun "Peltsillä" on keskimäärin 25 kg.
Sananvapauden vapauden puolesta nostin tämänkin.
On kateellinen jo norsun munallekkin.
Voi äiti mitä paskaa.
painaa, kun norsu ei sitä kanna?
norsulla menossa, kun rupesi satamaan. Oli hiukan erilaista kun täälä. Sade ja ilma oli niin lämmintä, että ei sitä edes huomannu et vaatteet kastu.
juksata?