ilkein unesi

kimppuun käyminen. Faialla oli hullu seefferi joka puri kaikkia ja kaikkea.

arkkua kirkon käytävää ulos ja ovat molemmat ensimmäisinä.(en näe muita kantajia) He ovat itkeneen näköisiä. Jostain syystä seuraan tilaisuutta poikkikäytävän päästä valkeita liljoja sylissä. Eli kyse ei ole isästäni, ehkä he kantavat isäänsä.(? x-mieheni) Olen nähnyt unen kaksi kertaa samanlaisena, herään itkuuni.
Hyvin todentuntuista.........

unen jossa lapsenlapselle tai yleensä lapselle tapahtuu jotain pahaa, ne unet on hirveitä, mutta vain unia..

ja yllätyksekseni en muista nykyvuosilta yhtään pahaa unta. Pitänee oikein puuta koputtaa.
Aiempina vuosina näin toistuvasti unta jossa olin palavassa talossa enkä tiennyt miten pääsen sieltä pois.

tuossa todellisuudessasi kävi, miten tilanne laukesi?

Olen sydän- ja hengityskoneessa. Jostain syystä hengitys kuitenkin pysähtyy ja pidätän hengitystä pitkään pitkään pitkään ja sit herään ja korisen hetken ennen kun ymmärrän, että tällä kertaa se on vain unta.

Enneunia, jotka toteutuvat. En pysty luokittelemaan, mikä olisi ilkein.
Onneksi kuitenkin vähemmän niitä.

teillä oli pistooli kotona?

niitä on.
Jollain lailla kammottava oli kun näin itseni lapsena, alastomana, kuolleena. Isäni heitti minut maahan ja sanoi että parempi sille niin. Samaan aikaan näin unen jossa menin hautausmaalle, katselin hautakiveä, en saanut nimestä selvää mutta tiesin että se on oma hautani.

Hirveä uni oli sellainen että unen kauheudessa (mua lähestyi kolme miestä, yksi musta..viikatemies?) tiesin että minun täytyy herätä tästä, muuten en kestä. Yritin ruosteisella rautanaulalla nirhata rannetta, ei auttanut. Sitten löysin terävän ruukun palasen ja iskin sen silmiini. Heräsin siihen ja päätäni särki aivan älyttömästi. Helpotuin sentään että oli unta.

että semottiis, nykyään en juuri muista uniani.

Vähän jälkeen Isäni kuoleman.Näin kolmekertaa aivan saman unen.
Minä olevinaan puukotin isäni hengiltä.Tulihan
ontto olo sen jälkeen, ei paljon loppuyöstä nukuttanut.

Tunsin kai jotenkin syyllisyytä iskän kuolemasta,
kun hän sai pahan sydän veritulpan ja avusta
huolimatta kuoli siinä silmien edessä.
Minulla on kylmä, oli viimeiset sanat minulle.

Olin jonkin itämaisen (musiikki paljasti) kaupungin suurella torilla.
Alapuolella ihmiset näkyivät pieninä hahmoina.
Seisoin korkeassa ohuessa tornissa, ikäänkuin lipputangon nenässä.
Jalat olivat kiinni vain jalkapohjien kokoisessa metallilaatassa.
Torni heilui ja huojui, tehden valtavaa liikettä joka suuntiin.
Yritin taiteilla siellä ja mistään en voinut ottaa kiinni, oli tosi turvaton olo.
Kauhea tuskanhiki valui herätessä.

mua ja tulee lähemmäksi ja lähemmksi,loppujen lopuksi luukasa on rappujeni vieressä,hieman vain piilossa.
Kun senaikainen ihmis-suhteeni loppui,hävisi luutkin.
Sitten tämä eksyminen.Monia vuosia näin unta eksymisestä,aina eksyin jos lähdin piteestä A kauemmas,pelkäsin etten osaa tulla takaisin.
Joskus uskalsin mennä vähän kauemmas ja olin iloinen että selvisinkin.
Nyt kun toinen suhde päättyi,en ole eksynyt,ne loppui siihen.
Mitä tästä sanomme,helppo tulkita.
Ja sitten kolmas kamala uni,nuori mies heilutteli puukkoa edessäni,ja rukoilin oikein ettei tappais mua.OIkein unissani tunsin sen kivun kun puukko iskeytyy kehooni.
Järkyttyneenä heräsin ja en saanut enää nukutuksi,puistattaa vieläkin...

Joku iski minulta hännän poikki ja heitti munat kasvoilleni.