Levolle

..Teit hänestä kauniin muistorunon tänne palstalle. Runon, josta kuultaa syvä rakkaus.

Vaikka hän on mennyt sellaisena minä
hän oli niin Rakas. Erilaisena hän
astuu sydämeesi asumaan iäksi.

Hänen hahmonsa ei ole se tuttu ihmisen
ja isän hahmo tässä elämässä. Mutta
hän on sydämessäsi Rakkautena.

Käsiäsi ja tekojasi hän ohjaa suuren
rajan takaa. Ajatuksissasi hän on
se tuttu, sama isä. Luonasi.

Vaikka olet surussa ja tunnet tuskaa,
jolla ei ole mittaa, ikävää, sisälläsi
hän ottaa sinut tuttuun syliinsä.

Itket ja suot itsellesi kyyneleet, hän
lohduttaa sinua ja kuivaa itkusi ja
surusi. Niin suuri on isän Rakkaus.

Isät eivät hylkää Rakkaitaan, jätä
yksin. Kun on aika nukahtaa, he
ummistavat silmänsä, eivät poistu.

He siirtävät majansa sisälle Rakkaisiin.
Kulkevat elämän rajan yli luo. Sen
suurempaa Rakkautta ei taivas kanna.

http://www.youtube.com/watch?v=SlCR6QsvkWQ


Kiitos runostasi.


Vaikka sinussa tänäin asuu suru,
huomenna sisältäsi nousee isän
Rakkaus, joka ei koskaan kuole.

Sen suurempaa elämä ei voisi
olla.

Osanottoni.

suureen suruusi.

Katkeamaton side välillänne on ja pysyy,
rakkaus kantaa Sinua raskaissa päivissäsi.

Koskettavan kaunis muistoruno isällesi.

Suoda lepo

Rakkaus isän sylin
ne hetket kalliit
niihin sydän palaa
elää hetkiä uudestaan.

Kiittää saa on ollu isä
rakkaudella on hyvä muistella.

"lasken luojani"
murtuneen sydämen rukous
kynttilän valoa iltaas.Liisa

sanoistanne, sanat eivät riitä kertomaan.
Ainoa lohtu on että väsynyt matkamies on päässyt lepoon ja on hänen on hyvä olla siellä jossain.