Heippa kaikki!
pakko päästä purkamaan ongelmia jollekin, kommentoikaa jos on samanlaisia tuntemuksia.
ongelmani on, että vaadin iteltäni liikaa. tiiän pystyväni hyviin numeroihin, niiku oon pystynytkin ylä-asteella ja ainakin ekassa jaksossa minkä oon suorittanu lukiossa. (toinen on nyt menossa) Miulla ei oo ollu ikinä ees yhtään kasia todistuksessa, vaikkakin niitä varmaan väkisin tulee vielä lukion aikana.
Minulla on selkeät tavotteet, mitä haluun: lukion jälkeen yliopistoon lukemaan historiaa, mikä kiinnostaa minua vietävästi, ja sitten valmistun arkeologiksi. Niin, selkeät tavotteet, mutta arkelogisksi pääsy on harvinaisempaa kuin lottovoitto, vaan kourallinen ihmisiä pääsee vuosittain, je en voi kuvitella mahtuvani tuohon kouraan...
Kaupunki jossa asun on pieni, n. 25 000 asukasta. Varsinkin tällein syksyllä täällä on tosi ankeeta asua. En ole kotoisin täältä, vaan juureni ovat turussa ,vaikkakin oon asunut täällä melkein koko pienen ikäni. Ihmiset täällä on sulkeutuneita ja ankeita, tuulipukukansaa. Kaupungilla liikkuessani katselen ihmisiä ja melkein kyyneleet silmissä toivon etten päädy sellaiseksi tultuani isoksi.
Tää kuulostaa varmasti tosi itserakkaalta,niiku pitäisin itteäni jotenkin parempana kuin muita täällä. Ei, sehän se siinä kauheinta onkin sulaudun joukkoon aika hyvin. Se on merkki siitä että on pakko päästä pois!!
Mutta pakko käyä lukio loppuun täällä, ei minulla ole varaa lähteä jo nyt toiseen kaupunkiin.
En vain näe itseäni ponnistamassa arkeologiksi, mutta en kyllä näe muitakaan vaihtoehtoja...
pakko päästä purkamaan ongelmia jollekin, kommentoikaa jos on samanlaisia tuntemuksia.
ongelmani on, että vaadin iteltäni liikaa. tiiän pystyväni hyviin numeroihin, niiku oon pystynytkin ylä-asteella ja ainakin ekassa jaksossa minkä oon suorittanu lukiossa. (toinen on nyt menossa) Miulla ei oo ollu ikinä ees yhtään kasia todistuksessa, vaikkakin niitä varmaan väkisin tulee vielä lukion aikana.
Minulla on selkeät tavotteet, mitä haluun: lukion jälkeen yliopistoon lukemaan historiaa, mikä kiinnostaa minua vietävästi, ja sitten valmistun arkeologiksi. Niin, selkeät tavotteet, mutta arkelogisksi pääsy on harvinaisempaa kuin lottovoitto, vaan kourallinen ihmisiä pääsee vuosittain, je en voi kuvitella mahtuvani tuohon kouraan...
Kaupunki jossa asun on pieni, n. 25 000 asukasta. Varsinkin tällein syksyllä täällä on tosi ankeeta asua. En ole kotoisin täältä, vaan juureni ovat turussa ,vaikkakin oon asunut täällä melkein koko pienen ikäni. Ihmiset täällä on sulkeutuneita ja ankeita, tuulipukukansaa. Kaupungilla liikkuessani katselen ihmisiä ja melkein kyyneleet silmissä toivon etten päädy sellaiseksi tultuani isoksi.
Tää kuulostaa varmasti tosi itserakkaalta,niiku pitäisin itteäni jotenkin parempana kuin muita täällä. Ei, sehän se siinä kauheinta onkin sulaudun joukkoon aika hyvin. Se on merkki siitä että on pakko päästä pois!!
Mutta pakko käyä lukio loppuun täällä, ei minulla ole varaa lähteä jo nyt toiseen kaupunkiin.
En vain näe itseäni ponnistamassa arkeologiksi, mutta en kyllä näe muitakaan vaihtoehtoja...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei kannata lukea pääsytilastoja ja miettiä kuinka vaikeata opiskelemaan pääseminen on!! Jos tekee parhaansa ja menestyy lukiossakin suht hyvin, on varmasti hyvät mahdollisuuden päästä lukemaan myöskin arkeologiaa. Toisaalta ei kannata vaatia itseltään liikaa ja vaikka ekalla kerralla ei pääsisikään opiskelemaan sitä mitä haluaa, niin aina voi hakea uudelleen.
Kirjoitin itse ylioppilaaksi muutama vuosi sitten. Olen aina ollut vähän perfektionisti (mikä on todella stressaavaa). Keskiarvoni oli 9,4 ja kirjoitin E:n paperit. Pidin pari välivuotta ja matkustelin. Yliopistoon pääsin heti ekalla hakuyrityksellä, vaikka kaikki olivat varoitelleet siitä, kuinka vaikeata alaani on päästä opiskelemaan! Loppujen lopuksi en ehtinyt lukea juuri lainkaan edes pääsykokeisiin, mutta sain lukion todistuksista niin paljon pisteitä, että yhteispisteillä pääsin kevyesti sisään!
Tsemppiä!
kerropa opiskelija vanhalle ukolle (joka aikoinaan lukiosta suoraan hyppäsi DI-koulutukseen, eikä tuolloin olisi ollut puhettakaan kun en omannut rikkaita vanhempia, että olisin pari vuotta lukion jälkeen "matkustellut", sehän on helvetin kallista puuhaa...) mistä nuo rahat matkusteluun voi nykynuorilla olla, siis sellaisilla joilla ei kaiken järjen mukaan (ellei pappa betalar) pitäisi olla edes työkokemusta (töistähän rahaa vain ja ainoastaan pitäisi saada) kun on istuttu koulun penkillä 12 vuotta?
matkustaa aina halvalla ja tehdä sitten työtä kohteessa hengenpitimikseen ja ansaitakseen taas rahaa liikkua seuraavaan paikkaan. Mutta uskoisin kuitenkin, että pappa betalar tässä tapauksessa. Nykynuorisosta osa joutuu tekemään ihan oikeasti töitä pärjätäkseen, mutta osa on aina päässyt helpolla kun pappa on betalannut, eikä niillä ole mitään käsitystä elämisen kalleudesta kun ei ole itse koskaan tarvinnut leipäänsä ansaita.
Sellainen se on maailma nykyisin...
Menin siis ulkomaille töihin ja matkustelin ympäri Eurooppaa niillä rahoilla, jotka jäivät pakollisten menojen jälkeen yli. Vanhempien rahoilla en siis reissannut. Kun on hyvä kielitaito, on töitä melko helppo saada Euroopan isoista kaupungeista. Työkokemusta oli kertynyt vähän aiemmista kesätöistä. Enempää sitä ei vaadittu ja nyt minulla on sitä hurjasti enemmän.
Minulle tämä ratkaisu sopi. Nyt on sitten motivaatiota opiskellakin ja tiedän olevani oikealla alalla. Matkailu avartaa:)... mutta jokainen taaplatkoon tyylillään!!
Minulla on kyllä loistavat ja avuliaat vanhemmat, jotka haluavat aina avustaa asiassa kuin asiassa...myöskin rahallisesti. Tiedän kyllä, että heilläkään ei liikaa sitä rahaa ole, joten sen takia halusinkin maksaa kaiken itse. Lentoliput sain alunperin ostettua ylioppilaslahjaksi saaduista rahoistani ja niillä pääsi muutenkin elämän alkuun. En ole kuitenkaan viettänyt mitä luksus elämää hotelleissa asuen vaan rinkka selässä hostelleissa ja kavereiden luona majalaillen.
Onko tämä nyt vain jotain kateellisten panettelua?! Lähes jokainen pystyisi varmasti samaan kuin minä, jos sitä todella haluaisi. Omasta asenteesta kaikki on kuitenkin pitkälti kiinni!!
No ensinnäkin, voi olla, että arkeologiaa lukemaan on hankala päästä (en tiedä, en ole ottanut selvää), mutta joku pääsee aina kuitenkin, mikset siis sinä? Kun tavoitteet ovat selkeät noinkin nuorena (itselläni ei ollut abivuoden alussakaan vielä mitään käsitystä siitä, minne halusin hakea) niin motivaatio lukea ja tavoitella sitä haluamaansa opiskelupaikkaa on varmasti korkea. Ja useimmiten se tuottaa tulosta.
Itsessänikin oli, ja on hiukan edelleen, hiukan perfektionistin vikaa, yläaste tuli läpäistyä 9,5:n keskiarvolla, lukiostakin lähdettiin 9,3:lla. Siitäkin huolimatta, että viimeiset puolitoista vuotta meni lähinnä leikkiessä. ( Tuli niistä kursseistä muutaman kerran kutosta ja seiskaakin :))
Ylpääreistä pikku perfektionisti nappasi kuitenkin äärettömän pettyneenä 'vain' E:n paperit. Eipä siinä muu auttanut, kuin hampaat irvessä alkaa paikkailla lähtöpisteiden menetystä lukemalla pääsykokeisiin melkein heti kirjoitusten jälkeen (kahden viikon loma siinä tosin oli), ja sain mitä halusinkin, suoraan sen opiskelupaikan, jossa edelleen olen ja viihdyn.
Kyllä sinulla on vähintäänkin yhtä hyvät mahdollisuudet toteuttaa tavoitteesi, kuin minulla oli.
Ja vielä: Kun opiskelemaan lähdet, on täysin normaalia muuttaa muualle. Tuilla elää niukin naukin, jos löytää _ todella_ halvan asunnon (väittämä koskee siis Helsinkiä) ja osaa hoitaa raha-asiansta, mutta liian varhain itsenäisen leikkiminen ei varmaan ole mielekästä sekään. Nauti nyt vanhempien kukkarosta sen lukion ajan edes. :) Jälkeenpäin 'kotiavustusta' kyllä kaipaa.
Pysy siellä missä olet ja käy lukiosi siellä. Yliopistoon pyrittäessä ei kysytä missä lukiossa kävit eikä sitä testata, katsotaan vaan kuinka pärjäsit koulussa, yo-kokeissa ja pääsykokeissa. On todennäköistä, että pienen kaupungin tai maalaispaikkakunnan lukiossa lahjakkaat saavat sen verran paremman opetuksen (koska heidät huomataan ja opettajilla on heille aikaa), että heidän mahdollisuutensa ovat erinomaiset jatko-opintoja ajatellen.
Olen myös ajatellut lähteä lukemaan arkeologiaa! Se on todella mielenkiintoista. Kirjoitan ens keväänä eli sillon olis myös haku edessä. Onhan siihen todella vaikee päästä mutta sitä pääsee mihin vain kun tarpeeksi haluaa ja yrittää. EN edes ole mikää huippu oppilas mutta jos saan kirjoitettua hyvin ja pääsykoe menee nappiin saatan päästäkin sisää. Ja jos en pääse opiskelen avoimessa ja yritän sitten taas uudellee.
Aina kannattaa yrittää vaikka tuntuu mahdottomalta. Lähe vaikka Turkuu lukeen jos kerran olet juuriltas sieltä. Eikös siellä pysty lukeen arkeologiaa? Muistaakseni ainakin. Ite ajattelin Ouluun päin kun ole Keski-Pohjanmaalta vielä pienemmästä kaupungista kuin sinä. Meitä ompi täälä vain 6000... Onhan se mukavaa päästä johonkin ja irtautua. Kyllä me onnistutaan!
Mie lupaan pitää siulle peukkuja ens keväänä kirjotusten ja yliopistohakujen aikana. Muista siekin minuu sitten pari vuotta myöhemmin.
ootko muuten kuullu että järjestö nimeltä allianssi järjestää vapaaehtoisleirejä yli 18-vuotiaille, ja joillain leireillä työskennellään arkeologisilla kaivauksilla!! Mie oon ainakin hakemassa sinne, suosittelen siullekin! tietoo löytyy netistä, en muista sivuu, mutta mie löysin sinne osotteesta www.maailmalle.net.
oon muutenkin aivan tohkeissani: yritän löytää kesätyötä ulkomailta ens kesää varten. Haaveena ois päästä Ruotsiin, mutta kunhan jostain löytäis kesätöitä ni oisin onnellinen. Kesällä sitten virkistyis muissa maisemissa, vaikka sitten raatamalla, ja syksyllä oisin -toivon mukaan- intoo täynnä alottaessani lukion toista vuotta rakkaassa kotikaupungissani...
Turkuun mie just haluaisin hakee. Siellä voi lukee myös taidehistoriaa, mikä sekin vaikuttaa tosi mielenkiintoselta, mutta kyllä se arkeologia kiinnostaa enemmän.
Kunhan jaksais uskoo itteensä, ni eiköhän tää tästä.
Ehkäpä myö joskus nähää joillain kaivauksilla! Tsemppiä!