Itsellä korkki pysynyt viidettä kuukautta kiinni.
Alkukuukaudet olivat aika sanoinkuvaamatonta kipuilua, kun oli sanoinkuvaamaton juopottelukin takana.
Ei pitäisi olla mitään sairauksia jos ei viinamatoa lueta.
Se tässä vaan ihmetyttää, kun vieläkin näin pitkän ajan kuluttua tulee joskus hermoilua, pahoinvointia ja kovaa ahdistusta ihan entiseen malliin, että ikäänkuin just pitäisi juoda pullo koskenkorvaa turhautumiseen ja kireisiin hermoihin.
Onko sitä muillekin tullut vielä kuukausien päästä moisia tuntemuksia, vai viiraako meikällä päästä ihan vaihtelun vuoksi?
Alkukuukaudet olivat aika sanoinkuvaamatonta kipuilua, kun oli sanoinkuvaamaton juopottelukin takana.
Ei pitäisi olla mitään sairauksia jos ei viinamatoa lueta.
Se tässä vaan ihmetyttää, kun vieläkin näin pitkän ajan kuluttua tulee joskus hermoilua, pahoinvointia ja kovaa ahdistusta ihan entiseen malliin, että ikäänkuin just pitäisi juoda pullo koskenkorvaa turhautumiseen ja kireisiin hermoihin.
Onko sitä muillekin tullut vielä kuukausien päästä moisia tuntemuksia, vai viiraako meikällä päästä ihan vaihtelun vuoksi?
Vastaukset 15
Vanhimmat
mutta enää ei ole pitkään aikaan tuntunut missään, hermoilut, masikset ja paniikitkin katosivat kun lopetin kahvinjuonnin, samoin fyysiset kivut, kofeiinin aiheuttama levottomuus altistaa dokaamiselle. Siinä 1½ vuotta on nyt oltu täysin kuivilla.
itse olen ollut vasta vajaan viikon juomatta.
alku oli tosi helvetillinen, kuten alan ihmiset tietävät. ja siinä alussa ollaan edelleen, mutta jokainen selvä minuutti, tunti, päivä antaa lisää voimaa.
parasta on kun oikein tuntee, kuinka järkivähä palailee hiljalleen ja ajatukset kirkastuvat.
On vielä päällänsä se riippuvuus, että kahvia tulee juotua tolkuttomia määriä. Se todella lisää levottomuutta, pulssi ja verenpaine nousevat, sitten seuraa jossain vaiheessa lievä väsy, ja taas juodaan kahvia lisää.
Itsensä kiusaamista sekin.
että ennen join sitä 1-2 kuppia päivä. Kun lopetin dokaamisen aloin juoda kahvin raakana ja sitä menee 5-10 kuppia päivässä. Viinan juonnin lopettaminen oli vielä lastenleikkiä tähän kahvihimoon. Aamukahvi on ihan kymppijuttu, ei siitä voi luopua!
aivan kokonaan jos on taipumusta viinaan, se aiheuttaa suurimman osan masennuksesta, ahdistuneisuudesta ja paniikkihäiriöstäj vaikka oireita ei olisi, voi niitä olla tiedeostamattomalla tasolla niin paljon, että altistaa hakemaan levopttomuuteen apua pullosta.
1½ vuoden jälkeen ei tee alkoa mieli enää ollenkaan, se himo katosi muutamassa kuukaudessa mutta kofeiinipitoinen kahvi panee himottamaan kahvia aivan sairaasti vaikka olen ollut viime helmikuusta ilma. Kofeiiniton kahvi hajahtaa vain vastenmieliselle, joten mieliteon herättää kehon tunnistama kofeiinin haju, kofeiini on todella outo huume.
http://qmies.blogit.fi/
Neljättä viikkoa kuivatellaan ja ihmeen helpolla päästy, takana sentään reilun 10 vuoden enemmän ja vähemmän ryyppyputki.
-leidi-
Hyvin sujuu, olen juonut vain keskiolutta ja sehän ei oikeastaan ole edes alkoholia. Noin 24 kepsukkaa päivässä.
Kun yrittää olla vitsikäs, tai sitten vilpittömästi huijaa itseään.
Kalja 24 pulloa:
24 x 0,3 L = 7,2 L : 100 = 0,072 x 4,5% = 0,342 L/100% alkoholia.
Kossu:
0,5 L : 100 = 0,005 x 32% = 0,16 L/100% alkoholia.
Eli vetelet kitusiisi kepsukalla kahden kossupullon verran alkoholia päivässä.
http://www.metacalc.com/
Höpsis. Kalja on ihan eri asia kuin kirkkaat viinat.
24 kepsukkapullon päivätahtiin ei nettikirjoittelut kiinnosta tipan tippaa, eikä riitä kykyäkään täällä riekkumiseen.
Kokemuksesta tiedetään.
Nyt 2,5kk ilman alkoholia. Alku oli tietysti helvettiä. Nukkumiset vähissä, hikoilua ja sitä rataa. 2 vkon jälkeen rupes jo pääkoppa vähän kirkastumaankin.
Alkoholi on ollut suuri osa elämäntyyliiäni n 10v, ja n 4v alkoi lipsumaan hanskasta useastikin. Ensin oli joka viikonloppu, sitten keskellä viikkoa (sellaiset kännit että muisti meni) ja loppuvaiheessa saattoi mennä viikon putkia aamusta iltaan tinaamista.
En ole ensimmäisen kuukauden jälkeen tuntenut minkäänlaista himoa, kumma kyllä. Tekemisen puute välillä vaivaa. Olen onnellinen että olen päässyt näinkin pitkälle raittiina, ja yritän jatkaa samaa mallia.
Toivon kaikille raittiiseen elämään tavoitteleville rutkasti sisua (joo EI sitä viinaa) itsensä kanssa!!!
Kun lopettaa vuosia kestäneen säännöllisen pämppäämisen, ensi alkuun tuntuu todella hienolta. Jokainen päivä selvinpäin tuntuu illalla kuin lottovoitolta.
Mutta arki astuu raittiuteenkin, ikävä kyllä.
Kun ihminen on juonut tosissaan useampia vuosia, on hän ihan sata varmasti aiheuttanut ympäristöönsä pahojakin seurauksia. Hän on vaikeuttanut läheisten ihmisten elämää, ja aiheuttanut heille lähtemättömiä ongelmia. Hän on ajanut alas omia ihmissuhteitaan, omaa terveyttään ja talouttaan.
Hän on toiminut vastoin järkeänsä kaikki nuo vuodet, ja joutuu niistä nyt tavalla tai toisella maksamaan. Luurangot kolisevat kaapissa, ja odottavat vain esiin pääsyä.
Nämä oman juoma-menneisyyden kirot ovat ilmeisesti yleisimpiä syitä retkahduksiin.
Kun entinen juoppo ei ole käynyt läpi omaa juomis-historiaansa, ei hän ole sitä kyennyt hyväksymäänkään. Ja siksi siitä ei saisi kukaan mukaan puhua, eikä edes muistuttaa.
Kun se oma menneisyys sitten jossain yhteydessä kuitenkin astuu arkeen mukaan, sen pystyy kohtaamaan vain humalassa. Eli on kierrettävä kossupullon korkkia puolitoista kierrosta vastapäivään, muu ei auta.
Siksi juopot yleensä retkahtavat, ja siksi tavataan sanoa, että "kerran alkoholisti, aina alkoholisti"
Alkoholismihan on sairaus, joka ei katoa ihmisestä mihinkään, vaikka kuinka olisi juomatta. Se voi hyvin juopon kuivatellessakin, ja odottaa vaan tilaisuutta...
Asiaa! Sehän siinä on, että eihän myöskään alkoholisti ole ihminen ilman menneisyyttä. Menneisyyden pelko, tai sen tajuaminen voikin olla kova paikka.
Viinamato on niin vakava sairaus, että kun se ei saa lääkettä, se vielä kuukausien päästäkin lähettää kutsun kurkulle sielun syvyyksistä. Muista tämä: pahimmat ajat ovat keskimäärin 3, 6 ja 13 kuukautta. Sitten olet vähän vahvemmilla.
Tunteiden käsittelyyn viinaa on juotu, ja tunteiden käsittely on opeteltava pikku hiljaa. Tässä monet tarvitsevat apua. Muuten jonakin päivänä pitkän raittiudenkin jälkeen usein tartutaan pulloon kuin hukkuva oljenkorteen.
Viinanpiru punoo juoniaan eikä halua päästää yhtään todellista ystäväänsä vapaaksi: kuka on hänen, se olkoon hänen...
Reilut 2kk raittiina. Alkoa olen vetänyt noin 10 vuotta lähes joka viikonloppu. Yksi 3kk raittiusjakso oli 3 vuotta sitten. Ihan hyvin sujuu, mutta nyt on alkanut olla itsellänikin kireyttä ja hermoilua. Kroppa ihan huutaa nollausta oluen avulla. Olo on kuin olisi vääryyttä kärsinyt marttyyri, kun olen juomatta. Alkaa vissiin viinapiru petailla seuraavaa juoma kertaa.