Parvekkeen
lasiruutujen läpi,
minä lähetän kaikki nämä
ikäväni mykät linnut lentämään...
Ylitse jäätyneen maan,
alla yötaivaan,
tähtien välke siivissään,
ne saapuvat luoksesi...
Siihen huoneeseen,
jossa sinä nukut.
Ja unessasikin tiedät,
miten syvästi sinua kaipaan...
lasiruutujen läpi,
minä lähetän kaikki nämä
ikäväni mykät linnut lentämään...
Ylitse jäätyneen maan,
alla yötaivaan,
tähtien välke siivissään,
ne saapuvat luoksesi...
Siihen huoneeseen,
jossa sinä nukut.
Ja unessasikin tiedät,
miten syvästi sinua kaipaan...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onko tämä nyt se runo,jossa minun
pitäisi sanoa se tietty loppusana
tuosta edellisestä kommentistani.
No hyvä on...tiettyä karismaa
tulkkaan kirjoituksistasi,joka
puhuttelee hyvin usein minua.
sehän on hienoa!
Arvostan tätä
kohteliaisuutta.
Karismaista lauantai-iloa
jääneidolle näin talven
tämän hetkisen kunniaksi.
Hyvää viikonvaihdetta.
Sinun pitäisi kyllä laittaa nämä upeudet kirjaksi!
mielessä,jo nuoruusvuosilta asti.
Kirja.Ihan oma...
Mutta ei ihan vielä...
oli ottaa Sinun runosi ensin. Tuo otskiko oli
niin puoleensavetävä, ettei ollut mitään mahdol-
lisuutta ohittaa sitä.
Sanoja ei yksinkertaisesti löydy kertomaan,
koska tämä runo on taas jotain käsittämättömän
kaunista. Samaa mieltä Mysin kanssa, kansien vä-
liin. Olen eka tilaaja varmaan.
Kiitos lukunautinnosta.
linda.
Kirjatilaus
tulevaisuudessa=).
Ikävän mykät linnut, tähtien välke silmissä, jäätynyt maa, yötaivas... sain tästä runostasi kylmiä väreitä. Älä säikähdä, minulla ne ovat merkki siitä, että jokin koskettaa ja hämmentää syvältä. Harvoin runo sen pystyy tekemään. Mutta nyt, osui kohdalle, kiitos! Kukunor
puolestani
kohteliaisuudestasi
Sinua kiittelen...
Kiitos kun sain lukea
sinullekin...