Kyssäriä pukkaa. Kuinka on, kuinka tulisi aloittamaansa keskustelua hoitaa tai viedä, vaiko antaa aloituksen möllötellä omillaan. Onko mitään häpyä aloituksien tehtailussa, pitäisikö olla. Ikuisuuskyssäri, vastataanko mieluummin puskaan tai nikille, onko väliä.
Ystävät hyvät. Itse seuraan kyllä mahdollisia vastauksia, mutta en väkisin halua jokaiseen vastausta vääntää, ellei juuri siihen ole mitään sanottavaa. Tämä ei tarkoita, että ylenkatsoisin tai tarkoituksella jättäisin vastaamatta. Luulen, että juuri tuon vastausvelvollisuuden vuoksi jää mielenkiintoisia keskustelun aloituksia tekemättä. Niin ja itse huomaan reknikit paremmin, heillä on ikäänkuin kasvot, ainakin mielikuvassani.
Torstaita porukoille.
Ystävät hyvät. Itse seuraan kyllä mahdollisia vastauksia, mutta en väkisin halua jokaiseen vastausta vääntää, ellei juuri siihen ole mitään sanottavaa. Tämä ei tarkoita, että ylenkatsoisin tai tarkoituksella jättäisin vastaamatta. Luulen, että juuri tuon vastausvelvollisuuden vuoksi jää mielenkiintoisia keskustelun aloituksia tekemättä. Niin ja itse huomaan reknikit paremmin, heillä on ikäänkuin kasvot, ainakin mielikuvassani.
Torstaita porukoille.
Vastaukset 34
Vanhimmat
...ja myös muille palstalaisille.
Mielestäni Aloittajan ei tarvitse ihan kaikille vastata yksitellen. Ensinnäkin se vie hirveesti aikaa ja moniin kommentteihin ei aina tiedä, mitä edes vastaisi.
Mun mielestä riittää, että sinne tänne vastailee, jos tuntuu ja haluaa kommentoida kyseistä vastausta.
Voi myös vastata kaikille siihen asti tulleille vastaajille Yhteisesti.
Mutta jos tekee Aloituksen, niin se ei ole kivaa jos aloittaja ei anna kuulua itsestään yhtikäs mitään sen koommin. Miksi tehdä Aloituksen jos jättää sen sitten omiin oloihinsa?
Vastaan ja kommentoin kirjoitettuun Tekstiin, en kiinnitä huomiota Kuka sen on kirjoittanut. Se Asia ratkaisee vastaanko vai en. Ja oma mielialani.
Samaa mielipuolta muuten, mutta nikittömän kanssa viestiessä on tunne kuin puhuisi jollekkin joka on selän takana.
...se ääni sieltä selänkin takaa kuuluu, jos on kuuluakseen ja haluaa kuunnella.
Jos selkänsä taakse vastaa, niin onhan siinä sitten itsekin selin.
Asia ratkaisee. Sädekehä pään päällä voi naamat vastakkainkin puhua mitä sylki suuhun tuo.
Kaiken kaikkiaan vaikea jutskari tällaisessa paikassa, missä ei todella tunne ketään.
Eihän Heikunkeikkukaan mitään kerro, vaikka aina sen alta huutelenkin.
Hahmottaa näkemäänsä kun taululla/sanomalla on raamit, eli oma nikki. Ehkä ne raamit samalla hieman suodattavat omilta roiskeita. Välttämättä ei tarvitse rekisteröity olla, mutta kuitenkin johdonmukaisesti sama. Suoraan sanoen vältän menemästä mukaan sellaiseen jossa sama henkilö vastailee erilaisilla aku-ankoilla oli asia mikä hyvänsä.
...onhan se noin. En mäkään Aku-Ankkoihin sekaannu.
Johdonmukaisesti sama... yhdyn mielipiteeseesi.
voi varmaan kukin tehtailla mielin määrin, jos haluaa.
Vastaan itse sekä puskille että rekatuille.
Ilkeilyille en, vaikka kieltämättä tulee joskus niihinkin vastattua :=))
Ei kait mitään vastausvelvollisuutta voi olla.
Siinä on melkoinen työ aloittajalle, jos ketjusta tulee pitkä, vastata kaikille. Vaikka se ihan kohteliasta olisikin :=))
Aina pirtsakka typy. Torjantaita.
Nyt vähän vähemmän pirtsakkana, kun pitäs alkaa tekeen viikkosiivousta, ja laiskottaa. Keksii aina jotain tekosyitä ettei tarvis aloittaa :=((
Joskus se aloittamisen kynnys on saamarin korkeella, kyllä se siitä sitten. Käytä tikkaita.
täältä ihanan lumisateen keskeltä eiliset sadetanssit auttoi.
Minulla on tapana pyrkiä vastaamaan niin pitkälle kun olen koneeella ja koen että minulle on asia.
Toisinaan jos huomaan että ketju saa ihmiset löytämään toinen toisensa en mene väliin huutelemaan.
käyn kyllä ketjujani kurkkaaamassa päivienkin päästa kun olen huomannut että joku aihe vetää vielä pitkän ajan kuluttua.
Mutta ei kai kukaan koneella ole koko aikaa.
Tuo, että ymmärtää antaa rauhan kahdenkeskiselle tarinoinnille.
pitäisi kuulemma sättäilyn olla kiellettyä, mutta en ymmärrä miten voi keskustelua syntyä jos se jonkun määreen mukaan kuitenkin kielletään.
Ja sätissähän keskustellaan istuen koneella koko ajan. Täällä taas saattaa olla tunteja vastausten välillä.
Taas yksi sääntö mitä en täällä ymmärrä.
Katsotaanko tämä nyt sättäilyksi kun vastasin sinulle toisen kerran... vai miten?
...ihan samaa minäkin oon tuumaillut.
Joskus vastaa jollekin vasta seuraavana päivänä. Tai joku tekee lisäkysymyksiä, niin pitäiskö niihin jättää vastaamatta, kun on jo pari kertaa kyseiselle henkilölle kirjoittanut jotakin.
mites siellä länsirannalla onko jo kunnon talvi.
Täällä hetken kaunista valkoista tänään.
Moniaita ihmeellisiä asioita täällä kekustelupalstoilla on tullut, meitä yritetään holhota, aikuisia ihmisiä!
Se rajanveto. Ei aikaakaan kun näin toisaalla todettavan, että kahdenkeskinen muutaman sanan sättäily palstalla on puuduttavaa luettavaa toisille. Epäilemättä, sitä se pitkään jatkuessaan on. Mikä on pitkään jatkuessaan? Onko se ehkä päiväkausia, mene ja tiedä. Minne?
eihän täällä ole pakko lukea sellaista.
Minä ainakin jätän lukematta silloin vaikka muuten ketjua seuraisin.
Monesti joku kahden tai kolmen huumori ei välttämättä yllä minulle asti mutta ei se häiritse jos heillä on hauskaa.
ksittänyt chattailun tarkoittavan tätä. Otan esimerkin:
Minä sanon sulle: Täällä on ihana ilma
Sä vastaat: Niin täälläkin
Mä vastaan: Eilen meilläkin satoi
Sä siihen: Niin meilläkin
Siis paljon peräkkäin ihan lyhyitä kommentteja.
En ole varma, mutta joku voi korjata, jos oon väärässä :=))
Ja sitä aika nopeasti oppii sivuuttamaan selkeät omat kivat.
Muut kirjuuttelee jo lumiukkojen tekemisistä ja täällä lumesta ei oo tietoakaan.
Tänään aamulla oli huurretta, mutta kova homma olis niistä ruveta lumiukkoa vääntämään. Aurinko paistaa, tosi ihanaa. Oon taas istuskellut tuolla ulkona kahvikupposen kera :)
Seurailin oravan touhuja. Pihakuusessa on sen pesä, kuusen alaoksalla on ruokintapaikka, johon laitan sille herkku-herkkuja :) Naurattaa, kun koko kuusi on täynnä piilotettuja pähkinöitä. Se tukkii niitä oksien tyviosiin.
Juttelen sille Naksutttamalla ja se vastailee ja välillä häntä viuhahtelee, kuin helikopterin propelli.
Tykkään oravista, kun lapsena meillä oli oma kotiorava. Siis se asui meillä kotona sisällä. Joi Coca Colaa ruokalusikasta ja piilotteli joka nurkkaan sokerinpaloja :)
Moninaisia ihmeellisiä asioita palstalla. Onneksi voi hyppelehtiä eri Aloituksiin, eikä tartte noteerata kaikkia.
...tosi-tosi kiva lukea kahden ihmisen keskustelua. Voihan siihen väliin mennä jotakin sanomaan, jos haluaa.
Naurattaa joskus kovastikin kahdenkeskiset humoristiset jutustelut ja ihan harmittaa, kun lopettavat.
Eikä se oo paljoa, jos esimerkiksi 5-6 kertaa jollekin vastailee. Sen se usein vaatiikin, että ymmärtää, mitä toinen oikeastaan tarkoittaa.
Joidenkin kahdenkeskistä keskustelua en viitsi lukea, mitä siitä, hyppään yli.
syö myös sieniä.
Äitin eläessä seurattiin yhtä oravaa sen ikkunan edessä olevassa vanhassa isossa kuusessa.
Se orava kävi keräämässä sieniä ja laittoi niitä kuivumaan oksan hankaan, siellä roikkui yhtenä syksynä useanpi sieni.
Orava on viisas se osaa myös kuivatuksen salat.
voi ymmärtääkin chattailuksi ja vielä aika tylsäksi sellaiseksi.
Kyllähän täällä säästä puhutaan mutta parin sanan lauseilla, se olisi minusta tylsää.
Mutta vain huom. minusta joku voi tykätä siitäkin. Sooou, silloin nauttikoon minusta.
...yli kolme vuotta sitten tapahtuneen asian...
Vastasin silloin ensimmäistä kertaa keskustelupalstan viestiin. Tunsin suurta riemua, kun aloittaja tämän jälkeen vastasi myös minun viestiini. Siis ihan aitoa riemua!
Sen jälkeen olen aina pyrkinyt vastaamaan minulle osoitettuihin viesteihin. Minusta se on kohteliasta ja siitä jos joku vielä saa hyvän tunteen, ei keskustelulta voi enempää pyytää.
Täysi 'työ' omissa aloituksissasi. Kiitettävästi olet hihat käärinyt ja kommentoinut..
jos ketjun avaaja kommentoi vastaukseeni. Ajattelen että keskustelu on kuin huone ja avaaja on huoneen emäntä/isäntä. Kun sitten näkee keskusteluja joissa avaaja poimii joitakin joille vastaa, itselleni ainakin tulee typerä olo, mietin mikähän viestissäni oli niin mitätöntä ettei siihen löytynyt mitään vastausta. Helposti silloin myös ajattelen että ei tukita kun ei tykätä. Pidän kohteliaana sitä että kommentoidaan jokaiselle asiallisesti keskustelun avaukseen vastanneelle. Tietystikään en tarkoita että pitäisi kommentoida pelkkiin ilkeisiin heittoihin. Itse vastaan yleensä kaikille suoraan avaukseeni kommentoineille, mutta niihin vastauksiin en välttämättä ota enää kantaa joita kirjoittajat toisillensa kommentoivat avauksissani.
Sinun ketjuihisi on mukava osallistua koska tietää että varmasti luet mitä sinulle on vastattu.
sinulle taikis, kuin myös Tompalle.
Olen huomannut, että molemmat pyritte kaikille vastaamaan :=))
Itse oon vähän laiskempaa sorttia :=((
avauksia, sellaisia joihin en vastaa kenellekään erikseen ellei minulta kysytä jotain. Ne avaukset on yleensä gallup-tyylisiä.
yleiselle keskustelulle tai ilmaan heitetty kysymys, jota jokainen käsittelee mieleisellään tavalla?
Ihmettelen, miten voi syntyä vuorovaikutusta sellaisen kirjoittajan kanssa, joka valitsee jokaiselle viestilleen eri "nimimerkin". Jotkut väittävät tunnistavansa kirjoittajien "käsialan", mutta sellaisen oikeaan osumiseen on mielestäni vaikea uskoa.
Jatkuvasti samaa tai rekattua nimimerkkiä käyttävät koen eläviksi ihmisiksi, joista osa alkaa ajanmittaan "tulla tutuksi". Muutamien aloituksia en koskaan jätä lukematta. Iloitsen, kun uusia merkille pantavia näyttää ilmestyvän mukaan. Taidanpa käydä kurkistamassa t-munan galleria-sivulle ja jään odottelemaan jatkoa.
- -
Mielestäni tänne voi kirjoittaa myös samalla tapaa kuin esim. lehtien yleisönosastoihin. Olen tainnut melkein lopettaa aloitusten tekemisen, koska muutamat ihmiset loukkaantuivat, kun en istunut emännöimässä aloittamaani keskustelua. Sellaiseen ei riitä aikaa eikä halua. Minusta olisi muutenkin omituista ryhtyä päsmäröimään kaikkia kommentteja, koska koen keskustelut kaikille avoimeksi ja meidän jokaisen yhdessä olevan vastuussa niiden sisällöstä.
en kovin herkästi edes tee tänne aloituksia juuri sen vuoksi kun tiedän osan kirjoittajista pitävän epäsopivana ja päsmäröintinä sitä jos kommentoi jokaiselle aloitukseensa vastanneille.
Teit niin tai näin, ei kohen koskaan :)
Aloitus voi olla alustus, kuten aika usein myös on. Kuvittelen pyöreän pöydän, jonka ympärillä istuu ihmisiä. Alustuksen jälkeen seuraa vapaamuotoista ohjaamatonta keskustelua jossa keskustelijat stimuloivat toisiaan aiheesta ja vähän sen vierestäkin. On vähän eri asia jos ryhmän koollekutsuja nimenomaan tiedustelee osallistujien mielipidettä ko. asiaan silloin dialogi on kahdensuuntaista enemmän, tai ainakin aluksi. Ryhmän koolle kutsuja voi toki halutessaan paimentaa laumansa ruotuun mikäli niin haluaa, mutta siinä piilee vaara keskustelun lopahtamiselle. Nämä on näitä, jokainen keskustelu on omanlaisensa eikä yleispätevää vastausta tai ohjetta ole kenelläkään, mistään kouluttamisesta puhumattakaan, se saa vain villat pystyyn.
Noista nimimerkkien käyttämisistä olen aivan samaa mieltä kanssasi, kuten myös nimimerkkien lukemisesta.
vuorovaikutusta syntyy ja hyvä emäntä - kuten sinä - pitää huolta "vieraidensa" viihtyvyydestä.
Kun puhuin päsmäröinnistä, tarkoitin vain itseeni liittyvää tuntemusta. Usein poikkean ohimennen kirjoittamaan jonkin spontaanin ja kantaa ottavan viestin, eikä silloin tarvita suurennuslasia vastaväitteiden aiheiden löytämiseen. Ei ole harvinaista, että huomaan olevani se toisin ajatteleva. Koska kaikki olemme jo aikuisia, mielipiteitä ja ajatuksia voi mielestäni heittää melko vastuuttomasti useimpiin aiheisiin. Itse yritän välttää henkilökohtaisuuksiin menemistä ja keskustella asiasta tai aiheen vierestä. Keskustelunaiheita tulee nykyään niin paljon lisää, ettei vanhempaa ketjua parin päivän päästä enää löydykään ja/tai huomaa viestinnän jo päättyneen. Jos huomaan viestiini tulleen asiallisen kysymyksen, vastaan siihen aina. Herjaajat saavat minun puolestani keskustella itsensä kanssa. Annan mielelläni kaikkien kukkien kukkia, enkä väheksy rikkaruohojakaan. (Vaikken julkisesti tunnustautuisi sellaisten ihailijaksi.) ;))
Eihän kukaan voi olla kaikille mieliksi. Sinun viestejäsi luen aina mielelläni, vaikka harvoin tulee kommentoiduksi. Hyvää jatkoa Sinulle ja kaikille muille keskustelijoille.;))
olen samaa mieltä, että - miksei aloistus tosiaan voi olla alustus keskustelulle, jos se yleensä sellaisen herättää, - jotenkin tylsää ja aikaa vievää käydä jokaiselle vastaamassa, erikseen..tulee tosiaan gallupit mieleen.
Tehtailu ei ole mielestäni hedelmällistä. Vastaaminen on. Kukin omien kykyjen ja halujen mukaan tietenkin. Nikillä ei ole väliä, jos vastineissa on asiaa. Ja minut tuntien taidat aavistaa, että saattanen vastailla vaikka asiaa ei olisikaan.
Biljetten högt!